Siirryitkö lumisilta poluilta juoksumatolle? Sisätreeni tarvitsee pientä tuunausta muuttuakseen mielekkäämmäksi.

Raitis ulkoilma, muut lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajat, aurinko, sade ja vaihtuvat maisemat. Noh, mistään näistähän ei pääse nauttimaan, jos viettää talvijuoksukautensa kuntosalin seinien sisällä.

Juoksumatolla ramppaamisestakin voi tehdä mukavampaa. Kokeile esimerkiksi näitä keinoja:

1. Vaihda intervallitreeniin

Se vie vähemmän aikaakin, joten matolla ei tarvitse tampata niin kauan. Kokeile vaikkapa näitä Refinery29:n intervallivinkkejä. Yritä esimerkiksi mahduttaa 20 minuutin juoksuun niin monta 20 sekunnin spurttia kuin mahdollista. Pidä vauhti myös lepotaukojen aikana hieman tavallista kovempana. Jos olet kokeneempi juoksija, pidä spurtit ja lepotauot aluksi yhtä pitkinä, ja lyhennä lepotaukoja treenin edetessä. Juokse aikaa vastaan – kuinka monta spurttia saat mahtumaan puoleen tuntiin?

2. Kuuntele musiikkia tai katso telkkaria

Sekä musiikin kuuntelun että tv-ohjelmien seuraamisen on todistettu auttavan tylsistymiseen juoksumatolla. Ne hämäävät sen verran, että ainakin hetkittäin unohtaa, kuinka puuduttavaa matolla juokseminen olikaan.

Tosin liikuntasovelluksia kehittävän BitGymin toimitusjohtaja Jean-Michel Fournier väittää, että telkkaria katsellessa juoksu saattaa muuttua tehottomammaksi, koska mieli ja keho tekevät eri asioita. BitGym tarjoaa virtuaalimatkoja 70 kohteeseen. Sen avulla voi esimerkiksi juosta Sydneyn rannoilla tai Sveitsin vuoristopoluilla – maisema mobiililaitteen ruudulla vaihtuu kuin olisit oikeasti ulkoilmassa.

Tärkeintä lienee kuitenkin saada treeni suoritettua edes jollakin tavalla, joten iltapäivän keskinkertaiset tv-sarjat ovat aivan kelvollista juoksuseuraa.

3. Ota mobiilisovellukset seuraksi

BitGymin lisäksi salilla juoksijalle on tarjolla useita muitakin älypuhelinsovelluksia. Kirjoita sana ”treadmill” puhelimen sovelluskauppaan ja etsi itsellesi paras treenikumppani! Esimerkiksi Beat Burn -sovellus säätelee musiikkia intervallien mukaan – rytmi vaihtuu puolentoista minuutin välein. Myös erilaisia treenipelejä kannattaa kokeilla. Suositun Zombies, Run! -pelin idea on simppeli: pakene tarinan zombeja ja kehity samalla paremmaksi juoksijaksi.

4. Anna ajatusten lentää

Niin, jotkuthan väittävät pääsevänsä matolla juostessaankin sellaiseen tilaan, jossa jalat liikkuvat ja ajatus lentelee aivan omia reittejään. Harjoittelun voi aloittaa esimerkiksi tutustumalla Zen ja juoksemisen taito -kirjaan, joka perehdyttää juoksun meditatiiviseen puoleen ja tietoiseen läsnäoloon.

Lue myös:

Kuukaudessa juoksukuntoon – treeniohjelma vitosen naisille

Kävelijästä juoksijaksi – 13 toimivaa vinkkiä aloittelijalle

Testissä työmatkalenkkeily: kiireinen kuntoilija nipisti työmatkasta aikaa juoksuun

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.

 

Fysioterapeutin mukaan pelottelu jalkojen supinaatiolla ja ylipronaatiolla on turhaa. – Yksikään juoksukenkä ei ehkäise vammoja ja vaivoja.

Vanhat juoksukengät ovat tulleet tiensä päähän, ja uudet pitäisi ostaa. Kaupat ovat vaihtoehtoja väärällään, mutta ennen ostopäätöstä on liuta kysymyksiä, joihin pitäisi osata vastata: Millaisia matkoja juoksen? Millaisella alustalla? Ja se kaikkein vaikein: Millaista tukea jalkapohja tarvitsee?  

Tähän mennessä on ajateltu, että lenkkeilijän pitäisi olla tietoinen oman jalkansa pronaatioista ja supinaatioista.

Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n puheenjohtaja ja urheilufysioterapeutti (sert.) OMT Peter Halénin mukaan huolet ylipronaatiosta ja supinaatiosta voi melkeinpä unohtaa. Sekä juoksu- että vapaa-ajan kengät kannattaa valita hänen mukaansa ihan muiden asioiden kuin juoksuaskeleen tekemän kenkäkuluman perusteella.

– Ei kannata haaskata aikaa sellaiseen. Ihmisiä, juoksijoita ja askellustyylejä on niin paljon erilaisia, että ei kannata kengän pohjaa tuijottamalla yrittää päätellä mitään omista vaivoista. Se on turhaa, Halén sanoo.

Millainen askel, sellainen kenkä?

Ylipronaatio tarkoittaa, että juoksuaskel on sisäänpäin kääntyvä, jolloin kengät kuluisivat erityisesti sisäsyrjien alueelta. Supinaatiossa puolestaan askeleen paino ohjautuu ulkosyrjälle, ja kenkä kuluu sen alueelta. Molempien on katsottu aiheuttavan erilaisia jalkojen ongelmia juoksijalle.

Tavoitteena on perinteisesti pidetty sitä, että kumpaakaan ei olisi liikaa eikä liian vähän, vaan jalka osuisi tasaisesti maahan ja painopiste olisi suunnilleen keskellä jalkaa.

Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia.

Halénin mukaan kenkien ylipronaatioon ja supinaatioon liittyvää tietoa sovelletaan nykyään uudemmalla tavalla. Muihin asioihin, kuten jalkojen lihaksien voimakkuuteen, keskittyminen on huomattavasti tärkeämpää, jos haluaa ehkäistä juoksuvammoja.

– Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia. Myös sen ajatuksen voi hylätä, että juoksukengät ehkäisisivät joitain juoksuvammoja ja -vaivoja. Yksikään kenkä ei sitä ole koskaan tehnyt, Halén sanoo.

Mihin kenkäostoksilla sitten kannattaa kiinnittää huomiota?

– Kun menee ostamaan juoksukenkiä, tärkeintä on, että väri miellyttää. Sitten kengät laitetaan jalkaan. Jos ne 5–10 minuutin testaamisen jälkeen tuntuvat yhä mukavilta ja miellyttävät silmää, kengät ovat hyvät, Halén summaa.