Kyykkää, tai itke ja kyykkää! Joskus on tullut törmättyä personal traineriin, jonka paikka olisi enemmänkin merijalkaväen erikoisvalmiusjoukoissa kuin kuntosalilla. Kuva: iStock
Kyykkää, tai itke ja kyykkää! Joskus on tullut törmättyä personal traineriin, jonka paikka olisi enemmänkin merijalkaväen erikoisvalmiusjoukoissa kuin kuntosalilla. Kuva: iStock

Useimmat liikunta-alan ammattilaiset ovat mukavia, asiantuntevia ja kannustavia. Toiset taas eivät ole. Tavalliset naiset kertovat kunto-ohjaajista, jotka todella jäivät mieleen.

Tanssitissuttelija

”Kävin aikoinani tanssitunneilla yksityisessä balettikoulussa Helsingissä. Opettajatar oli ikääntynyt tanssinharrastaja, joka antoi pianistille rytmin takomalla lattiaa pitkällä puukepillään. Kepillä saattoi myös napauttaa tanssijaa takapuolelle, jos asento tangolla löystyi. Opettajan ällöttävin tapa oli kuitenkin naukkailla rohkaisuryyppyjä kesken tunnin. Opettaja toi aina käsilaukkunsa mukaan tanssisaliin, ja toisinaan Jallu-pullo pilkisti kassin suusta kaikkien nähtäville. Rakkaus balettiin ei onneksi hiipunut, mutta vaihdoin tanssikoulua nopeasti.”

Orjapiiskuri

”Kaverini, vahvasti ylipainoinen tyyppi, halusi hoikistua ja palkkasi personal trainerin. Pt:llä ei tuntunut olevan mitään käsitystä siitä, millainen muutosprojekti olisi tälle asiakkaalle realistinen. Kaverin illat olivat aiemmin sujuneet pizzan ja baarihyppelyn merkeissä, ja liikunta oli hänelle kirosana. Pt löi tiskiin kunto-ohjelman, johon kuului viisi kertaa viikossa hikirääkkiä lenkkipoluilla ja salilla, aamutreenejä ennen auringonnousua tyhjällä vatsalla sekä hyperterveellinen kitudieetti lisäravinteineen ja proteiinipirtelöineen. Kaveri jaksoi projektia vajaat kaksi kuukautta silkalla apinanraivolla ja kiroillen karmeaa uutta elämäänsä. Sen päätteeksi hän oli laihtunut kymmenen kiloa, mutta tuli siihen tulokseen, ettei homma ollut sen arvoista. Uusi elämä ei tuntunut omalta. Kaveri hylkäsi masentuneena koko projektin, pt:n ja liikunnan. Hän lihoi parissa kuukaudessa kilot takaisin korkojen kanssa.”

”Camoon everybody!”

Mr. Kielimies

”Eräällä turkulaisella salilla oli aikanaan mieleenpainuva spinningohjaaja. Umpisuomalainen mies ehkä kuvitteli olevansa jollain Miamin kuumimmalla spinningtunnilla ja huuteli polkemisen lomassa englanniksi erilaisia kannustushuutoja. Ehkä jonkun polkimet sotkivat kovempaa, kun herra hihkui ”Camoon everybody!”, mutta itse pidin vähemmän karismaattisista jumppaohjaajista.”

Syyllistäjä

”Pelottavimpia ovat ne kelpo kuntosaliammattilaiset, jotka on koulutettu suostuttelemaan ihmisiä jatkamaan salin jäsenyyttä. Minullakin oli vuoden verran kannatusjäsenyys läheiselle salille, kun en vain onnistunut lopettamaan joululahjaksi saamaani ilmaista kuukautta siihen kuukauteen. Se pt, jolle yritin sanoa kuukauden jälkeen, että tämä oli nyt tässä ja palauttaa kulkulupaa, sai homman vaikuttamaan siltä, että en ymmärrä omaa parastani enkä toimi reilun pelin hengen mukaan. Ei auttanut muu kuin myöntyä ja maksaa. Olihan hän tietty oikeassa ainakin siinä ensimmäisessä kohdassa.”

