Puoli tuntia päivässä ja parit lihaskuntotreenit päälle, tuliko täyteen? Jos ei, älä huoli! 20 prosenttia liikuntapiirakasta on rutkasti parempi kuin nolla prosenttia.

Me Naiset kertoi viime viikolla Mimmu Koponen-Kilpeläisestä, jonka liikuntakalenteri näyttää tältä: maanantaisin lavis, tiistaisin jooga, keskiviikkoisin aamulla uinti ja illalla dancemix, torstaisin zumba, perjantaisin uinti ja lauantaisin kahvakuulatunti. Näiden ohessa Mimmu pyörittää päivätyötä ja lukuisia sivutöitä, hoitaa perheen ja vielä opiskeleekin.

Mimmulle liikunta ei ole ylimääräinen suoritus, joka on pakko ahtaa kalenteriin, vaan henkireikä, josta hän saa energiaa pyörittää kiireistä arkea.

Kadehdin mimmuja. Itse kuulun siihen ihmislajiin, jolle liikunta on – ainakin useimmiten – lähinnä hampaidenpesuun verrattava toimenpide: terveydelle välttämätön, mutta ei erityisen houkutteleva.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuulun siihen ihmislajiin, jolle liikunta on yleensä lähinnä hampaidenpesuun verrattava toimenpide.

Hampaidenpesusta liikkuminen kyllä eroaa siinä, että jälkimmäisestä tulee lähes joka kerta euforinen olo. Joskus pelkkä muistikuva siitä kannustaa nostamaan takapuolen sohvalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Puolisen tuntia päivässä

THL:n liikuntasuositusten mukaan meidän kaikkien pitäisi liikkua reippaasti ainakin kaksi ja puoli tuntia viikossa ja lisäksi harjoitella lihaskuntoa kahdesti viikossa. Käsi pystyyn, kenellä tuli täyteen?

Ei se mitään. Uudet tutkimukset ovat onneksi lohduttavampia: jo muutama minuutti päivässä on hyödyksi.

Itselläni on taas päässyt kulumaan useampi viikko siitä, kun sain nautittua UKK-instituutin liikuntapiirakan ihan viimeistä palaa myöten. Edelliskerrasta kuntosalilla on lähes kuukausi, ja viime aikojen liikuntasuoritukset ovat muutenkin olleet lähinnä työmatkakävelyä, paria satunnaista lenkkiä lukuunottamatta.

Kausittain kyllä hurahdan urheiluun täysillä. Kokemuksesta esimerkiksi tiedän, että keväinen iltaaurinko houkuttelee lenkkipoluille tehokkaammin kuin tammikuinen jäätihku, joten kai juoksuharrastus tästä taas hiljalleen elpyy. Ehkä sen myötä lihaskunnon parantaminenkin alkaa taas tuntua fiksulta idealta.

Ja arvatkaa mitä: olen tämän satunnaisurheiluni kanssa ihan ok. Turhan moni liikuntaspurtti on kaatunut siihen, että ei enää elämänmuutosprojektin neljännellä viikolla jaksakaan kammeta itseään salille joka toinen ilta. Sitten sitä palauttaa itsensä masentuneena totaaliseen mitääntekemättömyyden tilaan sen sijaan, että onnittelisi itseään vaikka niistä satunnaisistakin hikoilukerroista.

Turhan moni liikuntaspurtti on kaatunut siihen, että ei enää jaksakaan kammeta itseään salille joka toinen ilta.

Itse pyrin nykyään ajattelemaan, että kaikki on kotiinpäin. Jos houkuttelen itseni salille kyykkäämään vain kerran kuussa, se on silti kerran enemmän kuin ei mitään. 60 tai 20 prosenttia liikuntapiirakasta on rutkasti parempi kuin nolla prosenttia. Tiedän myös, että tulee taas niitäkin viikkoja, kun liikuntapiirakka maistuu paremmalta kuin koskaan, ja santsattuakin tulee.

Sitä paitsi: reipas työmatkakävely on ihan oikeaa liikuntaa sekin, vaikkei suositeltu kymppitonnin askeltavoite joka päivä (tai joka viikko) täyttyisikään. Kaikki lasketaan, ei vain sata lasissa tehty.

Kysely

Liikutko reippaasti vähintään 2 tuntia 30 minuuttia viikossa?

