Kuva: iStock
Kuva: iStock

Laihdutus saa mielen stressin valtaan ja kehon kinuamaan tavallistakin enemmän ruokaa.

Laihduttaminen on periaatteessa äärimmäisen yksinkertaista – tulee vain kuluttaa enemmän kuin syö – ja maailma on pullollaan erilaisia vinkkejä ja niksejä painonpudotukseen.

Silti tutkimusten ansiosta tiedetään, että ani harva laihduttaja laihtuu pysyvästi. Syy voi olla laihduttamisessa. 

Laillistettu ravitsemusterapeutti ja tohtorikoulutettava Ulla Kärkkäinen selvitti väitöstutkimuksessaan, että laihduttaminen on melko varma tapa epäonnistua painonhallinnassa. 

Kärkkäisen väitöstutkimus on osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta, johon osallistui yli 4 900 suomalaista miestä ja naista. He vastasivat painoa ja sen muuttumista koskeviin kyselyihin 24- ja 34-vuotiaina. Miehistä vain 3,8 prosenttia ja naisista 7,5 prosenttia laihtui tuon kymmenen vuoden aikana. Suurin osa lihoi. 

”Ei kannata kiusata kehoaan ja mieltään turhaan laihduttamalla.”

Kärkkäisen mukaan painonhallinta sujui parhaiten niiltä osallistujilta, jotka eivät laihduttaneet. Miksi?

– Jos laihduttaminen olisi pelkkää matematiikkaa, tilanne maailmassa ei olisi tällainen kuin se on, Kärkkäinen sanoo. 

Hänestä ”syö vähemmän ja liiku enemmän” on liian yliolkainen ohje, ja laihduttaminen on huono tapa hallita painoa. Varsinkin normaalipainoisilla laihduttaminen nostaa lihomisen riskiä. 

– Laihdutus on kauhean stressaavaa keholle ja mielelle, Kärkkäinen toteaa.

Hän kertoo, millaisia asioita laihduttajan kehossa ja mielessä tapahtuu:

  1. Elimistö menee säästöliekkitilaan, eli luulee, että kyse on jonkinlaisesta pula-ajasta tai nälänhädästä, ja hidastaa aineenvaihduntaa.
  2. Moni on nykyään muutenkin stressaantunut, eikä voimavaroja ole tuhlattavaksi. Laihduttamisen ja ruokarajoitteiden miettiminen lisää stressihormonien, kuten kortisolin, erittymistä, mikä puolestaan hankaloittaa syömisen hallintaa.
  3. Ruokaa huutavan kehon ja laihdutuksesta kuormittuneen mielen yhdistelmä ajaa niin sanottuihin repsahduksiin. Ruokavaliosta poikkeaminen ei johdu itsekurin puutteesta vaan siitä, että laihdutus stressaa ihmistä, ja väsyneenä sekä stressaantuneena elimistö kinuaa entistä enemmän rasvaa ja sokeria jaksaakseen. 
  4. Ruokavaliosta lipsumisesta seuraa tyypillisesti häpeän ja huonommuuden tunteita ja ajatus siitä, että ihan sama, ruokavalio on nyt pilalla. Se taas voi johtaa kaoottiseen syömiseen. 
  5. Käsistä lähtenyt syöminen yhdistyy siihen, että elimistö ottaa väliaikaisesta nälänhädästä selvittyään erityisen tarkasti talteen ruuasta saadun energian. 
  6. Diettaaminen sekoittaa elimistön nälkä- ja kylläisyyssignaalit. Laihdutuksen jälkeen ruokahalua lisäävän greliinihormonin tasot ovat koholla jopa vuoden ajan, mikä aiheuttaa pitkäaikaista nälkää, eli nälkävelkaa. Siksi laihduttaessa ja laihdutuksen jälkeen on vaikea syödä oman kehon tarpeita kunnioittaen.
  7. Laihdutusyrityksen kariuduttua ihminen saattaa lähteä uuteen yritykseen entistä kovemmalla kurilla. Tiukemmat kiellot ja kuurit johtavat kuitenkin vain saman kierteen toistumiseen entistä hankalampana. Keho reagoi kohtaamaansa nälänhätään kerta kerralta voimakkaammin. 

Hyvinvointia vai selviytymistä?

Tutkimuksen perusteella voi todeta, että ei yksinkertaisesti kannata laihduttaa, ellei tavoitteena ole lisätä elopainoa. Erityisen varmasti laihdutus heilauttaa painon ei-toivottuun suuntaan, jos on normaalipainoinen.

– On terveydellisiä tiloja, kuten jotkin leikkaukset, joissa painoa tarvitsee saada nopeasti pois. Ne ovat ihan eri tilanteita. Jos sellaista ei ole, ei kannata kiusata kehoaan ja mieltään turhaan laihduttamalla, Kärkkäinen toteaa.

Jos painoa on terveyssyistä pakko pudottaa, laihduttamisen sijaan kannattaa kiinnittää huomiota kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa – jos suinkin pystyy.

– On tärkeää katsoa elämää laajemmin: Mikä tuottaa kuormitusta, nukutko tarpeeksi, onko elämässäsi hyvinvointia tuovia asioita? Onko elämä vain selviytymistä ja velvollisuuksia? Jos isot rakenteet ovat pielessä, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on vaikeaa, Ulla Kärkkäinen sanoo. 

”Kun mietitään painonhallintaa, ruoka on loppupeleissä aika pienessä osassa.”

Laihduttaminen saattaa tuntua ratkaisulta vetämättömyyteen ja hyvinvoinnin puutteeseen, sillä painonpudotukseen liitetään usein ajatus virkeyden ja jaksamisen lisääntymisestä. Kärkkäinen kertoo, että laihduttajan kokema vireystilan nousu on todellinen, mutta vain hetkellinen ilmiö.

– Kun olemme olleet metsästäjiä ja keräilijöitä, on ollut tärkeää, että elimistö koettaa turvata ruuanhankinnan silloinkin, kun se on säästöliekillä ja kärsii nälkävelasta. Jos elimistö vetäisi heti jaksamattomaksi nälästä, se olisi vaarallista, koska silloin ei jaksaisi enää hankkia ruokaa. 

Ajatusmallit muutokseen

Hyvä tapa hallita painoa on Kärkkäisen mukaan syödä todellisen tarpeen mukaan ja säännölllisesti, nukkua tarpeeksi ja harrastaa sellaista liikuntaa, joka tuntuu voimavaralta. 

– Kannattaa keskittyä elämään ja niihin asioihin, jotka tuovat elämään mielekkyyttä. Painonhallinta tulee sivutuotteena, Kärkkäinen sanoo. 

Painonhallinta ei ole vain fyysinen asia, vaan siihen liittyy myös ajatustyötä. 

– Ihmisillä on paljon syömiseen liittyviä ajatus- ja käyttäytymismalleja, ja niiden työstäminen on tärkeää. Yleensä mallit liittyvät syvään tarpeeseen kokea hallinnan tunnetta elämästä. Laihdutus tuo hetkellisesti hallinnan tunteen, mutta pitkällä aikavälillä se tuo kaaosta. 

Kärkkäinen kertoo huomanneensa asiakastyötä tehdessään, että painonhallinnalla on paljon tekemistä elämän kuormittavuuden, tunteiden säätelyn ja jaksamisen kanssa. 

– Kun mietitään painonhallintaa, ruoka on loppupeleissä aika pienessä osassa.

Vierailija

Lopeta turha kituuttaminen – suomalaistutkija selittää, miksi laihdutus on tuhoontuomittu idea

Kyllä ihmisen hyvinvointi lähtee virkistävästä yöunesta koska ihminen on tarkoitettu nukkumaan yöllä. Eräs ravitsemusterapeutti kertoi, että huonostinukkunut ihminen syö keskimäärin 600 kcal enemmän vuorokaudessa kuin hyvinnukkunut, joka puolestaan pystyy vierämpänä tekemään järkeviä valintoja. Suomessa ihmisten uniongelmia hoidetaan huonosti. Muuten erityisesti pienten lasten vanhemmat kärsivät katkonaisesta yöunesta. Myös yötyötä tekevät ovat lihomisvaarassa koska yöllä valveilla oleminen ei...
Lue kommentti

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.

 

Kombutsabuumi on rantautunut kunnolla nyt Suomeenkin. Tosifanit valmistavat sitä itse kotona.

”Kevyesti pirskahtelevaa. Raikasta ja puhdasta. Aavistus inkivääriä ja vihreää teetä.”

Näin Linda Hackman kuvailee suosikkijuomansa kombutsan makua. Pahaakin kombutsaa hän juonut joskus, mutta yleensä hän nauttii ensiluokkaista kombutsaa. Tuota ikiaikaista teejuomaa, jota hän valmistaa säännöllisesti kotonaan.

Helsinkiläinen Linda, 33, innostui kombutsasta viitisen vuotta sitten. Hän oli lueskellut aiheesta ensin kotona. Sitten hän päätyi erikoisruokia myyvään liikkeeseen, jossa hän jutteli kombutsasta myyjän kanssa.

– Sain myyjältä tämän oman kombutsasienen ja pääsin tekemään juomaa itse. Siitä asti olen käyttänyt tätä alkuviljelmää kombutsan valmistamisessa sekä antanut sieniä muillekin.

Kombutsaa kutsutaan myös terveysjuomaksi, jonka nimeen on vannottu jo vuosikymmenten ajan. Aiemmin sitä kutsuttiin volgansienijuomaksi. Juoman käyminen tapahtuu alkuviljelmän eli sienen avulla. Klönttimäiset hiivasienet kasvattavat kerroksiaan ja ovat jaettavissa kuin taikinajuuret, joita on kiva antaa kavereille.

”Kesällä juoma valmistuu nopeammin”

Yleensä Linda käyttää kombutsassaan vihreää tai valkoista teetä.

– Monet käyttävät myös mustaa teetä, mutta se ei sovi herkälle vatsalleni. Ja koska haluan kombutsani maistuvan voimakkaalta, käytän tavallista sokeria. Jotkut tykkäävät palmu- ja kookossokerista.

Kun Linda valmistaa teen, hän tekee sen puhtaassa kulhossa ja lisää siihen sokerin. Litraan teetä liukenee noin sata grammaa sokeria.

Sen jälkeen hän viilentää teen huoneenlämpöiseksi. Hän kaataa teen kolmen–neljän litran lasikulhoihin, jotka hän on peittänyt harsolla ja laittaa kulhot pimeään kaappiin. Tästä kombosta kombutsa saa simamaisen makunsa sekä luonnollisia probiootteja.

– Useimmiten minulla on samaan aikaan kaksi–kolme purkkia, joissa kombutsajuomani valmistuvat. Nyrkkisääntönä on, että juomasta kymmenesosa on vanhaa nestettä. Kesällä juoma valmistuu nopeammin, kun taas talvella se käy hitaammin ja makukin on jotenkin raikkaampi.

Nykyään kaupoissa ja terveysruokaan erikoistuvissa ravintoloissakin on tarjolla kombutsaa. Lindan mukaan ne ovat usein hiilihappoisempia ja makeampia kuin hänen omat juomansa.

– En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin. Tykkään etikkamaisesta, ärjymmästä kombutsasta, ja uskon, että sillä on vaikutuksia muun muassa vatsantoimintaani.

”En pysty syömään maitotuotteita enkä halua syödä probiootteja purkista, joten juon kombutsaa päivittäin muutaman desin.”

Linda uskoo muidenkin käymisteitse valmistettujen eli fermentoitujen ruokien terveyshyötyihin, varsinkin suoliston toiminnan tasapainottajina. Tosikäyttäjien keskuudessa ei tunnu olevan vaivaa, jota superjuoma ei parantaisi. Muut kombutsaintoilijat kertovat, että juoma muun muassa vahvistaa hiuksia, alentaa verenpainetta ja ennen kaikkea piristää. Teejuomassa on kofeiinia, joten se saattaa suurina annoksina virkistää liikaakin kofeiiniherkkiä ihmisiä.

– Huomaan vatsastani, muun muassa ruuansulatuksesta, jos en ole vaikkapa matkalla saanut kombutsaa pariin päivään, Linda sanoo.

Hän itse antaa kombutsan käydä useamman viikon maun vuoksi, vaikka juoma valmistuu helposti kymmenessä päivässäkin. Valmiin juoman hän maustaa usein inkiväärillä tai muilla mausteilla. Jotkut käyttävät lisäsokeria pullottamisvaiheessa. Kombutsasieni käyttää teehen lisätyn sokerin ravinnokseen: maustamaton kombutsa ei maistu makealta, koska sokeri on haihtunut käymisprosessissa. Mitä pidempään sen antaa käydä, sitä hapokkaampaa se on.

Kombutsasta on tehty vielä vasta vähän tutkimuksia, vaikka juomaa on nautittu maailmassa joidenkin lähteiden mukaan tuhansia vuosia. Sen sijaan vihreää teetä on tutkittu enemmän ja todistetusti vihreä tee auttaa muun muassa painonhallinnassa ja verensokeriongelmissa.

 Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.
Lindan mukaan kombutsan valmistuksen ehdoton sääntö liittyy puhtauteen. Sieneen kasvaa helposti hometta, jos kombutsaa tekee likaisissa astioissa.

 

Kombutsaa suoraa hanasta

Käymisteitse valmistetussa juomassa saattaa olla prosentteja, kuten simassakin. Mutta alkoholipitoisuus jää Lindan mukaan alle yhden prosentin. Jotkut ulkomailla kombutsaa nauttineet ovat kertoneet, että ensimmäisellä kerralla kombutsa on aiheuttanut pienen hiprakan.

Ulkomailla Linda on törmännyt todelliseen kombutsabuumiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hän on juonut kombutsaa, jota tarjoillaan suoraan hanasta. Kombutsaa on siellä jopa kahvilajätti Starbucksin valikoimissa.

– Suomessakin kombutsasta on tullut entistä suositumpaa. Siitä kysellään paljon Facebookin ryhmissä ja sitä näkee paljon enemmän terveyskaupoissa. Jotkut saattavat kasvattaa sienen kaupan valmiista kombutsajuomasta ja olen nähnyt myös valmiita kombutsan aloituspakkauksia.

Hän on huomannut, että kombutsaa suosivat monenlaiset ihmiset. Yhteen ryhmään kuuluvat ”hippityypit”, toiseen ”ruokahifistelijät”, Linda kuvailee. Hän itse kertoo maistelevansa mielellään paljon myös viinejä, joten kombutsan nauttiminen kuuluu luonnollisena osana hänen elämäänsä.