Joona ja Liisi pakkasivat elämänsä pakettiautokotiin. Kuvat: Pyry Pietiläinen, Joonan ja Liisin Instagram
Joona ja Liisi pakkasivat elämänsä pakettiautokotiin. Kuvat: Pyry Pietiläinen, Joonan ja Liisin Instagram

Joona ja Liisi tekivät sen, mistä moni haaveilee: myivät omaisuutensa ja remontoivat pakettiautosta kodin. He ovat nykyajan nomadeja.

Minkälaista olisi herätä joka aamu meren kohinaan, avata ovi ja kävellä suoraan rannalle? Tätä helsinkiläiset Liisi Pesonen ja Joona Nyman jäivät pohtimaan, kun olivat palanneet koko vuoden 2013 kestäneeltä Uuden-Seelannin-matkaltaan. Vuoden aikana Liisi ja Joona olivat kiertäneet saarta vuokratulla asuntoautolla.

– Kun palasimme Suomeen, kumpikin meistä jäi miettimään, että elämä voisi olla muunlaistakin. Tykkäsimme töistämme, mutta niitä oli paljon, eikä harrastuksille jäänyt aikaa, Joona muistelee.

Niinpä pari alkoi suunnitella reissua, jolla ei olisikaan lukkoon lyötyä päämäärää tai kotiinpaluupäivää. Matkan aikana olisi tarkoitus kokeilla elämää, jossa pääpaino olisi hyvinvoinnilla ja surffaamisella.

– Lopullisen päätöksen teko oli oikeastaan aika helppoa, matkan valmistelu oli isompi urakka, Joona kertoo.

Tien päällä tienataan

Keski-Euroopassa autolla reissaaminen ja asuntoautoelämä eli vanlife on jo ilmiö.

– Saksalaisille nuorille on ihan normaalia, että kesällä lähdetään kiertämään Eurooppaa. Portugalissa surffiturismi on iso juttu, eikä rannalla autossa asuminen ole siellä mitenkään kummallista, Joona pohtii.

Myös Amerikassa vanlife tai vandwelling on kasvava ilmiö, ja suosituimmilla reissaajilla on somessa satojatuhansia seuraajia. Nykyajan nomadeja vetää puoleensa elämä, joka ei ole sidottu paikkaan tai aikaan. Jos aikaisemmin lähteminen oli irtiotto arjesta, nyt työt otetaan mukaan, ja arkea on mahdollista jatkaa lähes missä päin maailmaa tahansa.

Myös Liisi ja Joona suunnittelivat reissun niin, että tien päällä tienattaisiin rahaa. Joona kuitenkin irtisanoutui silloisesta työstään.

– Isoin juttu minulle oli irtisanoutua työpaikastani. Selitin pomolleni, ettemme ole lähdössä pakomatkalle, vaan tämä on vain elämänvaihe, jonka haluamme kokea, konsulttina työskennellyt Joona muistelee.

Lähtöajankohdaksi pari valitsi syksyn 2016. Ensin Liisi ja Joona pohtivat mahdollisuutta perustaa surffareille tarkoitettu majatalo Sri Lankaan. Suunnitelmasta oli kuitenkin luovuttava, kun kävi ilmi, ettei heidän bokserinpentunsa Milon vieminen maahan olisi ollut mahdollista.

– Koiran takia päätimme pysyä Euroopassa ja suunnata Ranskan ja Espanjan kautta Kanarialle.

Vähällä rahalla toimeen

Puoli vuotta ennen lähtöä Liisi ja Joona alkoivat hankkiutua eroon omaisuudestaan.

– Jaoimme tavaroita kavereille, veimme niitä vanhemmille säilöön ja myimme kipputorilla, Liisi kertoo.

Viimeisenä he myivät kotinsa ja muuttivat pieneen 20 neliön yksiöön minimoidakseen elinkustannukset. Kaikki liikenevä raha talletettiin matkakassaan. Joona ja Liisi laskivat, että rahaa täytyisi olla noin 25 euroa päivää kohden. Tällä summalla pitäisi hankkia sekä bensat että kaikkien kolmen ruuat.

Säästäessä arjesta karsiutuivat myös ravintolaillalliset ja ulkomaanmatkat. Säästämistä helpottivat kummankin vakituiset työt ja esimerkiksi se, ettei Liisillä ja Joonalla ollut autoa.

– Tingimme kesälomasta ja teimme niin paljon töitä kuin pystyimme, Joona muistelee.

Työnteon ja säästämisen lomassa valmistui Liisin ja Joonan uusi koti vähän ajettuun Volkswagen Transporteriin. Auton he olivat ostaneet 3500 eurolla. Sen lisäksi eniten rahaa, noin tuhat euroa, kului uusin akkuihin ja jääkaappiin. Asuntoauton rakentamisessa auttoivat läheiset ja etenkin Liisin sukulaiset, joiden käsissä tavallisen näköinen pakettiauto sai uuden elämän modernina tilaihmeenä. Inspiraatiota ja ideoita asuntoauton sisustukseen Liisi ja Joona etsivät muun muassa Instagramista. Purjehduskokemuksesta oli hyötyä, kun tavaroita soviteltiin mahdollisimman pieneen tilaan.

Yhteisen suunnittelutyön tuloksena pakettiauton muutaman neliön kokoiseen takatilaan mahdutettiin makuuhuone, keittiö ja oleskelutila. Auton sisusta rakennettiin koivuvanerista.

– Esteettisinä ihmisinä halusimme, että sisustusratkaisut eivät ole vain toimivia, vaan myös kauniita. Auton rakentaminen oli valmistelujen hauskimpia vaiheita, kun suunnittelimme ja testasimme, miten ideamme toimivat käytännössä.

Ajaen talvea pakoon

Sitten eräänä harmaana marraskuun aamuna Liisi ja Joona pakkasivat surffilaudat ja ajoivat asuntoautonsa ruotsinlaivaan. Vaikka reissuja ja lähtöjä oli takana useita, tällä kertaa mahanpohjassa tuntui hieman erityiseltä ja lähdön huumaan sekoittui haikeutta. Ruotsista matkareitti jatkui Tanskaan ja Saksaan, sitten Belgian ja Hollannin kautta Ranskan rannikolle, Pohjois-Espanjaan ja lopulta Portugalin rannikolle.

– Ajoimme hyvien surffikelien perässä talvea pakoon. Aina kun kylmyys saavutti meidät, laskeuduimme hieman etelämmäs, Joona summaa.

Alkumatkasta säät olivat pettymys.

– Ranskan rannikolla oli öisin yhtäkkiä vain kaksi astetta lämmintä. Rämmimme sadevarusteissa ja kumisaappaissa. Vettä satoi kaksi viikkoa putkeen, Liisi nauraa.

Aurinko löytyi vihdoin Portugalista, jossa turistikausi oli jo ohi ja rannat tyhjiä.

– Oli ihanaa herätä rannalta ja valita lähdenkö aamulenkille, joogaanko biitsillä vai menisinkö surffaamaan, Liisi sanoo.

Liisin ja Joonan asuntoautoon rakennettiin kunnollinen keittiö, jossa voi kokata seisaallaan.

– Olemme gluteenitonta ruokavaliota noudattavia vegaaneja, ja syömme paljon raakaruokaa. Ruuat säilyvät jääkaapissa, jonka akkua lataavat aurinkopaneelit, Liisi kertoo.

Peseytyminen reissussa hoituu järvissä tai rantojen yleisissä tiloissa. Euroopassa hoidettuja rantoja vessoineen ja suihkuineen on vieri vieressä. Tosin sesongin ollessa ohi ne menevät kiinni.

– Oli joskus ihan mielenkiintoisia hetkiä juosta etsimässä auki olevaa vessaa, Liisi nauraa.

Suomalaisesta jokamiehenoikeudesta saa Euroopassa vain haaveilla. Rannalle saa kyllä mennä, jos sitä ei ole erikseen kyltillä kielletty.

– Muutaman kerran otimme riskin ja päätimme esittää hölmöjä turisteja, jos joku tulisi kyselemään, mitä teemme luvattomalla leiripaikalla, Joona naurahtaa.

Toisaalta välillä kävi niinkin, että pari sai sesongin ulkopuolella yöpyä luvan kanssa paikoissa, joihin ei kesäaikaan päästettäisi lainkaan turisteja.

Useimmille perheille jo parin viikon loma asuntoautossa on hermoja koetteleva kokemus. Millaisissa kantimissa parisuhteen täytyy olla, jotta pystyy viettämään vuodenkin pieneen autoon ahtautuneena? Liisiä ja Joonaa kysymys naurattaa.

