Mikki suosii hyötyliikuntaa: metron portaissa saa hyvän pakaratreenin. Kuva: Kaisu Jouppi
Mikki suosii hyötyliikuntaa: metron portaissa saa hyvän pakaratreenin. Kuva: Kaisu Jouppi

Egotripin laulaja Mikki Kauste, 47, on himourheilija, jolla liikkumiseen on aina liittynyt myös turhamainen puoli. – En ollut koskaan kovin itsevarma kehostani. 

Egotrippi-yhtyeen laulaja-lauluntekijä Mikki Kauste, 47, on viime aikoina kärsinyt ikäkriisistä. Hän on tajunnut, että elämää on edessä vähemmän kuin takana.

– Se tuntuu hurjalta. Ensimmäistä kertaa elämässäni tajuan vanhenevani, Mikki sanoo.

Mikki on ollut liikunnallinen aina. Lapsena hän pelasi kilpaa tennistä, kunnes hurahti jalkapalloon. Sittemmin hän on kokeillut monia muitakin mailapelejä ja pelannut pitkään muun muassa salibandyä. Nuorempana urheilu oli tavoitteellista: kilpailemista ja oman kehityksen seuraamista. Nykyään urheiluharrastuksia ohjaa ilo ja nautinto.

– Tykkään vain ihan hirveästi liikunnasta! 

”Liikun mieluiten yksin. Liikunta on minulle omaa aikaa.”

Mikille liikuntaa tarkoittaa yhdistelmää arjen hyötyliikuntaa, lenkkeilyä ja kävelyretkiä luonnossa. Mikki myös valmentaa välillä 12-vuotiaita futisjunnuja. Puolitoista vuotta sitten Mikki luopui autostaan ja alkoi pyöräillä päivittäin.

– Kun kaupunkipyörät tulivat Espooseen, käytin niitä kesällä joka päivä. Kun menen metroon, harpon liukuportaat kumpaankin suuntaan. Se menee ihan treenistä, sillä kotiasemallani on ihan järjettömän pitkät liukuportaat, Mikki kertoo.

Liikunnan merkitys on korostunut Mikille erityisesti aina elämän kriisikohdissa. Reilu neljä vuotta sitten Mikki kävi läpi avioeroa ja juoksi joka päivä. Se oli kuitenkin jo vähän liikaa.

– Juoksin päivittäin pitkiä lenkkejä. Poltin tupakkaa, en syönyt mitään enkä nukkunut. Pahinta kierrettä kesti kaksi kuukautta. Laihduin 12 kiloa. Eron jälkeen opin kuuntelemaan omia halujani. Olin elänyt aiemmin muiden toiveiden mukaisesti ja ollut liian kiltti. Sittemmin olen alkanut elää niitä asioita varten, joita juuri minä haluan, Mikki kertoo. 

– Mitä enemmän pusken fyysisesti, sitä paremmin voin henkisesti. Fyysinen rasitus on minulle tapa pitää psyyke kurissa. 

Mikki on silti huomannut, ettei liikunnalla ihan kaikkea voi lääkitä. Hän on tunnistanut itsessään uupumuksen merkkejä muutaman kerran elämässään. Silloin on tuntunut tärkeämmältä levätä kuin lähteä lenkille.

– Ne ovat johtuneet selkeästi ylitekemisestä. Liikunnan vuoro on vasta sitten, kun on taas voimia.

Kuusi pirullista kiloa

Mikki myöntää, että liikkumiseen liittyy myös turhamainen puoli. Esiintyjänä hän haluaa pitää huolen ulkonäöstään.

– Mitä parempi fiilis minulla itseni kanssa on, sitä helpompi minun on olla julkisesti ihmisten edessä. Olen itsevarmempi silloin, kun kroppani on paremmassa kunnossa kuin silloin, kun olen vähän lässähtänyt ja kiloja on liikaa siellä sun täällä.

Nyt niitä kiloja Mikin mielestä on liikaa. Hänelle on kertynyt viimeisen vuoden aikana lisää painoa kuusi kiloa, ja hän haluaisi päästä kiloista eroon.

– Lavalla en enää mieti, miltä näytän, koska en ole siellä esittelemässä itseäni. Mutta jos ennen keikkaa housut eivät mene kiinni tai takki harteille, kiroan, miksen ole viitsinyt katsoa, mitä syön. Kilojen pois saaminen tässä iässä on hankalaa ja hidasta, Mikki huokaa.

Mikillä on synnynnäinen skolioosi, ja ylimääräinen paino on tuntunut erityisesti vasemmassa polvessa. Se on ollut jo vuoden niin kipeä, että hän ei ole voinut kunnolla juosta tai pelata jalkapalloa.

– Jos olisin muutaman kilon kevyempi, polveni kestäisi paremmin. Nyt on vähän niin kuin kantaisin koko ajan mukanani kuuden kilon kauppakassia. Sehän on tosi iso ylimääräinen rasitus keholle.

Vaikka ylimääräiset kilot vähän harmittavatkin, Mikki viihtyy nahoissaan nykyään paremmin kuin nuorempana.

– En ole ikinä ollut kovin itsevarma kehostani, mutta nykyään hyväksyn faktat: minulla nyt on nämä geenit ja tämä keho. En enää ajattele, että minun pitäisi olla toisenlainen.

Jalkapallo on Mikin suosikkipeli. Kolmen pojan isä myös valmentaa toisinaan junnuja. Kuva: Kaisu Jouppi
Jalkapallo on Mikin suosikkipeli. Kolmen pojan isä myös valmentaa toisinaan junnuja. Kuva: Kaisu Jouppi

Mikin lajit

  1.  Jalkapallo on elämää suurempi laji, rakastan analysoida sitä! Se on järjettömän vaikea peli. Mieti: juokse kymmenen kilometriä, ota 30 sekunnin välein kovia spurtteja, muuta jatkuvasti suuntaa, juokse sivuttain, jatka, vaikka joku törmäisi täysiä päin, ja yritä vielä tähdätä pallo maaliin. Ja tätä puolitoista tuntia!
  2. Mailapelit. Pesäpalloa lukuun ottamatta rakastan kaikkia mailapelejä: tennistä, sulkista, squashia, golfia, salibandya… Pelaan aina oikeakätisesti, vaikka olen vasenkätinen.
  3. Pyöräily. Siinä yhdistyykuntoilu ja paikasta toiseen siirtyminen. Arjessa käytän paljon kaupunkipyöriä, omani olen ostanut kierrätyskeskuksesta. Pyöräily on myös loistava laji, jos polvet eivät kestä juoksua.

Ruokavalion muutos laittoi pisteen vatsavaivoille

– Olen jättänyt pois maitotuotteet, sokerin ja vaaleat viljat satunnaista aamucroissantia lukuun ottamatta. Sen jälkeen kun jätin sokerin, mieleni ei ole enää tehnyt karkkia. Tummaa suklaata saatan syödä muutaman palan, mutta se riittää, Mikki kertoo. 

– En syö punaista lihaa ekologisista syistä. Maapallon lihantuotanto tuottaa enemmän ilmasto- ja ympäristöhaittoja kuin liikenne. Syön riistaa, kalaa ja vaaleaa lihaa. Nyhtökaura kelpaa lapsillekin, kun siitä tekee maistuvaa.

Mikki on huomannut ruokavalion vaikuttavan suoraan oloonsa.

– Minulla ei ole enää lainkaan vatsa- eikä iho-ongelmia. Energiaa on myös tasaisemmin, ei vain piikkeinä ja kovina laskuina.

Uutta ruokavaliota on ollut yllättävän helppo noudattaa myös keikoilla.

– Toki edelleen jossain on tarjolla pelkkiä meetvursti-suolakurkkuleipiä, mutta jos muuta ei ole, syön niitäkin nälkääni. Ei kannata olla liian ehdoton. Jos omista valinnoista paasaa, ihmiset alkavat yleensä kapinoida niitä vastaan. Siksi en tuputa valintojani muille vaan elän niin itse.