Sport
Kaikki hehkuttavat HIIT-treenin jälkeistä hyvää oloa, miksen siis itse koe euforiaa? Syy löytyy hormoneista ja aivoista. Kuva: Shutterstock
Kaikki hehkuttavat HIIT-treenin jälkeistä hyvää oloa, miksen siis itse koe euforiaa? Syy löytyy hormoneista ja aivoista. Kuva: Shutterstock

Kovassa treenissä erittyy mielihyvähormoneja, mutta kaikille ne eivät tuota mielihyvää. Mikä auttaisi? 

Periaate on tämä: mitä kovempi treeni, sitä enemmän mielihyvähormoni endorfiinia aivoissa erittyy suorituksen aikana.

Silti aika moni meistä voi samaistua siihen, että porrassprinttien tai burpeiden jälkeen olo on kaikkea muuta kuin euforinen. Miksi näin? 

Kovasta treenistä tuleva hormonicocktail ei aina tuota euforista oloa, vaan auttaa lähinnä vain selviytymään pahimman yli. Erityisesti aloittelijan kehossa kova intervallitreeni tuntuu lähinnä pahalta, koska keho ei ole tottunut kovasykkeiseen menoon. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Maltti on kuitenkin valttia. Eräässä tuoreessa tutkimuksessa koehenkilöt alkoivat tottua rankkaan liikuntaan jo kahden viikon aikana. Tulokset kannustavat siis jatkamaan harrastusta hetken aikaa, vaikka alku tuntuisikin rankalta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pidemmän ajan kuluessa intervallitreeni voi parantaa stressinsietokykyä: hetkellisesti intensiivinen liikunta tuottaa kehoon myös stressihormoni kortisolia. Se ikään kuin opettaa aivoille, että sykkeen nousu – jota stressikin saa aikaan – ei ole aina pelkästään epämiellyttävää.

Jos olet aloittelija ja tahdot liikunnan osaksi elämää, toimiva ratkaisu on ensin unohtaa endorfiinit ja etsiä itselleen laji, joka ylipäätään houkuttelee ylös sohvalta. On myös hyvä muistaa, että aivoja voi bodata monella muullakin tavalla kuin tappisykkeillä. Esimerkiksi luovuutta ja muistia voi parantaa myös rauhallisemmilla lajeilla. 

Kun kunto kasvaa mieluisan tekemisen kautta, voi alkaa testata tehoharjoittelua pienissä pätkissä. Pikkuhiljaa selviämistaistelu muuttuukin mielihyväksi. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla