Telinevoimistelu, uinti, hiihto – siinä kouluaikaisten inhokkilajien kova kärki. Onneksi kaikista lajeista voi innostua aikuisena uudestaan, tietävät Mimmit liikkuu! -haasteen osallistujat.

Ihana, kamala koululiikunta. Kysyimme Me Naisten liikuntaporukassa, Mimmit liikkuu! -yhteisössä, miten koululiikunta on vaikuttanut myöhempään elämään.

Kymmenien vastausten perusteella voi todeta, että koululiikunnassa kiitämme liikuntalajien monipuolista kirjoa sekä kannustavia opettajia, ja moitimme – no, aika montaa asiaa. 

Esimerkiksi vertailu joutaisi todellakin romukoppaan liikunnasta.

”Ihan liian monta vuotta meni niin, etten liikkunut oikeastaan yhtään, koska se kammo liikuntaa kohtaan oli niin kova. Jotenkin yhdistin liikkumiseen sen ahdistavan tunteen ja häpeän, joka oli tullut tutuksi siellä liikuntatunneilla”, yksi vastaajista muistelee.

Kuulostavatko nämä koululiikuntamuistot tutuilta?

1. Vanha kunnon hiihtotrauma

Kummasti sekä pito että luisto ovat olleet tuntemattomia käsitteitä useimmissa perus- ja kansakouluissa.

”Alakoulussa hiihto oli ainoa laji, jota harrastettiin marraskuusta huhtikuuhun. Muistan, kuinka aina lipsui tai luistoa ei ollut lainkaan. Hiihto ei ole kuulunut lempilajeihini sen koommin.”

”Koulun hiihdosta on jäänyt ikuiset traumat lajia kohtaan! Siellä pakkasessa varpaat jäässä harjoiteltiin jotain käännöksiä ja auraamista mäessä. Olin aina niin jäässä ettei varpaissa ollut mitään tuntoa ja tästä johtuen en ole aikuisena halunnut hiihtää!”
 


2. Kannustava opettaja

Hyvän liikunnanopettajan opit kantavat pitkälle myöhempään elämään.

”Maastojuoksussa kisailtiin leikkimielisesti. Sen johdosta juoksen tänäkin päivänä omaksi iloksi hupikisoja, kuten Pullukka Run. Koululiikunta on aina ollut parasta! Kiitos siitä opettajille.”

”Meillä oli vielä 90-luvulla mahtava pieni ’maalaiskoulu’, jossa tytötkin saivat pelata mitä vain, ja mehän pelasimme. Fudista, pesistä, korista, sählyä, ringetteä. Oli myös vapaaehtoisia hiihto-, luistelu- ja pyöräilykisoja. Itsellä ala-asteen opet kannusti aloittamaan jalkapalloilun joukkueessa, ja harrastinkin sitä noin 7 vuotta.”

”Yläasteella kohdalle sattui ihan mahtava liikkaope. Se kertoi suoraan, että jos ei koskaan ui, ei voi saada kiitettävää, mutta antoi käydä lenkillä uimisen sijaan. Sillä oli diabetes, mutta saatiin upeaa esimerkkiä, kun se hiihti ja sanoi vaan, että jos löydetään se pyörtyneenä, on vyölaukussa hunajaa tms. ensiapua, mitä pitää antaa. Itse ainakin sain siitä sisua. Lihaskuntotestissä sai kiroilla, jos se auttaa.”

”Liikunnan riemu löytyi paljon paljon koululiikunnan jälkeen.”

3. Kaameat kuperkeikat

Telinevoimistelu lienee yksi kaikkien aikojen kammotuimmista koululiinunnan muodoista.

”Olin hidas ja kankea – ja se telinevoimistelu, hui olkoon kuinka niitä telineitä pelkäsin! Liikunnan riemu löytyi paljon paljon koululiikunnan jälkeen.”

”En aikoinaan uskaltanut tehdä kuperkeikkaa, koska se vain tuntui luonnottomalta. Siitäkös käytiin kehityskeskusteluja... Enkä uskalla vieläkään sitä tehdä, ehkä jonain päivänä!”

”Kutosluokalla liikunnanopettajaksi tuli nainen, joka rakasti telinevoimistelua. Sitä tehtiin sitten suurinpiirtein koko vuosi. En pystyny tekemään mitään, kun en ollut yhtään ketterä tai taipuisa, oma keho nolotti ja pelkäsin, että putoan jostain telineeltä ja hajotan itseni lopullisesti. Se oli aivan kamalaa.”

4. Mahtava monipuolisuus

Jos jotakin koululiikunnassa rakastamme, niin sitä, että se tarjosi mahdollisuuden tutustua erilaisiin lajeihin.

