Helsinkiläinen Niina sanoo, että poikkeuskeväässä on ollut myös hyviä puolia treenaajalle. – Olen nukkunut univelkani pois.

Vielä kaksi vuotta sitten Niina Roth, 49, ei ollut juossut metriäkään. Sitten ystävä houkutteli Naisten kympille – eikä Niina halunnut kävellä sitä matkaa.

Hän alkoi lenkkeillä hitaasti ja pääsi kympin juoksukuntoon alle yhdeksässä kuukaudessa. Viime keväänä hän lopulta täräytti kymmenen kilometrin juoksulenkin ja päätti uudesta tavoitteestaan.

– Pääsin personal trainerin harjoitusasiakkaaksi ja aloin treenata hänen ohjauksessaan lisää juoksua ja lihaskuntoa. Tavoitteeni oli vetää yksi leuka syksyllä, ja sen tein. Viimeksi sain vedettyä leukoja varmaan joskus lapsena.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Voit lukea Niinan aiemman haastattelun kympin juoksukuntoon pääsemisestä alla olevasta linkistä:

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhtenä päivänä Niina oli kavereidensa kanssa tekemässä porrastreenejä, ja ystävä heitti ajatuksen triathlonin kokeilemisesta. Yhdistelmälajiin kuuluu juoksun lisäksi uintia ja pyöräilyä.

– Ajattelin aluksi, että se oli sporttikaverin endorfiinihöyryissä heittämä höpinä, joka unohtuisi pian. Mieleeni tuli, että minusta ei olisi ikinä triathloniin. Ei edes kokeilumatkalle.

Triathlon ei jäänyt kuitenkaan pelkäksi heitoksi. Ystävä muistutti siitä elokuussa ja kysyi Niinaa uintitreeneihin.

Niinaa jännitti mennä uimaan pitkästä aikaa, sillä hän piti uintitaitoaan heikkona. Hän kuitenkin halusi haastaa itsensä jälleen kerran. Samaan aikaan hänen sopimuksensa pt:n kanssa päättyi.

Kestävyysurheilu löytyi yllättäen

Tämän vuoden alussa, neljä kuukautta sitten, Niina hankki triathlonvalmentajan.

– Motivoidun siitä, että minulla on kunnon tavoite ja saan raportoida tuloksistani. Innostun, kun joku miettii ohjelman puolestani ja minun tehtäväkseni jää kehittyminen.

Hän päätti myös kuntosarjan kesäkisaan osallistumisesta. Siinä uidaan 500 metriä, pyöräillään 20 kilometriä ja juostaan 5 kilometriä.

Niinan mukaan kehitystä tapahtuu nopeasti, kun joutuu menemään epämukavuusalueelle jokaisella treenikerralla.
Niinan mukaan kehitystä tapahtuu nopeasti, kun joutuu menemään epämukavuusalueelle jokaisella treenikerralla.

Uinnin lisäksi pyöräileminenkin oli aluksi kuin uusi laji. Niina sanoo ajaneensa polkupyörällä kunnolla viimeksi 25 vuotta sitten.

Hän aloitti ensin spinning-treenit ja siirtyi myöhemmin ulkopyöräilyyn.

– En olisi uskonut, että löydän itsestäni vielä joskus kestävyysurheilijan. Viime viikonloppuna osallistuin virtuaaliseen kisaan, jossa oli kaksi päivää aikaa pyöräillä 40 kilometriä sekä juosta kaksi matkaa, kolme ja kymmenen kilometriä.

Virtuaalisessa kilpailussa älykello lähettää kisaajan tiedot järjestäjille. Niina kertoo, että osallistujat ovat usein aktiivisia somessa ja postaavat sinnekin kuulumisiaan suoritusten jälkeen.

Kierrokset ovat laskeneet

Koronatilanne on muuttanut Niinan treenaamista: uimassa tai kuntosalilla ei voi nyt käydä. Hän tekee lihaskuntotreenejä useimmiten kotona, muun muassa käsipainoilla ja kuminauhoilla.

– Teen lihaskuntoharjoitteita noin kaksi kertaa viikossa ja kestävyyttä treenaan neljä kertaa viikossa. Keskimäärin harjoittelen kymmenen tuntia viikossa. Vähemmälläkin määrällä varmasti pärjäisi. Mutta aikaa saa varata, jos haluaa kehittyä ja panostaa kunnolla triathloniin.

Ruokavaliotaan Niina ei ole muuttanut radikaalisti triathlonvuotensa aikana.  Pari vuotta sitten hän jätti pois muun muassa alkoholin ja tupakan sekä alkoi kiinnittää enemmän huomiota terveelliseen syömiseen. Sen jälkeen hänen painostaan lähti 20 kiloa.

– Välillä saatan syödä herkkujakin. Mutta olen huomannut, että kun syön kunnolla, ei tee mieli herkutellakaan. Jotkut tutut ovat sanoneet isoista ruoka-annoksistani, mutta treenaajan pitää syödä riittävästi. Erityisesti naiset syövät liian vähän, ja silloin ei jaksa liikkua.

– Kroppani muuttuu koko ajan. Se ikään kuin tiivistyy, mutta ei näy vaakalukemissa. Huomaan kyllä vaatteistani, että ne eivät enää purista ja ovat väljiä tietyistä kohdista.

Niina on huomannut koronakeväässä myös hyviä puolia, sillä treenaamisesta ehtii nyt palautua paremmin. Hän laskee saaneensa päivään monta lisätuntia, kun aikaa ei kulu työmatkoihin tai kuntosalireissuihin.

– Tykkään työkavereistani, mutta voisin jäädä etätöihin pidemmäksikin aikaa. Arkena saatan käydä ylikierroksilla, kun saavun tohinalla kotiin töistä ja treeneistä. Nyt minulla on enemmän aikaa ja energiaa myös vaikkapa soittaa ystävilleni. Olen myös nukkunut univelkani pois.

Rahalle valmennusvastinetta

Kesän kilpailut saattavat peruuntua koronan vuoksi, mutta Niinaa se ei haittaa.

Hän myöntää, että toisinaan väsyttää eikä treeneihin huvittaisi mennä. Liikkuminen tuo kuitenkin hyvän olon – sellaisen latauksen, jota ei muualta saa. Siksi hän ei ole halunnut jättää harjoituksia välistä.

Valmennuksesta maksaminen kannustaa myös harjoittelemaan tavoitteellisesti.

– Voisin laittaa rahojani paljon turhempaankin, mutta nyt sijoitan itseeni ja terveellisempään tulevaisuuteen.

Niina uskoo, että triathlonissa on hänelle haastetta vaikka loppuelämäksi. Jokainen treeni on itsensä ylittämistä.

– Yleensä ihminen asettaa itselleen heti liian kovat haasteet, vaikkapa kymmenen kilon painonpudotuksen tai kymmenen kilometrin juoksulenkin. Tavoitteet voivat olla pienempiäkin, kuten kilometrin juoksun kokeileminen. Onnistumiset tuovat voittajaolon ja antavat energiaa jatkaa.

Urheilukellot ovat olleet Niinan mukaan mainioita sparraajia liikuntaharrastuksessa.
Urheilukellot ovat olleet Niinan mukaan mainioita sparraajia liikuntaharrastuksessa.

Miten sinä onnistuit?

Oletko tehnyt suuren elämäntapamuutoksen? Haluatko kertoa tarinasi?

Jos sinua voi haastatella Me Naisten juttuun, kirjoita lyhyesti itsestäsi ja lähetä sähköpostia: annakaisa.vaaraniemi(at)sanoma.com

Sisältö jatkuu mainoksen alla