Kodin Kuvalehti
Vuorovaikutus toimii parhaiten, kun keskustelukumppanit arvostavat toisiaan.
Vuorovaikutus toimii parhaiten, kun keskustelukumppanit arvostavat toisiaan.

Usein joku hallitsee keskustelua ja muut hiipuvat kuuntelijoiksi, vaikka heillä olisi paljonkin sanottavaa. Miten voisi oppia ottamaan tilaa puheliaammalta ihmiseltä? Kodin Kuvalehti kysyi neuvoa asiantuntijalta.

Tuntuuko joskus, ettei ystävyyssuhteesi ole tasapainossa eikä tasavertainen? Ystäväsi puhua pälpättää ilonsa ja surunsa, mutta itse et saa tuikattua mitään järkevää sanottavaa mihinkään väliin. Poistut uupuneena ja pidät keskustelutaitojasi surkeina.

Työpaikan palaverissa sama toistuu: toiset näyttävät aina onnistuvan esittämään ajatuksensa ja mielipiteensä rohkeasti ja fiksusti.

Puhetta hallitsevilla ei silti ole automaattisesti parempi itsetunto kuin hiljaisemmilla, sanoo psykologian tohtori Heli Isomäki. Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa onnistuminen on myös sosiaalinen taito.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Toiset ovat saaneet siihen enemmän harjoitusta kuin toiset, ja toisilla on ollut käytettävissään paremmat mallit, joilta on voinut oppia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hiljaisilla kuuntelijoilla voi olla hyvä itsetunto ja monenlaista mielenkiintoista sanottavaa, mutta he eivät aina saa tuotua ajatuksiaan esiin. Se voi pidemmän päälle heikentää hyvääkin itsetuntoa.

Vuorovaikutustaitoja voi opetella ja niissä voi tulla paremmaksi.

Isomäki muistuttaa, että sosiaalisia vuorovaikutustaitoja ja -tekniikoita, kuten keskeyttämistä ja jämäkkyyttä, voi opetella. Niissä voi tulla paremmaksi, kuten missä tahansa muussakin taidossa.

Mutta mitä muuta pitäisi hoksata, jotta oma itsetunto ja persoona näkyisivät selvemmin toisille? Miten helposti alakynteen jäävä ihminen voisi oppia ottamaan tilaa puheliaammalta ystävältään?

Muuttamalla ajatuksia ja sitä kautta sanoja ja tekoja, Heli Isomäki sanoo.

Kuulostaa yksinkertaiselta – eikä sitten kuitenkaan.

”Olen arvokas. Se, mitä sanon, on tärkeää.”

Vaikka sosiaalisen tilanteen epäonnistuminen ei johtuisikaan kenenkään itsetunnon puutteesta, itsetunto kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka ihminen ilmaisee itseään. Itsetunto ja sisäinen arvokkuus kehittyvät voimakkaimmin lapsuudessa, mutta muovautuvat vielä myöhemminkin.

Sisäisellä arvokkuudella Heli Isomäki tarkoittaa sitä, kokeeko ihminen olevansa arvokas, arvoton vai jotain siltä väliltä.

”Kuvittelemme, että meidän pitää suoriutua hyvin ollaksemme hyviä toisten silmissä.”

Yksi tekijä, joka nakertaa monen sisäistä arvokkuutta ja itsetuntoa, on länsimaissa pinnalla oleva suorituskeskeisyys.

– Meillä on valitettavasti syntymätaakkanamme kuvitelma, että meidän pitää suoriutua hyvin ollaksemme hyviä toisten silmissä, sanoo Isomäki.

"Joskus on ihan tosi viisasta olla ihan vain hiljaa", sanoo psykologian tohtori Heli Isomäki.
"Joskus on ihan tosi viisasta olla ihan vain hiljaa", sanoo psykologian tohtori Heli Isomäki.

Sosiaalisessa tilanteessa se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että arastelemme sanomisiamme.

Entä jos sanon jotain tyhmää, joka ei olekaan toisten mielestä viisasta? Sitten en olekaan niiden mielestä hyvä.

Tärkeämpää on kuitenkin se, mitä itse ajattelet itsestäsi. Pyri arvostamaan itseäsi enemmän.

Minä olen arvokas. Se, mitä sanon, on järkevää ja tärkeää. Minun ei tarvitse jättää sitä sanomatta sen takia, mitä muut siitä ajattelevat.


”Sellainen koen olevani, millaisena minut näet.”

Suorin tie arvostaa itseään on viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka arvostavat sinua. Parhaiten itseluottamusta vuorovaikutustilanteissa oppii pienissä ryhmissä ja lähimpien ihmisten seurassa.

”Pidämme siitä, kun joku puhuu meistä ja on kiinnostunut meistä.”

– Yksi lapsipsykologian parhaimpia lauseita on: ”Sellainen minä koen olevani, millaisena sinä minut näet”, sanoo Isomäki.

Sisäinen arvokkuus syntyy vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin: siitä, miten toinen minua katsoo, miten hän minut kokee. Tunnenko, että minua arvostetaan?

Jos toinen arvostaa, alan itsekin ajatella itsestäni samalla lailla. Jos taas en saa arvostusta, en voi sitä myöskään itselleni sisäsyntyisesti kehittää.

– Pidämme siitä, kun joku puhuu meistä ja vahvistaa positiivisella kiinnostuksella ja kannustuksella sitä, mitä sanomme. Silloin vuorovaikutuskin tuntuu hyvältä, summaa Isomäki.

”Tällä kertaa toimin toisin.”

Useimmiten ihmiset vain menevät sosiaalisiin tilanteisiin, toimivat niissä ja ”yllättyvät”, kun tilanne meni jälleen saman kaavan mukaan. Ehkä ajattelet jo valmiiksi, että keskustelu ystävän kanssa tulee menemään niin, että hän puhuu etkä saa sanotuksi mitään.

Sellainen hän on, tällainen minä olen.

Tunnista automaattiset ajatuksesi ja ennakkoasenteesi, ja ala muuttaa niitä. Rakenna tilanne mielessäsi uusien ajatustesi mukaisesti ja mieti, miten se voisi mennä paremmin kuin aikaisemmin.

Tällä kertaa toimin toisella tavalla. Ystävällä on varmasti hirveästi sanottavaa, mutta nyt sanon heti aluksi, että minulla on tärkeä asia, jonka haluaisin sanoa ensin.

– Voit itse päättää, mitä ajattelet. Kuulostaa yliyksinkertaistetulta, mutta mikään ei ole niin helppoa kuin muuttaa omia ajatuksiaan. Toisten ajatusten muuttaminen on huomattavasti vaikeampaa!, sanoo Isomäki.


”Hei, nyt on minun vuoroni puhua!”

Uusi ajattelutapasi alkaa näkyä myös käytännössä. Kun ajattelet, että tällä kertaa tilanne menee paremmin ja saan sanottua sanottavani paremmin, todennäköisyys kasvaa, että näin käy. Ajatukset muuttuvat pikku hiljaa sanoiksi ja teoiksi.

Käytä myös huumoria.

Millaisia sanat ja teot ovat, riippuu persoonasta ja luonteesta. Voit joko lähteä tuomaan itseäsi enemmän esiin ja puhumaan enemmän tai lähteä rajaamaan toista ihmistä.

Kun pidät itseäsi ja ajatuksiasi arvokkaina, alat käyttää puheessasikin enemmän minä-sanaa.

Minusta asia on näin.

– Jos päätät alkaa rajata toista ihmistä, on selkeämpää ilmaista se toiselle, sanoo Isomäki. Jos suhteessa ei ole jännitettä eikä tilannetta koe kovin ahdistavana, voi mukaan ottaa myös huumoria.

Hei, nyt sinun aikasi tuli täyteen, nyt on minun vuoro puhua!

Vuorovaikutustilanteissa on aina vähintään joku toinen tai useampia ihmisiä. Siksi kaikkea ei tarvitsekaan ratkaista yksin.

– Puhu toisen kanssa, sillä vuorovaikutuksessa olevien ongelmien ratkaiseminen puhtaasti oman pään sisällä on usein mahdotonta, Heli Isomäki neuvoo.

Muista olla rakentava äläkä syytä toista. Lähesty ongelmaa kuin tutkimusmatkailija:

Minusta tuntuu, että meillä on sellainen ongelma, että en koskaan oikein ehdi mukaan keskusteluun. Minulla jää aina jotain sanomatta. Mitä me keksisimme, että minäkin saisin puheenvuoron?

”Minun ei tarvitse tulla toimeen kaikkien kanssa.”

Itsetunnosta tai sisäisestä arvokkuudesta riippumatta varmaan kaikilla on ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla ja vuorovaikutus toimii. On myös ihmisiä, joiden seurassa emme saa mitään järkevää suustamme.

”Joskus on viisasta olla vain hiljaa.”

Kaikkien kanssa vuorovaikutus ei onnistu tai tuota samaa lopputulosta. Kaikista ei myöskään tarvitse tykätä, eikä ankeuttajien kanssa tarvitse tulla toimeen. Eikä ihminen ole jotenkin parempi ja vahvempi, jos hän osaa joka tilanteessa ja kaikkien kanssa tuoda itseään ja ajatuksiaan esiin.

– Joskus on ihan tosi viisasta olla ihan vain hiljaa, Heli Isomäki muistuttaa.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla