Katse kertoo kaiken. Myös se, että ihminen välttää katsetta, paljastaa jotain. Onko hänellä jotain minua vastaan, onko hän epäluotettava? Hyvä katse taas voi jopa auttaa oppimaan.

Katsekontakti on merkki siitä, että vuorovaikutuskanava on avattu. Se on kuin silmillä tönäisy: hei minulla on asiaa sinulle, otatko haasteen vastaan, sanoo psykologian professori Jari Hietanen Tampereen yliopistosta.

– Kun joku katsoo sinua, sinun odotetaan katsovan takaisin.

Hietanen on tutkinut kasvojen havaitsemisen kognitiivisia ja hermostollisia mekanismeja. Silmäthän ovat vain kaksi ovaalia, jotka irrotettuna kasvojen antamista muista viesteistä ovat melko ilmeettömät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sen sijaan ilmapiiri, jossa katsekontakti otetaan, on tärkeä. Istuuko vastapäätäsi sinua arvioiva työhönottaja vai rakastettusi. Jo on eri lataus!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pahalla tai hyvällä silmällä

Suotta ei puhuta pahalla silmällä katsomisesta. Vihainen tuijottava katse tekee pelokkaaksi. Se saa kysymään, seuraako jotain vielä pahempaa.

Myös se, että ihminen välttää katsetta, kertoo jotain. Onko hän epäluotettava? Vai olenko minä niin mitätön, että hän ei edes katso minuun?

Toisaalta hyväksyvä katse nostaa hetkessä itsetuntoa: varjeleva, suojeleva katse, se miten äiti katsoo lastaan, tekee hyvää.

Satunnaisen kadunkulkijankin katseella on merkitystä. Kun vastaantulija hymyilee iloisesti ja katsoo silmiin, voi se pelastaa jonkun päivän.

Olisimmeko tasapainoisempia, jos ihmiset busseissa katsoisivat ystävällisesti silmiin ja tervehtisivät?

Hyvä katse voi auttaa oppimaan

Jari Hietanen on tutkinut katsetta monissa eri yhteyksissä. Hän kertoo, että kaikilla meillä on olemassa motivaatio lähestymiseen ja välttämiseen. Se pohjaa biologiaan ja ihmisen haluun säilyä hengissä.

– Katsekontaktin tarkoituksena on lisätä lähestymisintoa. Toisaalta toisissa kulttuureissa liian suora tuijotus koetaan julkeana.

Katseen vaikutuksesta ihmisen tietoisuus omasta itsestä kasvaa: miltä näytän, mitä ajattelen ja tunnen.

On mahdollista, että katsekontakti saa aikaan myös tiedonkäsittelytavan, jossa ympäristöstä tuleva informaatio suhteutetaan itseen. Tämä voi edesauttaa vaikkapa oppimista.

– Kun opettaja katsoo oppilasta, oppilas alkaa sulattaa tietoa oman itsensä kautta eikä opi vain ulkokohtaisesti, Hietanen sanoo.

Joskus voi käydä myös hullusti, eli ihminen alkaa tarkkailla itseään liikaa eikä enää opikaan liiallisen itsetarkkailun takia. Eli kohtuus kaikessa.

Luotettava vai julkea?

Hyvä poliitikko katsoo suoraan kohti ja ottaa yleisönsä. Arkailematonta katsetta pidetään merkkinä luotettavuudesta. Samoin lehtien kansikuvien kauniit naiset katsovat suoraan sinua. He vetoavat ostamaan lehden.

Hyvät flirttaajat osaavat silmäpelin. He onnistuvat usein paremmin kuin suorasukaiset ehdottelijat.

Julkeasti, vailla häpeää voidaan katsoa myös vammaista, ulkomaalaista, mitä tahansa erilaista. Pieni lapsi katsoo häpeämättömästi suoraan kohti, koska hän vielä ole oppinut katseen sääntöjä.

Kaksi sekuntia tuntuu hyvältä, enempi voi olla liikaa

Suoraan silmiin katsominen on intensiivistä ja voimakkaasti stimuloivaa. Vaikka sen avulla on helppo saada viestinsä perille, siedämme suoraa katsetta yllättävän huonosti.

Kaksi sekuntia yhtäjaksoista silmiin katsomista tuntuu vielä hyvältä, sitten tekee jo mieli levähtää katsomalla muualle. Kun yritämme muotoilla tarkasti sanottavamme, saatamme katsella ulos ikkunasta ja puhua toisaalle.

Vasta lauseen lopussa tuntuu luontevalta kääntyä katsomaan kuulijaa ja varmistaa, että sanamme ymmärrettiin.

Katseessa on voimaa

Jos joku puhuessaan ei katso kohti, voidaan se kokea loukkaavana. Enkö ole sen arvoinen, että minut noteerattaisiin? Jos hakee katsekontaktia eikä saa sitä, on se pieni hylkäys.

– Ihminen saattaa katsoa ohitse myös tietoisesti tai välinpitämättömyyttään. Katsetta voidaan käyttää valtapelin aseena, Hietanen sanoo.

Kukaan ei voi syyttää sinua työpaikkakiusaamisesta sen takia, että et katso jotakuta työtoveriasi koskaan silmiin. Vuosien mittaan se kuitenkin vaikuttaa. Entä kun kaikki katsovat ohi ja vielä vaikenevat. Apua!

– Katsekontaktin voima on myös samanaikaisuus, Hietanen muistuttaa.

Katsekontaktissa samoin kuin kosketuksessa ihminen voi olla samanaikaisesti antavana ja saavana osapuolena. Keskustelu on aina vuoropuhelua. Ensin puhut sinä ja sitten puhun minä.

Sen sijaan, jos olet rakastettusi syleilyssä ja katsotte toisianne silmiin, sanoja ei tarvita. Katse ja kosketus kertovat kaiken.

Sisältö jatkuu mainoksen alla