Enää kuva Instagramiin, ja täydellinen plogging-lenkki on suoritettu! Kuva: iStock
Enää kuva Instagramiin, ja täydellinen plogging-lenkki on suoritettu! Kuva: iStock

Lenkkeilyllä ja roskien poimimisella on nyt uusi, yhteinen nimi: plogging. Voisiko trendiä soveltaa myös lumen alta paljastuviin koirankakkoihin?

Oi voi. Vaikuttaa siltä, että ruotsalaiset ovat taas onnistuneet brändäämään ja saamaan kansainväliseen levitykseen jotakin sellaista, mitä Suomessa on harrastettu iät ja ajat tekemättä asiasta mitään numeroa. 

Yhdysvaltalaismediat ovat nimittäin innostuneet uudesta ruotsalaisperäisestä kuntoiluvillityksestä, ploggingista. Plogging-termi on yhdistelmä englannin joggingia, lenkkeilyä, ja ruotsin plocka uppia, poimimista. Tässä harrastuksessa ei poimita marjoja vaan roskia, joita muut ihmiset ovat heittäneet teiden varsille.

”Plogging ei hyödytä vain ympäristöä, vaan on myös melkoisen hyväksi terveydelle”, Washington Post kirjoittaa aiheesta.

The Guardian raportoi ploggaajien jännittyvistä pohjelihaksista ja taidokkaista jalanojennuksista, jotka saavat harjoitusta heidän kerätessään roskia matkaansa.

”Oksiin repeytyneiden muovipussien kurottelu on yksi ploggingin fyysisistä hyödyistä – eräänlaista intervallitreeniä”, lehti arvioi.

Cosmopolitan mainostaa, että ploggingiin voi osallistua ilman klubijäsenyyttä, eikä sääntöjä ole:

”Voit poimia yksittäisen tupakantumpin tai täyttää kokonaisen muovikassillisen.”


Instagram kiittää

Kuntoilun ja puhtaanapidon yhdistävä plogging kuulostaa erittäin suositeltavalta toiminnalta. Se on helppoa ja hyödyttää sekä roskia poimivaa hölkkäilijää että muita ihmisiä.

Lisäbonuksena on nyt vielä trendikkyys. Asiasanalla #plogging on julkaistu jo yli 3 000 Instagram-kuvaa. Monessa niistä kerätään muovipulloja, joita päätyy luontoon erityisesti sellaisissa maissa, joissa ei ole pullopanttijärjestelmää.

 

©© No bag no problem. Hiking this 6 miles to put it in a bin. #plogging #ploggers #plogga

A post shared by Plastic Pollution Solution © (@plastic_pollutionsolution) on

Plastic Pollution Solution -nimisen Instagram-käyttäjän plogging-kuvasta on tullut villityksen symboli. Kuvassa ahkera ploggaaja näyttää, miten roskia voi tunkea vaikka housunkauluksen alle, jos pussia ei satu mukaan.

Yksi ihmisryhmä on automaattisesti ploggaustrendin aallonharjalla: koiranomistajat. Kakkakikkareiden kerääminen ja niiden kanniskeleminen roskiksiin on tuttua karvaturrien kanssa lenkkeileville. 

Nyt on se aika vuodesta, kun kevät alkaa taas paljastaa talven kikkareita huolimattomien koiranomistajien jäljiltä. Ploggaamisesta innostunut koiratonkin voi siis ottaa konkreettisen kannan jokakeväiseen koirankakkakeskusteluun ja erikoistua poimimaan lenkkinsä varrelta koirien jätöksiä. Hyvät kakkapussit ovat tässä harrastuksessa pakollisia. 

Riskejä vai hyötyjä?

Kuten kaikesta, roskalenkkeilystäkin voi löytää huonoja puolia, jos tarpeeksi kovasti kaivaa. Cosmopolitan on haastatellut julkkisten personal trainer Dan Saladinoa, joka pelkää ympäristön puhdistamisen suurentavan lenkkeilijän vammariskiä.

– Kun kävelee niin, että toisella puolella on painoa, kehon toinen puoli tasapainottaa tilannetta. Se on ihan hyvä asia, jos säilyttää hyvän ryhdin ja vaihtelee puolia tasapuolisuuden säilyttämiseksi, Saladino toteaa Cosmopolitanissa.

– Painon kanssa juokseminen kuitenkin tuottaa enemmän riskejä kuin hyötyjä, hän tyrmää.

Jos tähtäimessä on sekä henkilökohtainen että ympäristön hyvinvointi, maltti on siis valttia. 

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.

 

Fysioterapeutin mukaan pelottelu jalkojen supinaatiolla ja ylipronaatiolla on turhaa. – Yksikään juoksukenkä ei ehkäise vammoja ja vaivoja.

Vanhat juoksukengät ovat tulleet tiensä päähän, ja uudet pitäisi ostaa. Kaupat ovat vaihtoehtoja väärällään, mutta ennen ostopäätöstä on liuta kysymyksiä, joihin pitäisi osata vastata: Millaisia matkoja juoksen? Millaisella alustalla? Ja se kaikkein vaikein: Millaista tukea jalkapohja tarvitsee?  

Tähän mennessä on ajateltu, että lenkkeilijän pitäisi olla tietoinen oman jalkansa pronaatioista ja supinaatioista.

Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n puheenjohtaja ja urheilufysioterapeutti (sert.) OMT Peter Halénin mukaan huolet ylipronaatiosta ja supinaatiosta voi melkeinpä unohtaa. Sekä juoksu- että vapaa-ajan kengät kannattaa valita hänen mukaansa ihan muiden asioiden kuin juoksuaskeleen tekemän kenkäkuluman perusteella.

– Ei kannata haaskata aikaa sellaiseen. Ihmisiä, juoksijoita ja askellustyylejä on niin paljon erilaisia, että ei kannata kengän pohjaa tuijottamalla yrittää päätellä mitään omista vaivoista. Se on turhaa, Halén sanoo.

Millainen askel, sellainen kenkä?

Ylipronaatio tarkoittaa, että juoksuaskel on sisäänpäin kääntyvä, jolloin kengät kuluisivat erityisesti sisäsyrjien alueelta. Supinaatiossa puolestaan askeleen paino ohjautuu ulkosyrjälle, ja kenkä kuluu sen alueelta. Molempien on katsottu aiheuttavan erilaisia jalkojen ongelmia juoksijalle.

Tavoitteena on perinteisesti pidetty sitä, että kumpaakaan ei olisi liikaa eikä liian vähän, vaan jalka osuisi tasaisesti maahan ja painopiste olisi suunnilleen keskellä jalkaa.

Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia.

Halénin mukaan kenkien ylipronaatioon ja supinaatioon liittyvää tietoa sovelletaan nykyään uudemmalla tavalla. Muihin asioihin, kuten jalkojen lihaksien voimakkuuteen, keskittyminen on huomattavasti tärkeämpää, jos haluaa ehkäistä juoksuvammoja.

– Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia. Myös sen ajatuksen voi hylätä, että juoksukengät ehkäisisivät joitain juoksuvammoja ja -vaivoja. Yksikään kenkä ei sitä ole koskaan tehnyt, Halén sanoo.

Mihin kenkäostoksilla sitten kannattaa kiinnittää huomiota?

– Kun menee ostamaan juoksukenkiä, tärkeintä on, että väri miellyttää. Sitten kengät laitetaan jalkaan. Jos ne 5–10 minuutin testaamisen jälkeen tuntuvat yhä mukavilta ja miellyttävät silmää, kengät ovat hyvät, Halén summaa.