Aina, ja enemmänkin
Aina, ja enemmänkin
65.2%
Nippa nappa tulee täyteen (ainakin yleensä)
Nippa nappa tulee täyteen (ainakin yleensä)
23.5%
No jaa, keskimäärin ehkä puolet tuosta
No jaa, keskimäärin ehkä puolet tuosta
9.4%
En liiku lainkaan
En liiku lainkaan
1.7%
Ääniä yhteensä: 170
Vierailija

Ihan oikeasti, 2,5h tulee täyteen pelkällä arkijutuilla. Ei sitä tarvitse mennä hakemaan kuntosalilta! Vartin kävely lähijunalle 2 x päivässä = 30 min / päivä = 2,5h/työviikko.

Lapsetkaan eivät ole mikään syy käyttää autoa joka asiaan. Muistan omasta lapsuudestani, kuinka pyöräreissu kauppaan oli jo viihdykettä (ja siinäkin sai jo 20 min liikuntaa).

Taaperoa kanniskeleva äiti saa lihaskuntoharjoitusta joka nostolla, sylissä kantamisella, heijaamisella... Leikkiminen lapsen kanssa kuluttaa enemmän energiaa kuin sohvalla kännykkä kädessä makaaminen.

Veikkaan, että kotiäitikin liikkuu ihan tarpeeksi, kun tekee kauppareissut jalan, hoitaa lapset ja kodin. Avain painonhallintaan on siinä, mitä suuhunsa laittaa.Täysin liikkumatonkin voi laihtua pelkästään sillä, että mässäilee vähemmän kuin mitä peruselintoiminnot kuluttavat.

Tunnen niin monta naista, joiden ainoa kulkuväline on auto - ja sen käyttöä perustellaan niin kirjavilla syillä, että ihan hävettää noiden naisten puolesta. Kyllä me muutkin käymme töissä, haemme lapset tarhasta ja silti meillä on aikaa ripustaa se peräkärry pyörän perään, laittaa lapset kyytiin ja polkaista isoon markettiin. Ruokaostokset ja kakarat kulkevat samalla kyydillä. Suomi on täynnä pyöräteitä. Kävellen pääsee isoimmissa kaupungeissa joka paikkaan. Bussipysäkille viiden minuutin kävely on jo parempi kuin autolla ajelu.

Ja sitä kuuluisaa "omaa aikaa" voi ottaa niinkin helposti, että laittaa töppöset jalkaan ja suuntaa kauppaan yksinään... 2,5h täyttyy viikossa aika helposti: Kävelee vaan vähän kauempana olevaan pikkumarkettiin täydentämään maitovarastoja; sillä saa jo kuitattua yhden puoli tuntia viikossa. Yksi kauppareissu kävellen kilometrin päähän isompaan markettiin vie jo yli tunnin; koko sen ajan sitä on jaloillaan. Vielä, kun raahaa kassin kotiin, saa sitä lihaskuntoharjoittelua. Jos vielä ynnätään lapset siihen perään, varmasti syke huitelee rasvanpoltoilla koko ajan.

Valinta on enemmänkin siinä, että makaanko ensin sohvalla kännykkä kädessä, sen jälkeen ajan autolla markettiin hakemaan herkut ja sen jälkeen takaisin sohvalle, vai näenkö vähän vaivaa.

Omaa asennetta tässä pitäisi eniten rukata. Ei siellä sohvalla tarvitse koko iltaa mähöttää. Eikä jokainen vaiva ja kremppa ole mikään syy jäädä sinne. Ihminen on erinomainen keksimään tekosyitä, kun todellinen syy on laiskuus.

Vaikka nukkuisit kahdeksan tuntia yössä ja olisit 9h töissä tai työmatkalla, käyttäisit lapsiin kolme tuntia joka ilta ja kotitöihin tunnin joka ilta, on silti kolme tuntia päivää jäljellä. Tunti ruuanlaittoon joka toinen päivä ja tunti kauppareissuun joka toinen päivä ja vielä on kaksi tuntia omaa ja/tai parisuhdeaikaa. Optimoimalla pääsee vielä parempiin tuloksiin.

Teen, koska voin

Ei tartte, ei. Mutta menen, koska olen aikuinen ja voin ;) Sen lisäksi kuljen myös ne välimatkat kävellen, mutta liikkumisen monipuolisuus ja omien rajojen kokeileminen on ryhmäliikunnassa mielenkiintoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla