Voi tuntua vaikealtä löytää lohduttavia sanoja kaverille, mutta et tarvitsekaan taikasanoja. Kerro aluksi vain tietäväsi hänen menetyksestään. Siitä eteenpäin auttavat nämä kahdeksan neuvoa.  

1. Ilmaise, että tiedät asiasta.
Tieto siitä, että sinä tiedät, leijuu muuten välillänne ja estää luonnollisen lähestymisen. Ei tarvitse udella eikä tunkeutua. Voi sanoa: otan osaa, tai voi ilmaista muuten, että tietää asiasta. Sen jälkeen pallo onkin toisella osapuolella. Hän saa kertoa, mitä haluaa. Voit sanoa hyvin myös, ettet tiedä mitä sanoa.

2. Lohduta myös itseäsi.
Kun kuulee toisen surusta, omat surut tulevat väistämättä mieleen. Mitä syvemmin on niitä pystynyt käsittelemään, sitä paremmin voi lohduttaa. Jos tunnet että ahdistut toisen surusta niin paljon, ettet jaksa, mieti, mitä tunteita toisen tilanne nostaa pintaan ja miksi. Mitkä ovat omat suremattomat surusi? Lohduttamisen voi yrittää pilkkoa myös itselleen sopivaksi. Joskus voi olla helpompaa viedä ruokaa kuin  kuunnella.

3. Varaa aikaa kuuntelulle.
Jos toinen haluaa puhua, anna hänelle aikaa. Jos hetki on huono, sovi uudesta tapaamisesta, pyydä kahville. Ilmaise, että olet halukas  olemaan tavoitettavissa ja että sinulle voi puhua. Älä patista kiirehtimään. Suru vie aikansa. Mitä enemmän surija oli riippuvainen ja mitä
läheisempi hän oli menetetylle, sitä pitempään suru kestää ja sitä voimakkaampaa se on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

4. Auta arjessa.
Konkreettinen apu on joskus hyvä tapa lohduttaa. Kysy mitä toinen tarvitsee. Voit tarjoutua laittamaan ruokaa tai järjestämään käytännön  asioita. Tee sitä, mitä toinen pyytää. Jos toinen ei tiedä, mitä haluaa, tarjoa vaihtoehtoja, mutta älä lupaa liikaa. Muista, että surija on erityisen herkkä. Hänethän on ”hylätty”. Nyt on oltava luotettava ja pidettävä lupaukset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

5. Uskalla mennä lähelle.
Muista kosketuksen voima. Ihmiset ovat tarkkoja aistimaan, kuinka paljon kosketusta toinen sietää. Sitäkin, joka on arka kosketukselle, voi vaikka taputtaa olkapäälle.

6. Älä kilpaile surulla.
Älä ala kertoa omista suruistasi, ainakaan kovin vuolaasti. Nyt keskiössä et ole sinä! Joskus voi olla suuri kiusaus kertoa siitä, että itselläkin on surusta omakohtaista kokemusta. Menetyksen kokenut ei ole kiinnostunut siitä, miten itse menetit isoäitisi kaksikymmentä vuotta sitten.  Hänen surunsa on ajankohtainen juuri nyt. Anna siis hänen olla päähenkilö. Toisaalta samanlaiset surun kokemukset myös yhdistävät. Suremme yhdessä ihmisenä olemista, luopumista, menetyksiä, jotka ovat kaikille yhteisiä. Parhaimmillaan jaettu suru yhdistää eliniäksi.

7. Pidä yhteyttä.
Monet erittäin vaikean elämänkohtalon kokeneet ovat hyvin voimakkaasti ilmaisseet, että yhteydenotot, puhelinsoitot, vierailut olivat erittäin arvokkaita. Kortti tai sähköposti voi joskus olla hyvä väline. Surijan hyvinvointia auttaa, että hän saa muuta ajattelemista ja tekemistä. Aina ei tarvita puhetta: kävelyt, uintireissut, elokuvissa käynti, mikä tahansa, mikä saa ihmisen liikkeelle, on hyväksi.

8. Älä loukkaannu.
Toisinaan surija ei halua olla tekemisissä. Sitäkin on kunnioitettava. Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei kannata vetää. Kyse ei ole sinuun henkilökohtaisesti suuntautuvasta epäluottamuksesta, ja mielialat voivat muuttua. Yritä vähän ajan päästä uudestaan. Jälleen pallo on toisella osapuolella.

9. Älä pelästy tunteita.
Suruun liittyy monenlaisia tunteita: ärtymystä, epätoivoa, pettymystä. Surija voi olla menetetylle raivoissaan. Aivan menetyksen jälkeen  ihminen on ikään kuin shokissa, hän toimii normaalisti, on rationaalinen ja ”kylmä”. Suru ei ole ehkä vielä edes alkanut. Älä hämmästy mitään.
Itkeminen ei ole vaarallista vaan päinvastoin se parantaa. Anna toiselle mahdollisuus itkeä, itkekää yhdessä jos tuntuu siltä. Itku loppuu kyllä aikanaan. Fyysiset oireetkin kuuluvat suruun. Mitä riippuvaisempi ihminen on ollut toisesta, sitä pahemmalta menetys tuntuu. Monet  kuvailevat puolison menettämistä, että on kuin jäsen olisi amputoitu. 

 

ENTÄ JOS VÄSYN KUUNTELEMAAN?

Anna surijan kelan pyöriä. Se voi sinusta tuntua paikallaan polkemiselta, mutta se on osa surun prosessia. Nyt tarvitaan malttia.
Joskus surija myös todella jää surunsa vangiksi. Hän ajattelee, että jos luopuu surusta ikään kuin hylkää menetetyn. Kerro silloin hienotunteisesti, että haluaisit jo puhua vähän muistakin asioista.

Jos suhteenne ei ole pitkään aikaan ollut vastavuoroinen, se alkaa kuihtua. Muista kuitenkin, että jonkinasteinen suru saattaa pulpahtaa esille
vielä vuosien jälkeen. Vaikeita tilanteita ovat perhejuhlat, pääsiäiset, joulut ja juhannukset, niissä yksinäisyys tiivistyy. Kysy miten voisit
auttaa juuri noina aikoina.

Asiantuntija: Lisa Friberg, psykologi, psykoterapeutti, Traumaterapiakeskus.

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla