Twerkistä tuli kaksi ja puoli vuotta sitten kokopäivätyö Tia-Maria Sokalle. Kuva: Samuli Salo
Twerkistä tuli kaksi ja puoli vuotta sitten kokopäivätyö Tia-Maria Sokalle. Kuva: Samuli Salo

Miten tässä näin kävi, että kankealanteiset suomalaiset ovat ottaneet provosoivan twerk-tanssin omakseen? Lähdimme selvittämään.

Ulkona on tammikuinen, sohjoinen, pimeä maanantai-ilta. Sisällä tanssisalissa yli 80 suomalaista naista – valtaosa verkkosukkahousuihin ja sortseihin pukeutuneina – heiluttaa pyllyjään suurin piirtein tahdissa, ja kaiuttimissa Beyoncé laulaa: ”Who run the world? GIRLS!”

Olen saapunut Suomen ensimmäisen twerk-tanssikoulun alkeistunnille. 

Twerkistä, eli takapuolen ja lantion liikutteluun perustuvasta tanssista, on tullut hittilaji. Lajin suomalaisen pioneerin Tia-Maria Sokan perustamassa Tinze Twerk Studiossa twerkin alkeiskurssi myytiin loppuun kuudessa tunnissa, ja pyllyt pyörivät aktiivisesti muissakin tanssikouluissa ympäri maata.

Provosoivana pidetystä twerkistä on pikkuhiljaa tulossa salonkikelpoinen valtavirran harrastus. Ainakin pääkaupungin urheilukaupoissa on jo totuttu polvisuojien ostajiin, jotka etsivät suojia nimenomaan twerk-käyttöön. Ennen twerkin alkeiskurssin alkua osa kaupoista oli jopa myynyt tanssiin sopivan polvisuojat loppuun.

Tuulipukukansa twerkkaa

Twerkin juuret ovat Afrikassa. Länsimaissa twerkistä innostuttiin ensimmäisen kerran 1990-luvulla Yhdysvalloissa, ja vuonna 2013 twerk nousi uuteen suosioon Miley Cyrusin myötä. Laji on kehittynyt pelkästä pyllynheiluttelusta omaksi tanssilajikseen, jonka koreografioissa erilaiset lantionkäyttötekniikat ovat pääroolissa.

Kaikkialla länsimaissa twerkistä ei kuitenkaan ole tullut samanlaista hittiä kuin Suomessa. Meillä suomalaisilla on tapana soimata itseämme kankealanteisiksi, estoisiksi ja epänaisellisiksi. Miten siis on mahdollista, että juuri suomalaisnaiset hyllyttävät pyllyjään muita eurooppalaisia innokkaammin?

Tia-Maria Sokalla, joka tunnetaan twerkin parissa paremmin Tinzenä, on tähän vastaus. Tai no, suurelta osin Tinze on itse se vastaus. 

Hän alkoi opettaa ja mainostaa twerkkiä ympäri Suomea neljä vuotta sitten. Instagram on todella laulanut, kun Tinze on tehnyt lajia tunnetuksi. Hänestä on tullut lajin kasvot Suomessa.

– Alkuun oli paljon epäilyksiä tästä lajista. Nykyään on saatavilla videoita, olen antanut tosi paljon haastatteluita ja puskaradio toimii – ihmiset kertovat toisilleen, että twerk on energistä ja tosi voimaannuttavaa, Tinze sanoo. 

Verkkosukkikset jalkaan

Niin, tosiaan. Tia-Maria Sokan mukaan pyllyn liikutteluun perustuva tanssi on nimenomaan voimaannuttavaa. 

Siltä tanssitunnilla myös tuntuu. Tekniikkaopetuksen ja koreografian harjoittelun lomassa nauretaan, treenataan itsevarmaa kävelyä ja kuunnellaan Tinzen välispiikkejä siitä, miten twerk-tunnilla jokainen saa olla oma itsensä, hyödyntää omia vahvuuksiaan ja pukeutua miten haluaa.

– Tuntuipa hyvältä kuulla tuo, yksi oppilaista huokaa ystävälleen Tinzen puhuttua siitä, kuinka kaiken kokoiset takapuolet sopivat twerkkiin. 