– Olemme matkustelleet yhdessä aivan suhteen alkuajoista lähtien ja asuneet autossakin. Jos emme olisi tottuneita tähän ahtauteen, olisimme varmaan jo kuristaneet toisemme hengiltä.

Jotenkin salaperäisesti verkkainen elämänrytmi vaikuttaa myös hyvinvointiin. Reissussa arki on hidasta ja lempeämpää.

Tehdään, mikä tuntuu hyvältä

Nyt lähdöstä on aikaa puoli vuotta, ja kilometrejä on takana 15000. Portugalista Liisi ja Joona ovat jatkaneet matkaa lautalla Teneriffalle, edelleen parempien aaltojen ja lämpimän sään perässä.

– Kiertelimme saarta ensin autolla ja mietimme rauhassa, mitä teemme, Joona sanoo.

Lopulta pari päätyi Gran Canarialle, josta he vuokrasivat asunnon. Arinagan kylässä sijaitseva kolmio on ensisijaisesti pariskunnan koti, mutta huoneistolle on muitakin suunnitelmia.

Haaveena olisi perustaa oma surffityylinen bed and breakfast, mutta suunnitelmilla ei ole kiire. Kaikessa tekemisessä on sama sääntö: tehdään sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Ainakaan rahan takia Suomeen ei tarvitse palata vielä pitkään aikaan, sillä reilun kahden vuoden aikana kerätty matkakassa on edelleen koskemattomana pankkitilillä. Toistaiseksi Liisi ja Joona ovat kyenneet rahoittamaan ulkomailla olemisen matkan varrella eteen tulleilla töillä. Liisi matkustaa Suomeen hoitamaan tapahtuma-alan yrityksensä asioita muutaman kuukauden välein. Lentolippu Gran Canarialta Tampereelle maksaa noin 50 euroa. Joonaa työllistävät graafikon hommat, nettisivujen suunnittelu sekä muut projektit. Myös yhteisen Milo’s Surf Travels -brändin kehittäminen on Joonan vastuulla. Kannettava tietokone ja nettiyhteys mahdollistavat työasioiden hoitamisen vaikka rannalla. Palaverit hoituvat näppärästi Skypessä.

Uudenlainen tapa tehdä töitä mahdollistaa myös reissun jatkumisen, kun paluupäivä ei ole sidottu säästöjen loppumiseen. Ja onhan eläminen Espanjassa edullisempaa kuin Suomessa: esimerkiksi ruoka, sähkö ja vesi maksavat vain murto-osan siitä mitä Helsingissä. Liisin ja Joonan suhde rahaan on muuttunut matkan aikana. Pari pyrkii kuluttamaan mahdollisimman ekologisesti ja uutta ostetaan vasta, kun vanha on rikki.

– Tilillämme on sen verran rahaa, että voimme periaatteessa valita mitä teemme. Voimme palata ja jatkaa entistä elämäämme Helsingissä vaikka huomenna, jos siltä tuntuu, Joona kertoo.

Tosin saattaa olla, että ihan hetkeen ei tunnu siltä.

Milo’s Surf Travels Instagramissa @milosurftravels

Uuden tutkimuksen mukaan persoonallisuus voi heijastua kävelytyyliin.

Nopeatahtista askellusta, laahustusta vai tallustelua – se, millä tavoin kukakin kävelee, voi kertoa yllättävän paljon ihmisen persoonallisuudesta ja hyvinvoinnista.

SOTT-sivusto kertoo tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan kävelytyylin perusteella on mahdollista päätellä, onko ihminen esimerkiksi avoin vai sulkeutunut tai kärsiikö tämä mielenterveyden ongelmista. Toisin sanoen omat fiilikset heijastuvat kävelytyyliin. Laajassa tutkimuksessa verrattiin yli 15 000 eri-ikäisen ihmisen kävelytapaa heidän tekemiin persoonallisuustesteihin.

Lue myös: Vankilatesti paljastaa neljä persoonallisuustyyppiä – mihin kuulut?

Satutaanko sinua haukkumaan aina pikakävelijäksi? Ei se mitään, koska tutkimuksessa todetaan, että nopeasti kävelevät ovat muita todennäköisemmin ekstrovertteja, tunnollisia ja avoimia uusille mahdollisuuksille. Vaikka vanhuuden myötä askellus yleensä hidastuu, tutkimuksessa selvisi, että hyvin ekstroverttien ihmisten kävelynopeus ei hidastunut yhtä paljon kuin muiden.

