Kävely ei laihduta ja kiinteytä? Väärin. Lisäksi sen terveysvaikutukset ovat aivan samat kuin juoksullakin. 

Väite 1: Kävelyä ei lasketa kuntoiluksi

VÄÄRIN. Kävellessä isot lihasryhmät tekevät aktiivisesti töitä, jolloin lihakset voimistuvat, hengityselimistö vahvistuu ja peruskunto kasvaa. Mitä enemmän askeleet hengästyttävät ja nostavat sykettä, sitä tehokkaampaa liikuntaa kävely on. 

Vaikka kävely on juoksua rauhallisempi liikuntamuoto, terveyshyödyt ovat samat. Säännöllinen reipas kävely parantaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, alentaa verenpainetta, vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen sekä auttaa pitämään painon kurissa. Lisääntyneen virkeyden ja jaksamisen sekä paremman unen ja mielialan huomaa jo parissa viikossa.

Kiireisille kävely on loistava liikuntamuoto, sillä treeniä voi koota pienistä pätkistä päivän mittaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Väite 2: Kävellenkin voi kiinteytyä

TOTTA. Matalasykkeinen kävely on erinomaista rasvanpolttoliikuntaa. Liikkuminen pudottaa painoa, kunhan ei syö kulutettua energiaa takaisin. Aluksi paino voi kuitenkin hieman nousta, koska lihakset painavat enemmän kuin rasva. Energiaa kuluu kävellessä erityisesti ylipainoisilla, sillä painavaa kehoa on raskaampaa liikutella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos ryhtyy kävelemään useamman kerran viikossa, kiinteytymistä huomaa jo kuukaudessa erityisesti jalkojen ja pakaroiden alueella. Kävellessä vauhti kannattaa pitää reippaana. Lenkki vaihtelevassa maastossa sauvojen kanssa vastaa haastavuudeltaan kevyttä hölkkää, mutta koska kävellen jaksaa kauemmin kuin juosten, kaloreita voi kulua jopa enemmän.

Väite 3: Aina kannattaa valita portaat

TOTTA. Tutkimusten mukaan jo parin minuutin päivittäisellä porraskävelyllä voi olla erityisesti huonokuntoiselle huomattava kuntoa kohottava vaikutus. Se on myös helppo tapa lisätä päivään liikuntaa. Pienikin porraspyrähdys parantaa verenkiertoa ja kiihdyttää hengitystä – ja mitä paremmin lihakset kykenevät kuluttamaan happea, sitä paremmassa kunnossa on.

Myös portaiden laskeutuminen kannattaa, sillä se kehittää koordinaatiota ja vastaa teholtaan suurin piirtein tasaisella kävelyä.

Väite 4: Kävely ei ole tekniikkalaji

TOTTA. Jokaisella on oma tapansa kävellä. Asiantuntijan kanssa valittu jalkine korjaa askellusta yleensä riittävästi ja auttaa välttymään rasituskivuilta myös kilometrien karttuessa. Satsaa kävelykenkään, jossa on tukeva kantakuppi ja hyvä iskunvaimennus. Silloin kantapää ei pääse luistamaan sivusuunnassa eikä iske liian kovaa maahan.

Hyvä kenkä joustaa päkiästä, jolloin varvastyönnön voi tehdä tehokkaasti. Kengän on myös hyvä olla sopivan kiertojäykkä. Sitä voi testata ottamalla toisella kädellä kiinni kengän kannasta ja toisella varvasosasta ja vääntämällä kenkää kevyesti. Kengän pitäisi antaa hieman myöden, muttei olla liian löperö.

Käytä kävellessä koko jalan liikerataa eli astu kanta edellä maahan ja työnnä varpailla askel loppuun saakka. Näin lonkka ja polvi saavat suotuisaa liikettä.

Väite 5: Askeleiden laskeminen on turhaa

VÄÄRIN. Päivittäisten askeleiden seuraamisen ja tavoitteiden asettamisen on todettu lisäävän liikuntaa. Jo satunnainen askelmittarin tai kännykkäsovelluksen käyttö voi motivoida valitsemaan kävelyn monessa arjen tilanteessa. Vanha nyrkkisääntö, 10 000 askelta päivässä, ei välttämättä sovi kaikille.

Tarjoilija voi saada määrän täyteen työpäivän aikana, kun taas toimistotyöläisen voi olla vaikea saada kasaan 5 000 askelta. Kannattaa arvioida päivittäinen askelmäärä ja tavoitella siihen aluksi noin 2 000 askeleen lisäystä. Määrä täyttyy noin vartin reippaalla kävelyllä.

Asiantuntijana Minna Aittasalo, erikoistutkija, terveystieteiden tohtori ja fysio-terapeutti, UKK-instituutti.

 

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä. Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla