Kodin Kuvalehti
Miksi miksi miksi miksi menin taas mokaamaan! Tuttu tunne? Stop tykkänään tuollainen itsensä ruoskiminen!
Miksi miksi miksi miksi menin taas mokaamaan! Tuttu tunne? Stop tykkänään tuollainen itsensä ruoskiminen!

Suhtaudumme omiin mokiimme paljon ankarammin kuin muiden. Häpeästä ja ahdistuksesta kannattaa opetella eroon. Miten? Asiantuntija kertoo.

Kun oma puheenvuoro koittaa, sanat juuttuvat kurkkuun. Huoneeseen laskeutuu vaivaantunut hiljaisuus, häpeä saa kädet hikoamaan. Miksi en taaskaan keksinyt mitään sanottavaa? Kaikki huomaavat, etten osaa mitään!

Epäonnistumiset ovat usein arkisia tilanteita, jotka saavat omassa päässä turhan suuren merkityksen. Yksi sättii itseään palaverissa jäätymisestä, toinen siitä, että huusi lapsille kaupassa. Kolmas on valmistautunut kuukausia esitykseen, mutta unohtaa sanat h-hetkellä.

Vaikka tilanteet ovat erilaisia, niitä yhdistävät samat tunteet: häpeä ja ahdistus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Taustalla on pelko siitä, etteivät muut hyväksy meitä tai jopa hylkäävät meidät.”

– Häpeä tuntuu usein kokonaisvaltaisesti kehossa. Se vetää ihmistä kasaan ja saa hänet kääntymään sisään päin, sanoo työterveyspsykologi Marjukka Laurola.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Haluamme näyttää muiden silmissä hyvältä, onnistua ja tulla hyväksytyksi. Taustalla on pelko siitä, etteivät muut hyväksy meitä tai jopa hylkäävät meidät, jos epäonnistumme tai emme olekaan täydellisiä.

Epäonnistumisen pelolle on myös biologinen syy: aivojen tunnesäätelyjärjestelmä on kehittynyt satojatuhansia vuosia sitten varautumaan uhkiin. Elinolot ovat noista ajoista muuttuneet, mutta aivot eivät ole saaneet ajantasaista päivitystä. Ne huomaavat edelleen herkästi vaaran merkit ja kriittiset äänet.

Juuret lapsuudessa

Marjukka Laurolan mukaan ankaruus itseä kohtaan saa usein alkunsa jo lapsena. Vanhemmat saattavat esimerkiksi palkita lasta aina, kun hän saa ysejä tai kymppejä kokeista. Tarkoitus on hyvä, mutta saattaa iskostaa lapsen mieleen ajatuksen: olen hyvä, kun suoriudun hyvin.

”Ihmisillä on taipumus tulkita tilanteet itselle epäedullisimmalla tavalla.”

Myös harrastusten ja ystäväpiirin vaatimukset vaikuttavat. Tuntuuko, että niissä riittää omana itsenään?

Joskus ankaruus menee niin pitkälle, että ihminen häpeää myös epäonnistumisia, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa.

– Ihmisillä on taipumus tulkita tilanteet itselle epäedullisimmalla tavalla. Vaikka muut sanoisivat, että ei tämä ollut sinun vikasi, ihminen ei aina usko sitä.

Muiden mokiin on helpompi suhtautua myötätuntoisesti kuin omiin. Oma elämä tulee helposti yliviritettyä.

– Laitamme riman hirvittävän korkealle. Unohdamme, että arki saattaa olla kuormittavaa. Usein ihminen on myös vähän aikaoptimisti. Emme osaa rakentaa elämään väljyyttä yllättäville tekijöille.

Älä vain litso tunnetta pahemmaksi

Kukaan ei märehdi toisten mokia yhtä antaumuksella kuin omiaan. Vaikka tietäisi, että muita ei kiinnosta, heidän kuviteltuja mielipiteitään on vaikea ohittaa. Laurolan mukaan se johtuu siitä, että ihminen on luontaisesti sosiaalinen.

– Haemme koko ajan palautetta ympäristöstä omalle kasvullemme ja kehityksellemme.

Muiden mielipiteiden miettimisestä on vaikea päästä kokonaan eroon. Siksi tarvitsemme kannustavia ääniä, jotka sanovat: Pärjäät hienosti. Olet tehnyt parhaasi. Uskon sinuun.

”Kun jää yksin tunteidensa kanssa, todennäköisesti vain lietsoo tilannetta pahemmaksi.”

Laurola kutsuu kannustavaa palautetta antavia ihmisiä peileiksi.

– Jos ihminen on mokannut, hän kääntyy usein vähän poispäin muista ihmisistä. Se voi olla huono asia, sillä kun ihminen jää yksin tunteidensa kanssa, hän todennäköisesti vain lietsoo tilannetta pahemmaksi. Muut ihmiset auttavat suhteuttamaan tapahtunutta.

Mokaaminen on hyödyllistä

Työelämä vaatii paljon, ja moni väsyy yrittäessään täyttää odotuksia. Joskus on vaikea sanoa, kuka vaatimukset asettaa. Yhteiskunta? Pomo? Oma mieli?

Moni uupuu pyrkiessään täydellisyyteen – ja häpeää sitten omaa väsymistään.

– Uupumus voi olla ihmiselle suuri epäonnistumisen kokemus, johon liittyy häpeää ja ahdistusta. Toisaalta uupumus voi olla myös merkittävä kasvun paikka. Se aiheuttaa usein jonkinlaisen herätyksen, jonka jälkeen ihminen pystyy asettamaan realistisempia vaatimuksia itselleen.

”Jos vain pelkäämme virheitä, menetämme hirveän paljon potentiaalia ja osaamista. Silloin ihmiset tekevät aina varman päälle.”

Laurolan mukaan työpaikoilla pitäisi tajuta, ettei epäonnistuminen ole niin vakavaa. Se on itse asiassa hyödyllistä.

Tutkimusten mukaan kaikkein tuottavimpia ja hyvinvoivimpia ovat ne tiimit, joiden jäsenet kokevat olonsa psykologisesti turvalliseksi. He uskaltavat kokeilla uutta ja kertoa näkemyksiään ilman pelkoa teilatuksi tulemisesta.

– Aina ei saa onnistumisen kokemusta, mutta ihmisen on tärkeää tuntea, että hänet hyväksytään epäonnistumisesta huolimatta, Laurola sanoo.

– Jos vain pelkäämme virheitä, menetämme hirveän paljon potentiaalia ja osaamista. Silloin ihmiset tekevät aina varman päälle.

5 kysymystä, joiden avulla mokasi asettuu mittakaavaan

Tunteet ovat kuin aallot meressä. Ne tulevat ja menevät.

– Usein esimerkiksi ahdistuksen tai häpeän tunteella on taipumusta kasvaa ja kasvaa, mutta kun se saavuttaa saturaatiopisteensä, se alkaa lieventyä, Laurola muistuttaa.

Siksi epäonnistumisiin auttaa aika ja perspektiiviin laittaminen.

Vaikka epäonnistuminen tuntuisi nyt maailmanlopulta, kysy itseltäsi onko se sitä vielä kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä?

Voit kysyä itseltäsi myös: Mitä sanoisit parhaalle ystävällesi, jos hänelle olisi käynyt samoin?

– Kannattaa miettiä, millaisia epäonnistumisia elämässä on ollut ja kuinka montaa niistä edelleen kannattelee mielessään. Silloin huomaa, että kyllä ne taakse jäävät, Laurola neuvoo.

”Aina voi käydä niin, että mokaa. Tärkeintä on, ettei jätä sen takia elämättä.”

Myös koko maailman perspektiiviin suhteuttaminen voi auttaa. Jos miettii ilmastonmuutoskysymystä, niin mihin oma epäonnistuminen asettuu siinä mittakaavassa?

Laurolasta jokaisella olisi tärkeää olla ympärillään ihmisiä, joiden kanssa voi jutella kipeimmistäkin epäonnistumisista. Muut antavat perspektiiviä ja suitsivat liiallista ankaruutta.

Myös tilanteen jäsentäminen paperille voi auttaa pääsemään mokan yli. Mitkä kaikki asiat vaikuttivat siihen, että näin kävi? Ja ennen kaikkea: Mihin pystyin itse vaikuttamaan, mihin en?

– Aina voi käydä niin, että mokaa. Tärkeintä on, ettei jätä sen takia elämättä.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla