Sport
Takana on jo useampi maratoni. Seuraava tähtäin on ultrajuoksussa. Kuva: Tuomas Kolehmainen
Takana on jo useampi maratoni. Seuraava tähtäin on ultrajuoksussa. Kuva: Tuomas Kolehmainen

Ruut kyllästyi seisoskelemaan kentänlaidalla, kun lapset harrastivat. Kävelylenkit vaihtuivat juoksuun, ja pian Ruut oli jo ensimmäisellä maratonillaan.

Yllytyshulluus ja neljän lapsen harrastusroudaukset. Ilman niitä Ruut Jokiranta, 46, ei treenaisi nyt rataultrajuoksukisoihin ja maratoneille.

Neljä lasta, Julia, 19, Joonas, 15, Jasmin, 11, ja Joel, 10, ovat aina harrastaneet paljon liikuntaa: jalka- ja koripalloa, telinevoimistelua, partiota, VPK:ta, futsalia, maastopyöräilyä ja pesäpalloa. Lapsia on kuskattu treeneihin lähes päivittäin jo 15 vuoden ajan.

Vielä kuusi vuotta sitten Ruut ei itse harrastanut säännöllistä liikuntaa lainkaan, ei ollut eläessään harrastanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Olin välillä miettinyt, voisiko lapsen treeniajan käyttää muuhunkin kuin kentän laidalla seisoskeluun tai kaupassa käymiseen. Mutta kynnys liikkumiseen oli korkea ja aina oli ”väärä sää”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikki muuttui vuonna 2013, kun Ruutia pyydettiin mukaan Nurmijärven opettajien salibandyn SM-kisoihin. Joukkue oli vaarassa jäädä ulos, sillä pelaajia ei ollut riittävästi. Vaikka Ruut tiesi, että oma kunto oli lähes nollassa, hän innostui lähtemään mukaan. Kisoihin oli vain kuukausi aikaa, joten jotain oli tehtävä.

– En jaksanut juosta edes kolmea kilometriä. Niinpä aloin kävellä ja juosta lasten futisharjoitusten aikana.

Oivallus! Lasten treenit ovatkin omaa aikaa

Kisat sytyttivät innon jatkaa liikuntaa. Kävely vaihtui hölkäksi ja hölkkä juoksuksi. Ruut oivalsi, että lasten harrastukset ovat hänelle omaa aikaa ja mitä parhain mahdollisuus kuntoilla. Pienikin treeni on parempi kuin ei mitään.

Vähitellen juoksemisesta harrastusroudausten yhteydessä tuli rutiinia. Kunto kohosi, ja yhtäkkiä energiaa oli paljon enemmän kuin ennen. Arki soljui kevyemmin, kun työpäivien jälkeen ei väsyttänyt ja juostessa sai nollattua pään työasioista.

Juoksukaverina on usein tytär Jasmin.
Juoksukaverina on usein tytär Jasmin.

Ruutia alkoi kiehtoa tavoitteellisempi liikkuminen. Keväällä 2015 hän osallistui ensimmäiselle puolimaratonilleen. Matka otti tiukille, mutta maaliin päästiin. Saman tien Ruut suostuikin jo tuntemattoman kanssajuoksijan ehdotukseen osallistua maratonille. Kilpailuhenkiselle se oli houkutteleva tavoite. Ensimmäisen maratoninsa Ruut juoksi Tukholmassa vuotta myöhemmin, ja sen jälkeen maratoneja on kertynyt useita. Koska aina pitää olla uusia tavoitteita, häntä alkoi kiinnostaa ultrajuoksu. Se kiehtoi myös psykologisesti.

– Ultrajuoksun suurin este on oma asenne, ajatus siitä, että matka on liian rankka tai pitkä. Liikunnan aloittamisessakin ne ensimmäiset lenkit ovat vaikeimmat, kun pitää ylittää oma ennakkoluuloisuus liikuntaa tai omia kykyjä ja jaksamistaan kohtaan.

Nykyään lenkkimaastot määräytyvät sen mukaan, missä lasten harjoitukset ja pelit milloinkin ovat.

– Parhaimpina päivinä lapsia on kuljetettu saman päivän aikana eri paikkakunnille treeneihin ja turnauksiin.

Perheessä ei nukuta viikonloppuisinkaan pitkään, sillä futis- tai futsal-pelit saattavat alkaa jo kahdeksalta.

– Nykyään kaverit kiinnostavat enemmän, joten voin hyvällä omallatunnolla vetäistä pelien välissä muutamat intervallitreenit itsekin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla