”Kun hioo haastavaa kokonaisuutta pikkurillin ojennusta myöden puhtaaksi, välillä huomaa humpsahtaneensa semmoiseen flow-tilaan, että liikuttuu”, Petra Kalliomaa kuvailee. Kuvat: Liisa takala
”Kun hioo haastavaa kokonaisuutta pikkurillin ojennusta myöden puhtaaksi, välillä huomaa humpsahtaneensa semmoiseen flow-tilaan, että liikuttuu”, Petra Kalliomaa kuvailee. Kuvat: Liisa takala

Petra Kalliomaa, 38, hurahti ilma-akrobatiaan muutama vuosi sitten, vaikka hän ei ollut pitkään aikaa treenannut mitään kunnollista. – En koskaan uskonut, että tämän ikäisenä, niistä lähtökohdista, voisin olla tässä pisteessä nyt, Petra sanoo.

Helsinkiläisen sirkuskoulun kellarissa on korkea sali. Radiotoimittaja Petra Kalliomaa, 38, kiipeää kahden sinisen kankaan varassa aivan katonrajaan, kietoo kankaita jaloillaan, kiertää ne selkänsä takaa ympäri ja kieppuu, kunnes tekee huikean pudotuksen alas.

Katsoja huokaisee helpotuksesta, kun Petran jalat tömähtävät paksulle harmaalle alastulopatjalle. Näky on kaunis ja vähän pelottava.

– Tämä on minun kirkkoni, Petra sanoo suorituksen jälkeen silmät loistaen.

Raikulielämän loppu

Petra hurahti ilma-akrobatiaan täysillä pari vuotta sitten. Sitä ennen hän ei juuri liikkunut. Nykyistä, erittäin urheilullista elämää edelsi ”raikulielämä”, joka tuli tiensä päähän vuonna 2013. Petra oli silloin 33-vuotias.

Löytyi rakkaus, ja samoihin aikoihin myös alkoholinkäyttöön tuli stoppi.

”Minulla on puliakan sielu.”

– Elin sitä elämää oman kiintiöni – ja ehkä myös jonkun toisen kiintiön samalla. Kaikki nuoruuden maljat tuli nostettua, Petra sanoo ja nauraa.

– Minulla on puliakan sielu. Rakastin juoda skumppaa ja rakastin sitä maailman ihaninta kuplivaa nousuhumalaa.

Alkoholi aiheutti Petralle usein myös migreenin. Hän sai lääkäriltä vihjeen olla kokeeksi kuukauden verran ilman alkoholia – ja migreenit loppuivat.

– Tuli fiilis, että pitäisi löytää jotain, mistä saisi pään sekaisin, Petra nauraa.

Petra hurahti ilma-akrobatiaan täysillä pari vuotta sitten. Sitä ennen hän ei juuri liikkunut. ”Tämä on kirkkoni”, Petra sanoo.
Petra hurahti ilma-akrobatiaan täysillä pari vuotta sitten. Sitä ennen hän ei juuri liikkunut. ”Tämä on kirkkoni”, Petra sanoo.

Kova halu lentää

Petra oli jo lapsena kiinnostunut sirkusmaailmasta.

– Isäni väitti, että hän osaa lentää. Minäkin sitten treenasin sitä, mutten oppinut.

Sirkus kiinnosti edelleen ja Petra ajautui sirkuskoulu Pole4Fitin nettisivuille. Hän varasi reippaasti heti kaksi alkeistuntia peräkkäin, vaikka oli omien sanojensa mukaan nollakunnossa.

– En ollut pitkään aikaa treenannut mitään kunnollista. Jouduin sanomaan ensimmäisen tunnin jälkeen, etten enää pysty. Jäin vain istumaan ja katselemaan.

Halu päästä ”lentämään” oli kova. Ensimmäiset puoli vuotta joka paikkaan sattui, niin paljon, että itketti. Petra kuitenkin harjoitteli, ja kunto rupesi nousemaan.

– En koskaan uskonut, että tämän ikäisenä, niistä lähtökohdista, voisin olla tässä pisteessä nyt. Välillä tekee mieli halata omaa kehoa, koska se toimii niin hyvin ja venyy niin uskomattomiin suorituksiin.

”Järjestän mielelläni aikaa treenille. Kun treenaa paljon, myös nukkuu hyvin ja palautuu hyvin.”

Aluksi Petra treenasi pari kertaa viikossa, mutta nyt useamman tunnin treenikertoja tulee helposti kuusi. Maanantai on ainoa lepopäivä.

– Se on kehonhuoltopäivä, jolloin yritän keskittyä vaan venyttelyyn. Tiistaina ja keskiviikkona teen ilma-akrobatiaa, keskiviikkoisin rengastrapetsia, perjantaisin on taas venyttelyä ja kehonhuoltoa ja lauantaisin ja sunnuntaisin kankailla harjoittelua. Järjestän mielelläni aikaa treenille. Kun treenaa paljon, myös nukkuu hyvin ja palautuu hyvin.

Näin syön

”Minulla on nykyään loputon ruokahalu. Voin syödä ihan mitä vain, koska treenaan niin paljon. Millään salaatinpipertämisellä en pärjäisi.”

”Kotona on mies, joka on uskomaton kokki. En edes muista, milloin olisin tehnyt itse ruokaa. Mies tekee ihanaa kotiruokaa melko lailla vanhan kunnon lautasmallin mukaisesti ja käyttää myös kermaa ja voita. Hän pitää huolen, että syön tarpeeksi. ”

”Perjantaisin käydään Mäkkärissä, se on mun lemppari.”

”Olin ennen ihan äärimmäisen huono juomaan vettä, mutta sirkustelun myötä tuokin asia on muuttunut.”

”On ollut ihana huomata, miten keho vaatii ruokaa ja juomaa, kun sitä käyttää aktiivisesti. Välillä se vaatii myös suklaata – ja se on enemmän kuin okei.”

Liika on aina liikaa, myös urheilussa.

Liikunta kohentaa tutkitusti mielialaa. Parhaimmillaan liikuskelu voi jopa torjua masennusta ja edistää mielenterveyttä, kertoo suomalainen Käypä hoito -suositus. Liikunta voi tehota masennukseen jopa yhtä hyvin kuin terapia ja lääkehoito.

Mutta kuinka paljon liikuntaa on täydellinen määrä, jos haluaa edistää omaa mielenterveyttään? Pitäisikö jatkuvasti olla vetämässä triatloneja? Vai riittääkö perusjumppailu säännöllisen epäsäännöllisesti?

Tuore yhdysvaltalaistutkimus kallistuu jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tutkimuksen mukaan liikunnassa enemmän ei ole enemmän, vaan kohtuullinen määrä kohtuullisen rankkaa liikuntaa on pääkopalle paras.

Kolme synkkää päivää

Arvostetussa The Lancet Psychiatry -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin reippaasti yli miljoonaa amerikkalaista. Tutkimuksessa analysoitiin kyselyä, jossa tutkittavat vastasivat omia elintapojaan, liikkumistaan ja fyysistä sekä henkistä terveyttä koskeviin kysymyksiin. Kysely toistettiin kolmena vuonna 2010-luvun alkupuolella.

Kyselyssä kartoitettiin esimerkiksi sitä, kuinka paljon tutkittavat liikkuivat työaikojensa ulkopuolella. Kaikki tiedot suhteutettiin vastaajien taustaan. Tutkimuksessa otettiin siis huomioon esimerkiksi vastaajien ikä, sukupuoli, sosioekonominen tilanne, paino ja se, oliko vastaajalla ollut aiemmin masennusta.

Tutkijoiden mukaan keskivertopulliaisen kuukauteen mahtuu kolme päivää, jolloin mieli on maassa esimerkiksi stressin tai surun takia.


Kaverin kanssa paras

Aiempien tulosten valossa ei yllätä, että liikuntaa harrastavilla oli kuukausittain vähemmän huonoja päiviä verrattuna niihin, jotka eivät harrastaneet liikuntaa ensinkään. Liikunnan positiiviset vaikutukset havaittiin myös niillä, joilla oli joskus todettu masennus.

Mutta se saattaa hyvinkin yllättää, että urheilussa enemmän ei ole enemmän. Niillä tutkittavilla, jotka kertoivat liikkuvansa erityisen paljon, vähintään 24 kertaa kuukaudessa tai yli 90 minuuttia kerrallaan, oli huonompi mielenterveys kuin niillä, jotka eivät liikkuneet ollenkaan. Erityisen intohimoinen suhtautuminen liikuntaa voi tutkijoiden mukaan kieliä persoonallisuudesta, joka altistaa mielen sairauksille.

Liikunnan positiiviset vaikutukset havaittiin myös niillä, joilla oli joskus todettu masennus.

Tutkimuksen mukaan kohtuus siis kannattaa, myös liikunnassa. Ne tutkittavat, jotka liikkuivat 3–5 kertaa viikossa 30–60 minuuttia kerralla, oli vähiten synkkiä päiviä kuukaudessa.

Kaikista parasta liikuntaa mielenterveydelle vaikuttaisi olevan joukkuelajit, pyöräily ja lihaskuntoharjoittelu. Myös kevyellä liikuskelulla, kuten kotitöiden tekemisellä ja kävelyllä huomattiin hyviä vaikutuksia mielenterveyteen.

Joukkuelajit ovat tutkijoiden mukaan erityisen hyviä mielen kannalta, koska ne tuovat elämään sosiaalisia suhteita, jotka voivat itsessään parhaimmillaan torjua masennusta ja parantaa mielenterveyttä.

Kapua kanoottiin ja melo hartiajumit unohduksiin! Tämän mieltä hellivän lajin oppii kuka tahansa.

Aloitetaan tärkeimmästä: 30-kiloinen kanootti pitäisi saada veteen. Intiaanikanootti eli kanadalaiskanootti asetetaan pienen kuljetuskärryn päälle ja viedään rantaan. Kahdestaan kanootin jaksaisi kantaakin, mutta helpompi näin. Kanootti lasketaan veteen kylki edellä, ja kyytiin kavutaan kuin soutuveneeseen.

Sitten liikkeelle! Espoon Eskimot ry:n puheenjohtaja Leena Arpiainen tarkkailee kanootin peräpäässä asentoa ja liikkeitä. 

– Kun kyynärpäät pitää koko ajan suunnilleen samassa asennossa, meloja käyttää selän suuria lihaksia, ja kun mela on sopivan pituinen, ei hartioita tarvitse nostaa.

Melonnasta voi tehdä itselleen joko vapaa-ajan puuhan, hartiajumien helpottajan tai ihan kunnollisen liikuntaharrastuksen. Alkuun pääsee helposti: ei tarvitse kuin hypätä kanootin kyytiin ja opetella perusmelontatekniikka. 

Yksin harjoittelu on hankalaa. Myös tekniikka menee helposti vikaan. Kannattaakin treenata melontaa osaavan kaverin kanssa tai mennä kurssille. 

Helpointa on aloittaa kahden hengen intiaanikanootilla.

– Keulassa ei tarvitse kuin meloa eteenpäin. Perässä oleva ohjaa, Arpiainen sanoo.

Kaksikko on kätevä myös siksi, että tilaa on paljon ja kanootti on melko vakaa.

”Keulassa ei tarvitse kuin meloa eteenpäin. Perässä oleva ohjaa.”

Arpiaisen mukaan tavaraa voi ottaa mukaan ihan reippaasti. Myös asentoa on helppo vaihtaa, mikä lisää mukavuutta ja tasaa rasitusta. Liikuntaesteinen voi mennä kanoottiin pyörätuolin kanssa. Mukaan mahtuvat myös lapset tai koira.

– Polvillaan voi olla, mutta seisomaan ei saa nousta. Vaikka kanootti ei helposti kaadu, seisoessa voi käydä huonosti.

Jos sattuu kaatumaan, helpointa on uida kanootin kanssa rantaan. Kursseilla myös opetetaan, miten vedestä pääsee takaisin kanootin kyytiin.

Tällä reissulla pysytään onneksi kuivana. Alle tunnin treenailun aikana oikea ote ja asento alkavat löytyä. Sitten vain vauhdilla eteenpäin!

Kuin kauhoisi lusikalla hiekkaa

Leena Arpiainen neuvoo, miten aloittelija pääse kaksikkointiaanikanootin melonnassa alkuun.

  1. Tartu toisella kädellä melan päädyssä olevaan kahvaan ja toisella varteen lähellä lapaa. Mela upotetaan veteen mahdollisimman pystysuorassa. Koko lavan pitää mennä veden pinnan alle.

  2. Kun mela on vedessä, veto tehdään tasaisesti taaksepäin. Liikkeen tulee olla samansuuntainen veneen keskilinjan kanssa, ei kaarevaa reunaa pitkin. Siten mela liikkuu kanootin kanssa samassa linjassa eikä kanootti ala kääntyä.


     

  3. Kun mela on viety taakse, käsiä ei tarvitse nostaa ylös vaan melan voi tuoda poikittain syliin. Sen jälkeen mela viedään jälleen pystysuorasti veteen, ja liike alkaa alusta.

  4. Kun tekniikka on hallussa, sitä kanootin puolta, jolla meloo, ei pitäisi tarvita koko ajan vaihtaa. Kanootin saa helpoiten käännettyä, kun vetoliikkeessä ei melokaan keskilinjan suuntaisesti vaan poikittain kanootin kylkeä eli itseä kohti.