Painonhallinta ei ole kisa, jossa pitää juosta täysillä maaliin, vaan taistelu alkaa vasta maalin jälkeen. ”Lihavuus on kuin alkoholismi: minun täytyy pysyä loppuelämäni kaidalla tiellä”, Petra miettii. Kuvat: Kaisu Jouppi
Painonhallinta ei ole kisa, jossa pitää juosta täysillä maaliin, vaan taistelu alkaa vasta maalin jälkeen. ”Lihavuus on kuin alkoholismi: minun täytyy pysyä loppuelämäni kaidalla tiellä”, Petra miettii. Kuvat: Kaisu Jouppi

114-kiloisen Petra Kinnulan mielestä laihdutus tuntui niin suurelta urakalta, ettei se ikinä onnistuisi. Sitten hän muutti asennettaan.

– Ei nyt, tämä Excel-taulukko on niin magee!

Näin Petra Kinnula, 35, vastasi vielä reilu vuosi sitten aina, kun työkaverit yrittivät houkutella häntä lounastunnille.

Päivisin Petra työskenteli taloushallintotehtävissä ja iltaisin teki sote-uudistukseen liittyvää tutkimusta.

Petra eli työlle. Se oli aito intohimo ja sai hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi. Samalla Petra ajatteli olevansa armollinen itselleen: jos tekee työt hyvin, ei tarvitse olla täydellinen muuten.

– Olen aina ajatellut, että elämäntilanteesta riippuen tulee hoikempia ja pyöreämpiä vaiheita. Tämä asenne kääntyi minua vastaan. Aloin mennä sieltä, missä aita on matalin. Kun ei tarvinnut olla täydellinen ulkoisesti, annoin itselleni luvan vetää pelkkää pizzaa.

”Hävetti. En pitänyt itseäni töissäkään uskottavana.”

Siitä tuli kierre: ruoka lihotti, eikä työltä jäänyt aikaa liikunnalle. Petra saattoi valvoa Excelin ääressä aamuneljään.

– Minusta tuntui aina, että minulla on niin mieletön taulukko edessäni, etten voi jättää sitä ja nousta.

Lopulta vaaka näytti 114 kiloa.

– Eniten kirpaisi, etten voinut enää ratsastaa. Siitä olin saanut aiemmin edes jotain liikuntaa, ja se oli ollut intohimoni pienestä tytöstä lähtien.

Nyt Petra on 50 kiloa kevyempi. Mitä tapahtui?

Ruma puhe lamaannutti

Petra näytti reippaalta, mutta sisällä oli sekamelska.

Tätä yhtälöä hän ei ymmärtänyt: miten oma paino oli päätynyt kolminumeroiseksi?

– Hävetti. En pitänyt itseäni töissäkään uskottavana.

Petra alkoi vältellä sosiaalisia tilanteita ja perhejuhlia, jottei hänestä otettaisi kuvia.

Petra sanoi myös ääneen, mitä itsestään ajatteli. Se oli rumaa puhetta: ”Olen niin lihava.” Sitä hän jauhoi työkavereilleenkin.

Vaikka Petra oli tyytymätön, hän ei halunnut muuttaa mitään. Laihdutus tuntui niin suurelta urakalta, ettei se kuitenkaan onnistuisi.

Juuri tämä on nykytutkimusten mukaan painonhallinnan ydin. Kieli hallitsee mieltä. Jos keskittyy soimaamaan itseään, pitää yllä maailmaansa, josta ylipainoisena on turha edes yrittää pois. Jos taas ymmärtää, että yksikin kävelylenkki on parempi kuin ei mitään, saattaa tehdä mieli lähteä myös toiselle. Kierre kääntyy positiivisen puolelle.

Yksi työkaveri ymmärsi sen. Hän laittoi sähköpostia tutulle personal trainerille, Janne Särmäkarille, joka houkutteli Petran tapaamiseen.

Puoliväkisin Petra suostui, vaikka koko ajatus salille menosta tuntui lähinnä nololta ja häiritsi töitä.


Personal trainer Janne Särmäkari kannustaa salille keskellä päivää. ”Vaikka olen päässyt tavoitteeseeni, en uskalla vielä luopua Jannesta”, Petra Kinnula miettii.

 

Vaikeinta ei ole syödä oikein

Oman motivaation herääminen on painonhallinnassa avainasemassa, oli kyse sitten laihduttamisesta tai painon pitämisestä. Sitä ei voi toinen opettaa.

Silti Janne sai Petran kipinän syttymään ensi tapaamisella. Koska Petra vaikutti jännittyneeltä, treffit siirrettiin salilta ravintolaan. Syötiin ja juotiin lasilliset viiniä. Se toimi, ja Petralle jäi hyvä fiilis.

Salilla käyminen ei tuntunut edelleenkään luontevalta, mutta kävi juuri niin kuin psykologit sanovat käyvän: todellinen innostuminen tulee onnistumisen kautta. Kun paino putosi kilon ensimmäisen viikon jälkeen, Petra näki konkreettisesti, että tämähän on mahdollista.

– Se tuntui ihan mielettömältä. Halusin saada pois toisenkin kilon, vaikka ylimääräisiä oli vielä 49.

”Opin ottamaan iisimmin ja ymmärsin, että minulla on oikeus ja vastuu pitää itsestäni huolta.”

Onnistumisen jälkeen sisäinen puhe alkoi muuttua. Petra alkoi toistaa itselleen, miten upea hän on.

– No hitto, minähän olen!

Janne opetti Petran syömään ja liikkumaan oikein. Paino putosi lähes koko vuoden kilo per viikko -tahtia. Ruokavälien venyttämisen ja panttaamisen sijaan Petra oppi, että ruokaa pitää syödä hyvinkin usein, 5–6 kertaa päivässä.

Hän ymmärsi myös, ettei liikunnan tarvitse olla rangaistus, joka odottaa työpäivän jälkeen, vaan liikkua voi myös keskellä päivää. Petra lähti Jannen kanssa usein lounastunnilla salille ja palasi takaisin töihin.

Petra sanoo, että muutokset olivat yllättävän helppoja. Paljon vaikeampaa oli hyväksyä se, että saadakseen painon hallintaan Petran pitäisi muuttaa työtapojaan. Ei enää 24/7 Exceliä, vaan unta, parisuhdetta, treeniä ja työtä tasapainoisesti.

– Opin ottamaan iisimmin ja ymmärsin, että minulla on oikeus ja vastuu pitää itsestäni huolta, Petra sanoo.

Kyllä hän silti edelleen jonkin sortin työaddikti on.

– Luen meilejä vieläkin iltaisin, koska tykkään siitä, mutta osaan myös löhötä sohvalla.

Mitä jos taas käy niin?

Toinen vaikeus suorittajaluonteiselle Petralle oli pudottaa painoa rennolla asenteella. Painonhallinta ei ole kisa, jossa pitää juosta täysillä maaliin, vaan taistelu alkaa vasta maalin jälkeen. Jos haluaa juurruttaa terveemmät elämäntavat pysyväksi osaksi loppuelämää, painoa pitää pudottaa hitaasti.

– Jannen piti rauhoitella minua, kun alun innostuksessa halusin, että olen hoikka ihan just heti nyt. Ilman toppuuttelua olisin syönyt pelkkää kaurapuuroa ja vesimelonia.

”Lihavuus on kuin alkoholismi: minun täytyy pysyä loppuelämäni kaidalla tiellä.”

Jarruttelu toimi. Säännöllisestä ruokarytmistä ja vähähiilarisesta ruokavaliosta on tullut oikeasti luonteva osa Petran arkea. Takaraivossa jäytää silti pieni epävarmuus. Salitreeni tuntuu vieläkin vähän pakkopullalta, ja Petra on jojoillut painonsa kanssa koko elämänsä.

– Lihavuus on kuin alkoholismi: minun täytyy pysyä loppuelämäni kaidalla tiellä. Ei varmasti tule yhtään ateriaa, jolloin en joutuisi miettimään, mitä valintoja teen. Vaikka olen päässyt tavoitteeseeni, en uskalla vielä luopua Jannesta, Petra miettii.

Petran mielestä on tärkeää, että hän vihdoinkin voi hyvin. Laihuuden tavoittelu ei silti ole se kaikkein merkityksellisin asia maailmassa.

– Tärkeämpää on edelleen se, että olen vakavasti otettava tutkija. Unelmaotsikko minusta ei kertoisi, että ”Petra Kinnula laihdutti 50 kiloa” vaan että ”Petra Kinnula ratkaisi, miten sote-uudistus toteutetaan”.

Petran oivallukset

1. Suurin harhaluulo on se, että elämäntapamuutos on vaikeaa. Se kuulostaa sanana kamalalta, mutta esimerkiksi ruokavaliota on helppo noudattaa.

2. Etsi itsellesi kirittäjä, jos et pysty painonpudotukseen yksin. Jannesta on tullut minulle tuki ja terapeutti, jolle vuodatan kaiken, myös sen, kun painonpudotus ottaa päähän.

3. On helpottavaa antaa toisen vastuulle ravinto- ja liikuntaohjeet. Itse pitää vain noudattaa niitä.

4. Useimmat toimistotyöläiset voivat rytmittää päivänsä itse ja liikkua vaikka lounastunnilla. Työteho ei ole kiinni työpaikalla istutuista tunneista.

5. Älä luovu unesta. Valvomisesta tuli minulle vain sekava olo ja makeanhimo. Kahdeksan tuntia yössä tuntuu hyvältä.

6. Käy vaatekaupoissa sovittelemassa vaatteita. Siitä tulokset näkee heti. On ihana tunne huomata, että mahtuu XXL:ää pienempiin vaatteisiin.

7. Treenaa niitä lajeja, joista pidät. Minä innostuin uimisesta.