Sport
”Puuhastelu tallilla on ihanan rentouttavaa.”
”Puuhastelu tallilla on ihanan rentouttavaa.”

Entinen liikunnan paahtaja ja suorittaja löysi unelmiensa lajin reilu vuosi sitten.

Toiset ahdistuvat maanantaista, Niina Kainulainen odottaa viikon ensimmäistä päivää täpinöissään – kouluratsastustunnin ansiosta.

– Jo tallille ajaessa hymyilen. Ennen tuntia harjailen ja satuloin hevosen ja luon siihen yhteyttä höpöttelemällä ja silittelemällä. Kentällä siirtyessämme henkiset lämppärit on jo tehty ja seuraavan tunnin ajan voimme keskittyä intensiivisesti vain toisiimme.

Niina löysi nuoruuden ratsastusharrastuksen elämäänsä reilu vuosi sitten kokeillessaan Reykjavíkissa islanninhevosella ratsastamista. Issikoilla on yksi lisäaskellaji, rauhallinen töltti. Silloin tuntuu kuin junan kyydissä olisi. Vesiputouksia hevosen selästä ihastellessaan Niina huomasi nauttivansa elämästä eri lailla kuin pitkään aikaan. Yhteys hevoseen oli niin upeaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomessa Niina ilmoittautui heti aikuisten kouluratsastustunnille. Nuoruuden ratsastustaustan ja pitkän tanssijauran ansiosta hevosen selässä pysyminen oli luontevaa, kiitos vahvan keskivartalon. Hevoselle annetaan apuja ja ohjeita pienillä vartalon liikkeillä, esimerkiksi sisäreisiä, lantion lihaksia ja istuinluita käyttäen. Vaikka hiki ei valunut kypärän alta, Niina tunsi tunnin jälkeen kropassaan tehneensä jotain.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suorittaminen loppui seinään

Niina nauttii lenkkeilystä, salilla käymisestä ja joogasta. Kaikkiin liittyy kuitenkin suorittaminen, sata lasissa paahtaminen. Joogaankin kiireinen musiikkituottaja saattaa syöksyä viime tipassa eikä ehdi tunnin aikana rauhoittua matolle. Samanlaista kiireen tuntua ei ratsastuksessa voi olla, muuten hevonen säikkyy eikä yhteistyö suju.

– Puuhastelu tallilla ennen tuntia ja sen jälkeen irrottaa kaikesta muusta. Jotta voin ohjata isoa eläintä satulasta, kaiken huomion on oltava tässä hetkessä. Minun on oltava luonnostaan säikylle hepalle lempeä auktoriteetti.

Toisinaan Niina käy ratsastamassa islanninhevosilla pidempiä metsäretkiä, mikä on estetiikkaa rakastavalle naiselle todellista sielunruokaa.

– Se on tervettä liikuntaa parhaimmillaan. Yhdessä etenemistä ilman sykekellon vahtaamista.

Hevosen selässä pitää keskittyä täysin, se todella irrottaa muusta arjesta, Niina sanoo.
Hevosen selässä pitää keskittyä täysin, se todella irrottaa muusta arjesta, Niina sanoo.

Yhden elämänsä huippuhetken Niina koki viime tammikuussa, hevosen selässä tietysti. Lomaillessaan Uudessa-Seelannissa hän osallistui kolmen tunnin ratsastusretkelle, jossa päästiin ratsastamaan Maorien suljetulle yksityisrannalle.

– Oli ihan leffakamaa laukata autiota hiekkarantaa aaltojen kohistessa. Aluksi hevoseni pelkäsi aaltoja, mutta sain sen varmoilla ohjeillani ja kuiskuttelulla rauhoittumaan ja kuuntelemaan minua.

Itsevarmuus ja itsetunto ovatkin asioita, joiden Niina kokee kehittyneen ratsastusharrastuksen myötä. Tippumisenkin jälkeen hän on uskaltanut nousta heti takaisin satulaan, jopa entistä itsevarmempana, sillä hevonen aistii jossittelun. Ratsastajan pitää osata ottaa ohjat käsiinsä.

Uuden harrastuksen aloittaminen aikuisiällä on inspiroinut Niinaa laajemmin. Hän on esimerkiksi ryhtynyt kulttuurintuottajan työnsä ohella opiskelemaan ihan uutta alaa.

– On upeaa huomata, että aina voi oppia uutta ja vaihtaa elämän suuntaa. Kaverini seurasivat ensin kateellisina sivusta, mutta ovat saaneet esimerkistäni intoa kokeilla itsekin uusia harrastuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla