Kuntovalmentaja Johanna Muhonen näyttää, miten jumppaat pepun kiinteäksi.

Koko Tehojumpalla kesäkuntoon -treeniohjelman löydät TÄÄLTÄ.

Puoli tuntia päivässä ja parit lihaskuntotreenit päälle, tuliko täyteen? Jos ei, älä huoli! 20 prosenttia liikuntapiirakasta on rutkasti parempi kuin nolla prosenttia.

Me Naiset kertoi viime viikolla Mimmu Koponen-Kilpeläisestä, jonka liikuntakalenteri näyttää tältä: maanantaisin lavis, tiistaisin jooga, keskiviikkoisin aamulla uinti ja illalla dancemix, torstaisin zumba, perjantaisin uinti ja lauantaisin kahvakuulatunti. Näiden ohessa Mimmu pyörittää päivätyötä ja lukuisia sivutöitä, hoitaa perheen ja vielä opiskeleekin.

Mimmulle liikunta ei ole ylimääräinen suoritus, joka on pakko ahtaa kalenteriin, vaan henkireikä, josta hän saa energiaa pyörittää kiireistä arkea.

Kadehdin mimmuja. Itse kuulun siihen ihmislajiin, jolle liikunta on – ainakin useimmiten – lähinnä hampaidenpesuun verrattava toimenpide: terveydelle välttämätön, mutta ei erityisen houkutteleva.

Kuulun siihen ihmislajiin, jolle liikunta on yleensä lähinnä hampaidenpesuun verrattava toimenpide.

Hampaidenpesusta liikkuminen kyllä eroaa siinä, että jälkimmäisestä tulee lähes joka kerta euforinen olo. Joskus pelkkä muistikuva siitä kannustaa nostamaan takapuolen sohvalta.

Puolisen tuntia päivässä

THL:n liikuntasuositusten mukaan meidän kaikkien pitäisi liikkua reippaasti ainakin kaksi ja puoli tuntia viikossa ja lisäksi harjoitella lihaskuntoa kahdesti viikossa. Käsi pystyyn, kenellä tuli täyteen?

Ei se mitään. Uudet tutkimukset ovat onneksi lohduttavampia: jo muutama minuutti päivässä on hyödyksi.

Itselläni on taas päässyt kulumaan useampi viikko siitä, kun sain nautittua UKK-instituutin liikuntapiirakan ihan viimeistä palaa myöten. Edelliskerrasta kuntosalilla on lähes kuukausi, ja viime aikojen liikuntasuoritukset ovat muutenkin olleet lähinnä työmatkakävelyä, paria satunnaista lenkkiä lukuunottamatta.

Kausittain kyllä hurahdan urheiluun täysillä. Kokemuksesta esimerkiksi tiedän, että keväinen iltaaurinko houkuttelee lenkkipoluille tehokkaammin kuin tammikuinen jäätihku, joten kai juoksuharrastus tästä taas hiljalleen elpyy. Ehkä sen myötä lihaskunnon parantaminenkin alkaa taas tuntua fiksulta idealta.

Ja arvatkaa mitä: olen tämän satunnaisurheiluni kanssa ihan ok. Turhan moni liikuntaspurtti on kaatunut siihen, että ei enää elämänmuutosprojektin neljännellä viikolla jaksakaan kammeta itseään salille joka toinen ilta. Sitten sitä palauttaa itsensä masentuneena totaaliseen mitääntekemättömyyden tilaan sen sijaan, että onnittelisi itseään vaikka niistä satunnaisistakin hikoilukerroista.

Turhan moni liikuntaspurtti on kaatunut siihen, että ei enää jaksakaan kammeta itseään salille joka toinen ilta.

Itse pyrin nykyään ajattelemaan, että kaikki on kotiinpäin. Jos houkuttelen itseni salille kyykkäämään vain kerran kuussa, se on silti kerran enemmän kuin ei mitään. 60 tai 20 prosenttia liikuntapiirakasta on rutkasti parempi kuin nolla prosenttia. Tiedän myös, että tulee taas niitäkin viikkoja, kun liikuntapiirakka maistuu paremmalta kuin koskaan, ja santsattuakin tulee.

Sitä paitsi: reipas työmatkakävely on ihan oikeaa liikuntaa sekin, vaikkei suositeltu kymppitonnin askeltavoite joka päivä (tai joka viikko) täyttyisikään. Kaikki lasketaan, ei vain sata lasissa tehty.

Kysely

Liikutko reippaasti vähintään 2 tuntia 30 minuuttia viikossa?

Vierailija

Masennuitko liikuntasuosituksista? Älä turhaan! Liikuntaa on kaikki muukin kuin sata lasissa tehty

Ihan oikeasti, 2,5h tulee täyteen pelkällä arkijutuilla. Ei sitä tarvitse mennä hakemaan kuntosalilta! Vartin kävely lähijunalle 2 x päivässä = 30 min / päivä = 2,5h/työviikko. Lapsetkaan eivät ole mikään syy käyttää autoa joka asiaan. Muistan omasta lapsuudestani, kuinka pyöräreissu kauppaan oli jo viihdykettä (ja siinäkin sai jo 20 min liikuntaa). Taaperoa kanniskeleva äiti saa lihaskuntoharjoitusta joka nostolla, sylissä kantamisella, heijaamisella... Leikkiminen lapsen kanssa kuluttaa...
Lue kommentti

Pyörä voi olla paljon muutakin kuin vain pyörä! Käsityönopettaja Marika Kerola innostui pyöräilystä 10 vuotta sitten. 

Marika: ”Kymmenen vuotta sitten menin pyöräliikkeeseen testaamaan kunnollista maantiepyörää. Siihen saakka olin polkenut vain työmatkoja. Pyörä oli sopivan kokoinen kaltaiselleni 155 senttiä pitkälle. Tuntui yhtäkkiä sporttiselta ja mahtavalta, aivan kuin olisin saanut formulan alleni.

Nyt minulla on neljä pyörää: työmatkapyörä, maantiepyörä, maastopyörä ja Team Rynkebyn God Morgon -joukkueen maantiepyörä. Olen lähdössä kesällä polkemaan 1200 kilometriä Pariisiin.

Pyöräilemme porukalla 200 kilometriä päivässä, Helsingistä aina Eiffel-tornille. Sponsorien avulla keräämme varoja lasten syöpähoitoihin. Matka jännittää ja jopa pelottaa minua, sillä en ole koskaan pyöräillyt noin pitkiä päivämatkoja. Pelkään, että en jaksakaan. Toisaalta en malta odottaa, että pitkä matka on taitettu, ja pääsen viimein Eiffelin juurelle. Siellä kippistämme skumppalasilliset.

Jotkut saavat lahjaksi kultakoruja, mutta minä sain 40-vuotislahjaksi työmatkapyörän, jossa on kullanvärisiä osia.

Rynkeby-pyöräni on minulla trainerissa olohuoneessa. Reissuun saa lähteä, jos on 2500 kilometriä ajettuna.

Osaan huoltaa pyöräni perusjuttuja, öljytä ketjut ja tarkistaa rengaspaineet. Nyt Rynkebyn myötä haluan kuitenkin oppia enemmän, jotten ole ihan pulassa reissun aikana. Olen myös ostanut pyörään ajotietokoneen.

Jotkut saavat lahjaksi kultakoruja, mutta minä sain 40-vuotislahjaksi työmatkapyörän, jossa on kullanvärisiä osia. Ne tuovat sopivasti bling blingiä. Tykkään muutenkin, kun kaikki on polkupyörässä sävy sävyyn. Mieheni kokosi pyörän kokonaan osista. Kullanväristä satulaputkea ja polkimia haettiin Lontoosta asti.

Kullanvärinen satulaputki ja polkimet hankittiin Lontoosta.
Kullanvärinen satulaputki ja polkimet hankittiin Lontoosta.

Mutta tärkeintä pyörässä on, että se toimii kuin ajatus.”