Oletko joskus valvonut pitkään ja nähnyt epämääräisiä näköharhoja? Se on tavallisempaa kuin luuletkaan. 

Hallusinaatioita eli aistiharhoja pidetään yleensä merkkinä vakavasta mielenterveyden ongelmasta, rajusta humalatilasta tai huumeiden vaikutuksen alaisena olemisesta. Siitä ei kuitenkaan aina ole kyse: hallusinaation voi kokea aivan tavallinen ihminen arkisessakin tilanteessa.

Psykologian tohtori, tutkija Jukka Häkkinen on tehnyt tietokirjan Mielen oudot maisemat – Hallusinaatioiden psykologiaa (Docendo), joka käsittelee hallusinaatioiden psykologiaa.

Outojen näkyjen näkeminen on Häkkisen mukaan yllättävän yleistä. Voimakkaita aistiharhoja voivat aiheuttaa esimerkiksi läheisen kuolemasta johtuva suru, stressi tai unenpuute.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miksi unenpuute aiheuttaa aistiharhoja?

Teoksesta selviää, että hallusinaatiot eivät ole aivojen sekavaa tuotosta, vaan taustalla on aivomekanismien muutoksia. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nukkuminen on ihmisille elintärkeää ja aivotoiminnan kannalta äärimmäisen merkityksellistä. Unenpuute voi siksi ajaa psykoosia muistuttavaan harhaiseen tilaan, Häkkinen kirjoittaa. Kun ihminen kärsii univajeesta, aivotoiminta häiriintyy monilla tavoilla. 

Kun valvoo todella pitkään, aivojen unipaine kasvaa niin suureksi, että aivot tavallaan nukahtavat väkisinkin hetkeksi. Unikokeissa on havaittu, että vaikka koehenkilö näyttää olevan hereillä, hänen aivonsa käyvät muutamien sekuntien mittaisessa unessa. Sitä ei välttämättä huomaa itse. Tästä syystä esimerkiksi pitkään valvoneen rekkakuskin tarkkaavaisuus saattaa herpaantua tiestä parin sekunnin nukahtamisen ajaksi. 

Kun valvoo pitkään ja kärsii unenpuutteesta, paikallisesti nukahtelevien hermosolujen määrä kasvaa ja ilmiö toistuu useammin. Kun riittävän suuri osa hermosoluista nukahtaa samalla hetkellä, syntyy mikrouni. Kun univaje on todella merkittävä, yhä suurempi osa aivoista nukahtaa hetkeksi. Silloin uni- ja valvetila sekoittuvat hetkellisesti ja mikrounessa nähty unikuva voi ilmetä hallusinaationa. 

Unikokeita valvovat henkilöt ovat kertoneet, että mikrounessa koehenkilö pysähtyy kesken lauseen ja vaikuttaa hetken ajan poissaolevalta. Heti sen jälkeen hän kertoo nähneensä hallusinaation. 


Millaisia hallusinaatiot voivat olla?

Kirjassa kerrotaan useista tieteellisistä kokeista, joissa on tutkittu valvomista. Niistä selviää, että hallusinaatiot voivat olla mitä erilaisempia. Yksinkertaisimmillaan näköharhoihin voi liittyä geometrisiä kuvioita. Kun valvominen pitkittyy, näkö saattaa sumentua hetkeksi tai asiat voi nähdä kahtena. Ilmiö johtuu silmien lihasten väsymisestä ja on usein huomaamaton. 

Valvominen voi aiheuttaa myös visuaalisia vääristymiä. Yleistä on, että jonkin esineen koko näyttää muuttuvan. Esineiden kulmat saattavat vaikuttaa pyöristyvän ja lattia voi aaltoilla.

Varsinaisen hallusinaation ensimmäinen muoto on yleensä ympärillä leijaileva savu. Sen jälkeen valvonut saattaa nähdä esimerkiksi hyönteisen tapaan liikkuvia mustia pisteitä, 

Mitä pidemmälle valvominen etenee, sitä monimutkaisempia hallusinaatiot ovat. Koetilanteissa on havaittu, että keskustelut pitkään valvoneen henkilön kanssa muuttuvat usein vähitellen kummallisiksi ja niihin luisuu mukaan outoja, unenomaisia sisältöjä. 

Eräs koehenkilö näki kengissään hämähäkinverkkoja ja lattialla vilistävän olemattomia hiiriä. Toinen luuli koetta valvovien haluavan hänelle pahaa ja soitti vaimolleen kertoakseen, ettei selviä kokeesta elävänä. 

Vain hieman tavallista pidempi valvominen ei sentään aiheuta hallusinaatioita. Kirjassa kerrotaan, että tavallisesti ensimmäiset 24 valvomistuntia sujuvat koetilanteissa normaalisti, mutta sen jälkeen näköharhoja alka ilmaantua. 48 tunnin valvomisen jälkeen lähes 90 prosenttia henkilöistä on havainnut jotain outoa. Noin 50 tunnin jälkeen hallusinaatiot muuttuvat monimutkaisiksi. 

Oletko nähnyt joskus hallusinaation? Vastaa kyselyyn! 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Väsyneenä autolla ajaessa saattaa havahtua siihen, että mikäs valtatie tämä nyt olikaan, ja mistä mihin olen matkalla. Kun sitten katsoo tienvartta niin  yleensä tunnistaa tien ja tästä muistaa mihin on menossa.

Silti en ole koskaan nukahtanut rattiin. Tarvittaessa pysähdyn lepäämään.

Samoin siitä tunnistaa nukahtavansa, jos huomaa ajattelevansa unen tapaisia ajatuksia, joissa asit sekoittuvat unen tapaan. Jos tämä tapahtuu autolla ajaessa, tietää valpastua, jos nukkumaan mennessä, niin voi todeta, että näyttäisi olevan nukahtamassa, mutta saattaa silti vielä jäädä valveille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla