Löydätkö virheet tästä asennosta? Kuva: Colourbox
Löydätkö virheet tästä asennosta? Kuva: Colourbox

Lankku on tehokas keskivartaloliike, mutta se menee helposti pieleen. Liikunnanohjaaja näyttää, miten korjaat virheistä yleisimmät.

Lankkupito on loistavaa treeniä vatsan ja selän lihaksille. Lankutus esimerkiksi ehkäisee selkävaivoja sekä parantaa ryhtiä, tasapainoa ja kehonhallintaa, jos sen tekee oikealla tekniikalla. Lankkua on lisäksi helppoa harjoitella missä vain.

Liikunnanohjaaja AMK ja personal trainer Sanna Elosen mukaan moni lankuttaa kuitenkin väärällä tekniikalla. Silloin liikkeestä ei ole hyötyä ja sillä voi jopa rikkoa itsensä. Katso videolta, miltä yleiset virheet ja oikeanlainen tekniikka näyttävät:

Yleisimmät virheet lankutuksessa

1. Keskivartalon hallinta pettää. Selkä menee notkolle tai pyöristyy liikaa.

2. Yläkropan hallinta pettää. Olkapäät kääntyvät sisäänpäin tai nousevat lähelle korvia.

3. Pää roikkuu tai on turhan pystyssä.

Olkapäät eivät pääse romahtamaan, kun kädet ovat erillään.

Näin lankutat oikein

1. Aktivoi yläkroppa. Purista lapoja yhteen niin, etteivät olkapäät mene korviin tai roiku alhaalla.

2. Jännitä samalla vatsaa niin, että keskivartalo on tiukkana.

3. Ojenna niska pitkäksi niin, että pää on vartalon jatkeena.

4. Pidä kädet erillään omilla raiteillaan äläkä mielellään risti niitä, niin olkapäät eivät pääse romahtamaan.

5. Jännitä pakaroita.

6. Nosta polvet ilmaan, jos saat pidettyä hyvän asennon niin. Aluksi voit lankuttaa myös polvet maassa tai laskea maahan kesken lankkupidon, jos asento meinaa pettää.

7. Pidä koko vartalo tiukkana staattisessa pidossa.

Voit käyttää peiliä apuna hyvän tekniikan tarkistamisessa.

Tärkeintä on, että liike tuntuu keskivartalossa eikä satu selkään.

Lankuta aina korkeintaan siihen asti, kunnes asento pettää. Mieluummin vähän aikaa hyvällä tekniikalla kuin väkisin niin kauan, että tekniikka menee pieleen. Jos olet vasta-alkaja, aloita esimerkiksi noin 15 sekunnista. Kokenut treenaaja voi lankuttaa aluksi esimerkiksi 30–45 sekuntia kerrallaan.

Liike on hyvä toistaa kaksi tai kolme kertaa niin, että lihakset alkavat väsyä. Tärkeintä on, että liike tuntuu keskivartalossa eikä satu selkään.

Kokeile myös kylkiä voimistavaa sivulankkua ja sivulankkua kierrolla.

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.

 

Fysioterapeutin mukaan pelottelu jalkojen supinaatiolla ja ylipronaatiolla on turhaa. – Yksikään juoksukenkä ei ehkäise vammoja ja vaivoja.

Vanhat juoksukengät ovat tulleet tiensä päähän, ja uudet pitäisi ostaa. Kaupat ovat vaihtoehtoja väärällään, mutta ennen ostopäätöstä on liuta kysymyksiä, joihin pitäisi osata vastata: Millaisia matkoja juoksen? Millaisella alustalla? Ja se kaikkein vaikein: Millaista tukea jalkapohja tarvitsee?  

Tähän mennessä on ajateltu, että lenkkeilijän pitäisi olla tietoinen oman jalkansa pronaatioista ja supinaatioista.

Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n puheenjohtaja ja urheilufysioterapeutti (sert.) OMT Peter Halénin mukaan huolet ylipronaatiosta ja supinaatiosta voi melkeinpä unohtaa. Sekä juoksu- että vapaa-ajan kengät kannattaa valita hänen mukaansa ihan muiden asioiden kuin juoksuaskeleen tekemän kenkäkuluman perusteella.

– Ei kannata haaskata aikaa sellaiseen. Ihmisiä, juoksijoita ja askellustyylejä on niin paljon erilaisia, että ei kannata kengän pohjaa tuijottamalla yrittää päätellä mitään omista vaivoista. Se on turhaa, Halén sanoo.

Millainen askel, sellainen kenkä?

Ylipronaatio tarkoittaa, että juoksuaskel on sisäänpäin kääntyvä, jolloin kengät kuluisivat erityisesti sisäsyrjien alueelta. Supinaatiossa puolestaan askeleen paino ohjautuu ulkosyrjälle, ja kenkä kuluu sen alueelta. Molempien on katsottu aiheuttavan erilaisia jalkojen ongelmia juoksijalle.

Tavoitteena on perinteisesti pidetty sitä, että kumpaakaan ei olisi liikaa eikä liian vähän, vaan jalka osuisi tasaisesti maahan ja painopiste olisi suunnilleen keskellä jalkaa.

Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia.

Halénin mukaan kenkien ylipronaatioon ja supinaatioon liittyvää tietoa sovelletaan nykyään uudemmalla tavalla. Muihin asioihin, kuten jalkojen lihaksien voimakkuuteen, keskittyminen on huomattavasti tärkeämpää, jos haluaa ehkäistä juoksuvammoja.

– Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia. Myös sen ajatuksen voi hylätä, että juoksukengät ehkäisisivät joitain juoksuvammoja ja -vaivoja. Yksikään kenkä ei sitä ole koskaan tehnyt, Halén sanoo.

Mihin kenkäostoksilla sitten kannattaa kiinnittää huomiota?

– Kun menee ostamaan juoksukenkiä, tärkeintä on, että väri miellyttää. Sitten kengät laitetaan jalkaan. Jos ne 5–10 minuutin testaamisen jälkeen tuntuvat yhä mukavilta ja miellyttävät silmää, kengät ovat hyvät, Halén summaa.