”Pelkäätsä, että sun meikit leviää, jos hikoilet?”

Besserwisser

”Vähän päälle kolmikymppisenä perheenäitinä sain lihaskuntoherätyksen. Ensimmäinen työpaikan kautta löytynyt ohjaaja oli mukava ja kannustava tyyppi, joka teki hyvän, aloittelijalle sopivan saliohjelman. Sain muutamassa kuukaudessa tuplattua pikkuruiset aloituspainoni ja kasvatettua lihaskuntoani (ja itsetuntoani) niin, että uusi ohjelma alkoi olla ajankohtainen. Tässä välissä työpaikan yhteistyöohjaaja oli vaihtunut. Uusi oli parikymppinen, ylimielinen kundi, shampoomainokselta näyttävä lihaskimppu, joka ensi töikseen naureskeli ivallisesti heikolle ravintotietämykselleni ja dumasi siihen mennessä tuskalla saavuttamani painot ja toistot. ”Pelkäätsä, että sun meikit leviää, jos hikoilet? Ei tänne tulla leikkimään prinsessaa, tää on SALI!” Lannistuin tapaamisesta niin paljon, että koko saliharrastus jäi tauolle pariksi vuodeksi. Oli sellainen olo, että mitä sinne mennä turhaan itseään häpäisemään.”

Joogabarbi

”Eräs joogaohjaajani oli aikaisemmin työskennellyt myös mallina eri puolilla maailmaa eikä todellakaan pitänyt tietoa vakan alla. Kuvankauniilla naisella oli pitkät jalat, mikrosortsit ja toppi sekä tinkimätön asenne. Kun tälle joogatunnille saapui, luvassa ei ollut rentoilua. Ohjaajalla oli ilmiömäinen kyky yhdistää joogaan aerobic-maailmasta tuttu jaksaa jaksaa jaksaa! -asenne. Jos oli vähällä väsähtää ja lopettaa asanan kesken, kohosi ohjaajan ääni falsettiin: ”Kestät vielä hetken!” Ja auta armias, jos satuit tekemään jonkin liikkeen väärin, sinusta tuli hetkessä varoittava esimerkki koko ryhmälle. ”Ei noin, ei noin, ei noin!” psyykkasi ohjaaja kaikkien kuullen, kunnes häpäisty joogaaja hätäpäissään löysi oikean tekniikan. Ohjauksesta siinä ei oikein voinut puhua, pelottelusta pikemminkin.”

"Ei tänne ole vettä juomaan tultu, takaisin riviin!"

Fullmetaljacket

”Olen tanssillisen ja pehmeän liikunnan ystävä, mutta kerran erehdyin bodycombat-tunnille. Meitä oli paikalla ehkä viisi ihmistä, mutta silti ohjaaja käytti jumalattoman kovalle säädettyä headset-mikrofonia, johon huusi koko tunnin täysillä. Jumppa oli karmein hikirääkki, jota olen eläissäni kokenut. Ohjaaja oli ottanut armeijateeman tosissaan: hänen paikkansa olisi tosiaan ollut enemmänkin merijalkaväessä kuin ryhmäliikuntatunnilla. Puolivälissä tuntia olin vähällä pökertyä ja menin hörppäämään vettä pullosta. "Ei tänne ole vettä juomaan tultu, takaisin riviin!" nainen karjui. Potkunyrkkeilyosiossa hän käski meitä mäiskimään jotain kuvitteellista ihmistä tappomeiningillä. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kertani bodycombatissa ja ainoa kerta, kun on tehnyt mieli lähteä pois kesken tunnin. Kärsin loppuun, mutta palasin sitten suosiolla zumban ja hot pilateksen pariin."