Tinze uskoo, että hyvinvoinnin ja kehopositiivisuuden trendikkyys on yksi osa twerkin suosiota. Hän haluaa korostaa tunneillaan paitsi oikeaoppista ja turvallista tanssitekniikkaa, myös naisenergiaa ja positiivista asennetta.

– Twerkissä saat pukeutua sellaisiin vaatteisiin, joihin et ehkä arkisin pukeudu. Huomaan, että oppilaille tulee siitä hyvä fiilis, ja he tuntevat itsensä kauniiksi tunneilla, hän sanoo.

Kun verkkosukkahousuja alkoi vuosi sitten näkyä katumuodissa, Tinze laittoi verkkosukkikset tanssitunnille. Nyt iso osa maanantai-illan alkeistuntilaisistakin on sonnustautunut verkkosukkahousuihin ja sortseihin. Sali on täynnä talvikalpeita reisiä, treenistä hikisiä niskoja ja melkein itsevarmoja hymyjä. 


Ennakkoluuloja riittää

Suomen lisäksi twerk on tällä hetkellä iso juttu myös Venäjällä. Itänaapurissa on Tinzen mukaan valtavasti twerkin opettajia ja oppilaita. 

Muualla Euroopassa twerk ei ole ottanut samassa määrin tulta alleen. Ympäri mannerta twerk-workshopeja pitävä Tinze kertoo, että suomalainen vapaamielisyys on mahdollistanut täkäläisen twerk-buumin.

Esimerkiksi Puolassa, jossa Tinze oli hiljattain opettamassa, twerk on harvojen harrastus.

– Yksi syy on se, että Puola on konservatiivinen maa. Siellä twerk ei nouse mediaan. 

Italiassa opettaessaan Tinze kuuli, että kaikkien oppilaiden poikaystävät eivät olleet innoissaan rakkaidensa twerk-harrastuksesta. 

Vaikka twerk on Suomessa saanut paljon medianäkyvyyttä, eikä pyllynheiluttelusta jakseta lietsoa kovin suurta moraalipaniikkia, ennakkoluuloja riittää täälläkin. Tinze saa edelleen säännöllisesti vihapostia. 

– Kaikki asiat eivät voi miellyttää kaikkia. Tiedän, että oppilaani ja perheeni tykkäävät tekemisistäni, hän sanoo. 

Oman elämänsä Beyoncé

Epäilijoille Tinzellä on tapana sanoa, että tulkaa testaamaan, niin tiedätte. Kokeilematta on vaikea ymmärtää, miten hauskaa, vaikeaa ja fyysisesti raskasta takapuolen hytkyttäminen juuri oikealla tekniikalla on. 

Silti, mikä twerkissä oikein vetoaa? Tinze puhuu yhteisöllisyydestä ja uuden oppimisen koukuttavuudesta, mutta hauskoja treenikavereita ja fyysistä haastetta riittää useimmissa muissakin harrastuksissa

Twerk-tunnin jälkeen mietin hikeä pyyhkien, että omituista kyllä, pyllynpyörityksessä on jotakin hyvin puhuttelevaa. Arjessani ei ole yhtään liikaa tilanteita, joissa voin vesiselvänäkin täysin vapautuneesti bailata karibialaisten rytmien tahdissa ja tuntea olevani yksi 80:stä seksikkäästä Beyoncésta.

Jos verkkosukkahousut tekevät tästä kokemuksesta vielä paremman, lähden seuraavaksi ostamaan niitä. 

Vierailija

Verkkosukkahousut jalkaan ja pylly pyörimään – miksi juuri jähmeät suomalaiset innostuivat twerkistä?

Oot ihan oikeessa. Mut miks sä sit sanot et "ei ole tarpeeksi hyvää persettä tuohon"? Vaikee laihtuu jos ei liiku. Pitääks eka laihtua kotona piilossa ennen kuin voi lähteä vaikka salille tai tanssitunnille? Ei tuolla twerktunneilla ole mitään ulkopuolista yleisöä jota pitäis miellyttää, siellä käydään tanssimassa koska se on kivaa ja siinä saa hyvän treenin tehtyä. Sitä yritin tässä sanoa, että kaikilla pyllyillä voi twerkata. En mä ylistä tai kannusta ylipainoon, eikä kehopositiivisuuskaan...
Lue kommentti
Vierailija

Verkkosukkahousut jalkaan ja pylly pyörimään – miksi juuri jähmeät suomalaiset innostuivat twerkistä?

Jos sä LM nyt yhtään luit tota artikkelia, niin siinä korostettiin miten rankkaa liikuntaa toi on. Sit sä tuut siihen sanomaan että "harvalla on hyvä perse tohon". Eli pitää valita harrastus siis sen mukaan millanen keho on? Jos on ylimäärästä takamuksessa ni sit ei voi harrastaa liikuntaa joka osuu just sinne? Ikävää, jos sä katot salillakin että voi kun tuo on niin lihava, olis jäänyt kotiin koska minua nyt häiritsee sen läskit. Paljon puhuttu kehopositiivisuus on just sitä, että ei lytättäis...
Lue kommentti

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.

 

Fysioterapeutin mukaan pelottelu jalkojen supinaatiolla ja ylipronaatiolla on turhaa. – Yksikään juoksukenkä ei ehkäise vammoja ja vaivoja.

Vanhat juoksukengät ovat tulleet tiensä päähän, ja uudet pitäisi ostaa. Kaupat ovat vaihtoehtoja väärällään, mutta ennen ostopäätöstä on liuta kysymyksiä, joihin pitäisi osata vastata: Millaisia matkoja juoksen? Millaisella alustalla? Ja se kaikkein vaikein: Millaista tukea jalkapohja tarvitsee?  

Tähän mennessä on ajateltu, että lenkkeilijän pitäisi olla tietoinen oman jalkansa pronaatioista ja supinaatioista.

Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n puheenjohtaja ja urheilufysioterapeutti (sert.) OMT Peter Halénin mukaan huolet ylipronaatiosta ja supinaatiosta voi melkeinpä unohtaa. Sekä juoksu- että vapaa-ajan kengät kannattaa valita hänen mukaansa ihan muiden asioiden kuin juoksuaskeleen tekemän kenkäkuluman perusteella.

– Ei kannata haaskata aikaa sellaiseen. Ihmisiä, juoksijoita ja askellustyylejä on niin paljon erilaisia, että ei kannata kengän pohjaa tuijottamalla yrittää päätellä mitään omista vaivoista. Se on turhaa, Halén sanoo.

Millainen askel, sellainen kenkä?

Ylipronaatio tarkoittaa, että juoksuaskel on sisäänpäin kääntyvä, jolloin kengät kuluisivat erityisesti sisäsyrjien alueelta. Supinaatiossa puolestaan askeleen paino ohjautuu ulkosyrjälle, ja kenkä kuluu sen alueelta. Molempien on katsottu aiheuttavan erilaisia jalkojen ongelmia juoksijalle.

Tavoitteena on perinteisesti pidetty sitä, että kumpaakaan ei olisi liikaa eikä liian vähän, vaan jalka osuisi tasaisesti maahan ja painopiste olisi suunnilleen keskellä jalkaa.

Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia.

Halénin mukaan kenkien ylipronaatioon ja supinaatioon liittyvää tietoa sovelletaan nykyään uudemmalla tavalla. Muihin asioihin, kuten jalkojen lihaksien voimakkuuteen, keskittyminen on huomattavasti tärkeämpää, jos haluaa ehkäistä juoksuvammoja.

– Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia. Myös sen ajatuksen voi hylätä, että juoksukengät ehkäisisivät joitain juoksuvammoja ja -vaivoja. Yksikään kenkä ei sitä ole koskaan tehnyt, Halén sanoo.

Mihin kenkäostoksilla sitten kannattaa kiinnittää huomiota?

– Kun menee ostamaan juoksukenkiä, tärkeintä on, että väri miellyttää. Sitten kengät laitetaan jalkaan. Jos ne 5–10 minuutin testaamisen jälkeen tuntuvat yhä mukavilta ja miellyttävät silmää, kengät ovat hyvät, Halén summaa.