Ja sitten vain lajia valitsemaan! Kuva: Shutterstock
Ja sitten vain lajia valitsemaan! Kuva: Shutterstock

Lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen kumoaa yleisen laihdutususkomuksen.

Jokainen joskus laihduttanut on varmasti kuullut, että liikunta ei laihduta, vaan suurempi merkitys on ravinnolla. Lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen tyrmää väittämän uusimmassa Hyvä terveys -lehdessä.

– Vaikka puolen tunnin kävely ei monta suklaapalaa kulutakaan, lihakset jäävät sen jälkeen käymistilaan moneksi tunniksi. Ne kuluttavat kaloreita vielä nukkuessakin, tutkija selittää haastattelussa.

Terveyttä ylläpitää puolen tunnin liikunta päivässä, mutta laihtuakseen pitäisi liikkua ainakin tunti joka päivä. Sen voi hoitaa useammassa osassa. Pietiläinen suosittelee välttämään istumista ja seisomaan sekä kävelemään aina, kun siihen on tilaisuus.

Pietiläinen on tutkimusryhmänsä kanssa havainnut, että ylipainoinenkin voi olla terve, ja selvittänyt, mikä tekee toisista lihavista sairaita ja saa toiset välttymään aineenvaihdunnan häiriöiltä, esimerkiksi diabetekselta tai sydän- ja verisuonitaudeilta.

Mieti mitokondrioitasi

Syyllisiä vaikuttaisivat olevan solujen mitokondriot, jotka muuttavat ruuan energiaksi elimistölle. Osalla lihavista mitokondriot toimivat normaalisti, mutta osalla ne laiskistuvat, ja rasva alkaa kertyä solun sisälle. 

Mitokondrioiden laiskistumisesta johtuva lumipalloefekti toimii yksinkertaistettuna näin: Kun solu tulee täyteen, ylimääräinen rasva päätyy verenkiertoon, kertyy verisuonten seinämiin ja maksan ympärille. Nämä huonoon kuntoon päässeet rasvasolut puolestaan houkuttelevat paikalle tulehdussoluja. Kehoon syntyy pieniasteinen tulehdustila, joka sairastuttaa lihavan. Rasvakudoksen siis vaikuttaa hyvinvointiin merkittävästi.

Siksi liikunnalla on väliä. Se on tervellisistä elämäntavoista tärkein, kun haluaa tukea mitokondrioitaan ja rasvakudostaan. Liikkuessa elimistö saa happea ja lihakset jaksavat polttaa verenkiertoon kertynyttä rasvaa.

– Sohvaperunoilla lihakset ja kudokset väsyvät, eikä yhteistyö enää suju, Kirsi Pietiläinen kertoo.

Seuraavan kerran, kun mietit, jaksatko nousta sohvalta ja lähteä liikkumaan, ajattele siis mitokondrioitasi. Ne tarvitsevat zumbaa ja sulkapalloa yhtä paljon kuin sinäkin.

Lue myös:

Viisi sääntöä laihduttavaan liikuntaan

Tikkulaihuus meni muodista – nyt kasvatetaan lihaksia

8 tapaa, jotka sotkevat aineenvaihduntasi

Onko tämä kahden ruokavalion yhdistelmä seuraava hittidieetti?

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.

 

Fysioterapeutin mukaan pelottelu jalkojen supinaatiolla ja ylipronaatiolla on turhaa. – Yksikään juoksukenkä ei ehkäise vammoja ja vaivoja.

Vanhat juoksukengät ovat tulleet tiensä päähän, ja uudet pitäisi ostaa. Kaupat ovat vaihtoehtoja väärällään, mutta ennen ostopäätöstä on liuta kysymyksiä, joihin pitäisi osata vastata: Millaisia matkoja juoksen? Millaisella alustalla? Ja se kaikkein vaikein: Millaista tukea jalkapohja tarvitsee?  

Tähän mennessä on ajateltu, että lenkkeilijän pitäisi olla tietoinen oman jalkansa pronaatioista ja supinaatioista.

Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n puheenjohtaja ja urheilufysioterapeutti (sert.) OMT Peter Halénin mukaan huolet ylipronaatiosta ja supinaatiosta voi melkeinpä unohtaa. Sekä juoksu- että vapaa-ajan kengät kannattaa valita hänen mukaansa ihan muiden asioiden kuin juoksuaskeleen tekemän kenkäkuluman perusteella.

– Ei kannata haaskata aikaa sellaiseen. Ihmisiä, juoksijoita ja askellustyylejä on niin paljon erilaisia, että ei kannata kengän pohjaa tuijottamalla yrittää päätellä mitään omista vaivoista. Se on turhaa, Halén sanoo.

Millainen askel, sellainen kenkä?

Ylipronaatio tarkoittaa, että juoksuaskel on sisäänpäin kääntyvä, jolloin kengät kuluisivat erityisesti sisäsyrjien alueelta. Supinaatiossa puolestaan askeleen paino ohjautuu ulkosyrjälle, ja kenkä kuluu sen alueelta. Molempien on katsottu aiheuttavan erilaisia jalkojen ongelmia juoksijalle.

Tavoitteena on perinteisesti pidetty sitä, että kumpaakaan ei olisi liikaa eikä liian vähän, vaan jalka osuisi tasaisesti maahan ja painopiste olisi suunnilleen keskellä jalkaa.

Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia.

Halénin mukaan kenkien ylipronaatioon ja supinaatioon liittyvää tietoa sovelletaan nykyään uudemmalla tavalla. Muihin asioihin, kuten jalkojen lihaksien voimakkuuteen, keskittyminen on huomattavasti tärkeämpää, jos haluaa ehkäistä juoksuvammoja.

– Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia. Myös sen ajatuksen voi hylätä, että juoksukengät ehkäisisivät joitain juoksuvammoja ja -vaivoja. Yksikään kenkä ei sitä ole koskaan tehnyt, Halén sanoo.

Mihin kenkäostoksilla sitten kannattaa kiinnittää huomiota?

– Kun menee ostamaan juoksukenkiä, tärkeintä on, että väri miellyttää. Sitten kengät laitetaan jalkaan. Jos ne 5–10 minuutin testaamisen jälkeen tuntuvat yhä mukavilta ja miellyttävät silmää, kengät ovat hyvät, Halén summaa.