Hitaasti jo nuorena kävelevät puolestaan osoittautuivat olemaan yleensä neuroottisia tavalla tai toisella. Heidän mielenterveytensä oli muutenkin heikompi kuin muiden ja riskit esimerkiksi dementiaan olivat korkeampia kuin nopeasti kävelevillä.

Ei kuitenkaan hätiä, vaikka nyt alkaisi mietityttää, käveleekö erityisen hitaasti tai oudosti muihin verrattuna. Kävelytyylinsä voi myös valita, ja sen avulla voi vaikuttaa omiin tuntemuksiinsa ja fiiliksiinsä, eikä vain toisin päin. Jos vaikkapa aamulla väsyttää ja harmaa ilma tuntuu masentavalta, kannattaa päättää kävellä reippaasti ja iloisesti työpaikalle – silloin olokin muuttuu iloisemmaksi!

Asiantuntija kertoo, miksi kahvakuulan pitääkin tuntua sormiin vähän liian painavalta.

Kovin kahvakuulahuuma tuli ja meni, mutta metallimötikällä saa edelleen tehtyä kätevän ja tehokkaan treenin – kunhan pitää huolen, että kuulailee oikean kokoisella kuulalla. 

– Vaikka usein ajatellaan, että kuula ei saisi painaa, niin kyllä sen pitää painaa, kahvakuulamiehenäkin tunnettu liikuntakeskusyrittäjä Tuomo Kilpeläinen toteaa. 

Hän on työskennellyt kahvakuulailun parissa kymmenen vuotta ja  kertoo törmänneensä vain kerran tilanteeseen, jossa ajatteli, että nyt taitaa aloittelija olla aikessa ostaa vähän liian suuren kahvakuulan.

Se kuula oli 40 kilogramman painoinen. Sitten kahvakuulan ostaja kertoi kyykkäävänsä 300 kilolla, joten Kilpeläinen totesi, että 40 kilon kuula oli siihen nähden ihan sopiva. 

Muutamalla kilolla ei tee mitään

Useimmille aloittelijoille ja pidempäänkin kuulailleille onneksi riittää huomattavasti 40-kiloista kevyempi treeniväline. Ihan kaupan keveimpään kuulaan ei silti kannata tarttua.

– Kahdeksan kilon kuula voi tuntua sormiin paljolta, mutta kun ajattelee, että kuulaa heilauttaa koko lantiolla, niin se onkin aika pieni paino, Kilpeläinen sanoo. 

Hänen mukaansa kuuden kilon kahvakuula on pienin käyttökelpoinen. Se sopii esimerkiksi viisikymppiselle naiselle, joka ei ole koskaan harrastanut liikuntaa. Joissain kaupoissa myydään myös neljän tai kahden ja puolen kilon kuulia, mutta ne eivät Kilpeläisen mukaan sovi kahvakuulaliikkeisiin. 

– Pienellä kuulalla liikkeet tehdään yleensä hartioita nostamalla, Kilpeläinen kertoo.

”Kahvakuulaillessa pystyy ikään kuin juoksemaan paikallaan.”

Silloin tekniikka on väärä ja  kahvakuulaharjoittelulle tunnusomainen kokovartalotreeni jää saamatta. 

– Neuvon yleensä, että kädet ihan rentona, ei nosteta käsin vaan koko keholla.

Koko keho töihin

– Kehossa on 660 lihasta, ja kahvakuulalla harjoitellessa suurin osa niistä on koko ajan käytössä, Tuomo Kilpeläinen sanoo.

Kahvakuulailun tehokkuus perustuu siihen, että monet kahvakuulaliikkeet ovat heilautuksia, joissa keskipakoisvoima työntää kuulaa kauemmas ihmisestä. Jotta kuula pysyy näpeissä ja kuulailija pystyssä, tarvitaan voimankäyttöä koko kehosta, erityisesti keskivartalosta. 

Kuulalla harjoitteleminen kehittää lihasvoiman lisäksi myös kestävyyttä.

– Kahvakuulaillessa pystyy ikään kuin juoksemaan paikallaan. Voi käydä matalatehoisella lenkillä tai tehdä niin, että hiki lentää keneltä tahansa, Kilpeläinen sanoo. 

Innostuitko? Kokeile kahvakuulalla kuuden liikkeen tehotreeniä, videolla esitettyä 20 minuutin harjoitusta tai Tuomo Kilpeläisen suunnittelemaa perustreeniä.