Sport
Lapsi auttoi Nooraa rentoutumaan. Ei ollut enää samalla tavalla aikaa murehtia asioita. Kuva: <span class="photographer">Juha Laukkanen</span>
Lapsi auttoi Nooraa rentoutumaan. Ei ollut enää samalla tavalla aikaa murehtia asioita. Kuva: Juha Laukkanen

Noora oli kokeillut jo kaikki keinot ja ollut unilääkekierteessä kymmenen vuotta. Sitten oivallus syttyi lenkkipolulla.

Jos Noora Syrjäläinen herää aamuyöllä, hän napsauttaa Netflixin päälle ja katsoo tv:tä, kunnes useimmiten nukahtaa uudestaan.

Ennen Noora stressasi unettomista öistä. Nyt hän tietää, että ajoittainen valvominen on hänelle normaalia. Tätä on jatkunut jo 20 vuotta.

– Olen oppinut elämään väsymykseni kanssa. Sen hyväksyminen on helpottanut oloa. Jos yö menee valvoessa, tiedän pystyväni nukkumaan paremman yön vielä saman viikon aikana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Unettomuus alkoi lukiossa. Noora oli tyypillinen ylisuorittaja, joka stressasi koulumenestystä. Unta kertyi vain tunti tai kaksi. Valvomisjaksot kestivät viikkoja, ja nukkumisesta tuli suorittamista. Hän kävi lääkärillä, etsi tietoa netistä ja lehdistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun unettomuus oli pahimmillaan kahdeksan vuotta sitten, Noora hakeutui työterveyteen. Luonnontieteiden opettajan työ kuormitti. Silti hän lisäsi kierroksia ja alkoi kouluttautua kahdella saralla, sekä musiikin- että erityisopettajaksi. Harrastuksenaan hän teki kursseja avoimessa yliopistossa ja otti laulutunteja.

Uni otti vallan yllättävissä paikoissa. Noora nukahti luennoilla tai bussiin. Kun oli aika rauhoittua nukkumaan, yö kului kelloa tuijotellen ja seuraavaa työpäivää odotellen.

– Unettomuuteni oli oireilua pahaan oloon, vaikeuksiin elämässä. Kun muut ongelmat ratkesivat, unettomuus oli kroonistunut. Siitä oli tullut uusi ongelma.

Vuosien varrella Noora on kokeillut kaikki keinot. Unilääkekierteessä kului kymmenen vuotta.

– Kuljin aivan sumussa. En tuntenut olevani oma itseni.

Paraneminen vaati syvemmän oivalluksen. Liikunnan hyvää vaikutusta oli kerrattu joka paikassa, mutta juuri sitä ohjetta Noora ei ollut uskonut. Nyt hän sanoo, että liikunnasta oli ratkaiseva apu.

– Saan juostessa pähkäiltyä mieltä painavia asioita, jolloin en mieti niitä iltaisin ja öisin.

Noora juoksi kesällä ensimmäisen puolimaratoninsa. Harjoitellessaan hän huomasi, että fyysinen väsymys auttaa nukkumaan.

Nykyään huonouniset jaksot kestävät noin viikon. Yllättäen tilanne helpottui paljon vuonna 2014, kun Noora sai esikoisensa. Koska hän oli tottunut väsymykseen, vauvan kanssa valvominen ei tuntunut raskaalta.

– Minulla ei ollut enää samalla tavalla aikaa murehtia nukkumattomuutta, ja myös arvomaailmani meni uusiksi. Pystyin rentoutumaan, ja keho sai positiivisen kokemuksen nukahtamisesta.

Myös näkökulman muuttaminen on auttanut. Eräs lääkäri antoi luettavaksi artikkelin, jossa kerrottiin, miten muissa kulttuureissa nukutaan. Noora kiinnostui nukkumistavoista Alaskassa ja Grönlannissa, joissa valon määrän vaihtelu vaikuttaa unirytmiin, aivan kuten

Suomessakin. Jossain nukutaan aamulla tai päivällä pätkissä.

– Meillä on tämä kahdeksan tunnin normi, johon kaikkien pitäisi päästä. Onko väärin, jos nukkuu hieman eri tavalla kuin muut?

Sisältö jatkuu mainoksen alla