”Pidin koululiikunnan monipuolisuudesta. Pääsi kokeilemaan uusia lajeja ja pelaaman semmoisia lajeja joita muuten ei olisi päässyt.”

”Mukavin muisto on lukioajoilta jolloin rohmusin kaikki vapaavalintaiset kurssit. Pääsin ekaa kertaa elämässäni kokeilemaan moniakin uusia urheilulajeja. Niistä varmasti on tullut rohkeutta mennä vielä näin aikuisenakin uutta ja tuntematonta päin.”

”Koululiikunnalla iso merkitys eri lajeihin tutustumisessa. Olen pieneltä paikkakunnalta, jossa joka lajia ei ole mahdollista harrastuksissa kokeilla. En ole ahkera liikkumaan, mutta koululiikunnasta on jäänyt positiivinen asenne ryhmälajeja kohtaan.”

5. Kyykyttävä liikkamaikka

Liikuntataitojen ja jopa ulkonäön arvostelu on monelle valitettavan tuttua liikuntatunneilta. Julmaa kommenttia on tullut paitsi muilta oppilailta, joskus myös opettajalta.

”Yläkoulun opettaja oli vihainen ja ylenkatseinen. Hän muun muassa haukkui heikkoja oppilaita liikunnallisten kanssa ja arvosteli tyttöjen ulkonäköä julmasti. Astma oli asennevika ja yskä merkki tupakoinnista.”

”Aina oli erilaisia mittauksia käynnissä, kuka hyppää pisimmälle, kuka on notkein, kuka tekee mitäkin paremmin kuin muut.”

6. Liikuntatunti, mikä oiva tekosyy kiusaamiseen

Erityisesti takavuosina suosittu tapa jakaa joukkueet antamalla liikunnallisten valita tiiminsä on ollut omiaan tuottamaan kamalia liikuntamuistoja. 

”Koululiikunta oli oiva väline koulukiusaamiseen. Milloin tuli palloa ’vahingossa’ suoraan päin naamaa ja milloin jätettiin pesäpallon joukkueita jaettaessa viimeiseksi. Minulla ei ole hyviä muistoja koululiikunnasta, ja liikun tänäkin päivänä mieluummin yksin kuin joukkueessa. Vasta aikuisena yritän oppia nauttimaan liikunnasta.”

”Koululiikunnasta ei ole hyviä muistoja. Hoikat, kauniit ja liikunnalliset tytöt pitivät yhtä, ja minä jäin ulkopuolelle. Muutama vuosi sitten uskaltauduin spinningiin ja kuntosalille. Tykkäsin kovasti eikä kukaan katsellut tai arvioinut tekemisiäni.”

7. Mittaaminen, mitä järkeä?

Ainakin menneinä vuosina koulujen liikuntatunneilla testattiin ahkerasti kaikkea mahdollista Cooperin testistä eteentaivutukseen. Se, mitä varten testitulosdataa oikein piti kerätä, on jäänyt useimmille meistä hämärän peittoon. 

”Yläasteen vuosittaiset testit tuntuivat järjettömiltä kunnon mittareilta sukkulajuoksuineen ja koukkukäsiriipuntoineen, kun näitä ei koskaan mitenkään treenattu, vaan vedettiin vain läpi arvostelutarkoituksessa.” 

”Aina oli erilaisia mittauksia käynnissä, kuka hyppää pisimmälle, kuka on notkein, kuka tekee mitäkin paremmin kuin muut.”

8. Tamburiinin tahtiin

Nykyisessä peruskoulussa ei enää voimistella tamburiinin soiton tahdissa. Kyseisen liikuntalajin kokeneiden muistista tamburiinin ääni ei kuitenkaan ikinä pyyhkiydy.

”Traumoja, tamburiini se ei unohdu koskaan.”

Erilaisista liikuntatraumoista huolimatta hyviäkin uutisia on. Moni nimittäin kertoo löytäneensä liikunnan ilon aikuisena – osa jopa siitä lajista, jota koululaisena niin kovin inhosi. 

”Koululiikunta oli ihan kammottavaa, ja hiihtoa kohtaan sain erityiset traumat yläasteella. Jos joku olisi sanonut, että joskus vielä hiihdät omasta halustasi ja nautit siitä, niin en olisi uskonut. Mutta nyt 28 vuotta myöhemmin se on totta.”

Kysely

Mikä oli inhokkilajisi koulussa?

Hiihto.
Hiihto.
24.5%
Pidin kaikista lajeista.
Pidin kaikista lajeista.
17.5%
Voimistelu.
Voimistelu.
17.2%
Pesäpallo.
Pesäpallo.
15.1%
Uinti.
Uinti.
11.8%
Joku muu.
Joku muu.
7.2%
Lentopallo.
Lentopallo.
6.3%
Ääniä yhteensä: 330

Neljällä yksinkertaisella liikkeellä virkistyt nopeasti.

Taukoliikunnan ei tarvitse olla monimutkaista tai aikaavievää. Personal trainer Maikki Marjaniemen suunnittelemalla taukojumpalla saat liikettä kehoon viidessä minuutissa.

Voit tehdä liikkeet myös yksitellen, vaikkapa yhden liikkeen työpäivän joka tauolla.

– Tärkeintä on, että nousee ylös ja liikkuu jollakin tavalla. Ideaalitilanne olisi, että ei istuttaisi puolta tuntia pidempään kerrallaan, Maikki sanoo. 

1. Lavat liukuun

Lapaliu'utus seinää vasten on hyvää vastapainoa esimerkiksi näyttöpäätetyölle. Se avaa rintaa, laittaa liikettä yläselkään ja ennaltaehkäisee hartiajumeja. 

Tee näin: 

  1. Seiso selkä seinää vasten niin, että pakarat ja yläselkä koskevat seinää. Nosta kädet seinälle kyynärpäät koukussa. 
  2. Liu'uta käsiä seinää pitkin ylöspäin kunnes kyynärpäät tuntuvat irtoavan seinästä. 
  3. Rutista sitten käsiä alaspäin selkälihaksilla. Pidä hartiat kaukana korvista. 

2. Naama nurkkaan

Nurkkavenytys avaa rintaa lihastyön avulla.

Tee näin:

  1. Etsi nurkka ja asetu seisomaan kasvot nurkkaan päin. Nosta kädet kyynärpäät koukussa sivuille, mutta pidä hartiat alhaalla. 
  2. Vie kevyesti rintaa nurkkaa kohti. Tee pumppauksia: jännitä sisäänhengityksellä käsiäsi seiniä vasten ja anna uloshengityksellä käsien joustaa ja rintakehän päästä syvemmälle nurkkaan. 
  3. Tee venytys kolmella eri korkeudella, eli siirrä käsiäsi muutaman pumppauksen jälkeen aina ylemmäs.

3. Kämmenet pöytään

Kyynärvarsien venyttäminen ehkäisee tehokkaasti tenniskyynärpään ja hiirikäden oireita. 

Tee näin:

  1. Tuo kämmenet pöydälle kämmenpuoli alaspäin ja sormet itseesi päin.
  2. Pumppaa kämmeniä lähemmäs pöydän pintaa ja kauemmas siitä. 
  3. Jätä kämmenet pöydälle ja siirrä niiden päälle lisää painoa.

4. Peppu seinään

Tämä liike venyttää takareisiä ja parantaa nostotekniikkaa – ja näyttää hauskalta, eli sopii myös työkaverien päivän piristämiseen. Liikkeen voi ottaa myös haasteena ja yrittää suorittaa sen mahdollisimman kaukana seinästä. 

Tee näin:

  1. Seiso 15–20 senttimetrin päässä seinästä selkä seinää vasten ja kädet vyötäröllä.
  2. Pidä selkä ja jalat suorina ja taita lantiotasi taakse niin, että takapuoli koskee seinää. Polvet saavat koukistua aavistuksen.
  3. Nouse takaisin pystyyn niin, että ojennat lantiosi pakaralihasten avulla.
  4. Siirry viisi senttimetriä kauemmaksi seinästä ja toista. 

Näin treenaat oikeita lihaksia kätevästi kotona ennen ulkouintikauden alkua. 

Haaveiletko jo kesästä ja kunnon treeneistä uimastadionilla tai luonnonvesissä? Sitä odotellessa uintikunto kannattaa hioa timanttiseksi täsmäliikkeillä vaikka olohuoneen lattialla.

– Pelkkä kuivaharjoittelu ei tee uimaria, mutta se tuo voimaa, jonka voi myöhemmin siirtää veteen, kertoo uintivalmentaja Anne Hiltunen.

Vahvat keskivartalon lihakset ja hyvä kehonhallinta ovat valttikortti altaassa, koska vedessä ei saa tukea muualta. Keskivartalon lisäksi iso selkälihas ja olkapään lihakset ovat uimarin tärkeimmät apurit. Tällä ohjelmalla treenaat nämä kaikki iskukuntoon, vaikka uinti ei olisi lajisi.

Toista jokaista liikettä 20 kertaa ja siirry heti seuraavaan liikkeeseen. Sarjan lopussa pidä 1–2 minuutin tauko. Toista kierros 2–3 kertaa.

Video: Katri Lehtola