Niina Roth aloitti juoksutreenit, koska haluaa vetää Naisten kympin juoksemalla. Kuvat: Shutterstock ja Niinan kotialbumi
Niina Roth aloitti juoksutreenit, koska haluaa vetää Naisten kympin juoksemalla. Kuvat: Shutterstock ja Niinan kotialbumi

– Kun lenkillä tuli vastaan muita ihmisiä, en kehdannut pysähtyä, kertoo Niina ensimmäisistä juoksuaskeleistaan. Ja siitä se sitten lähti!

”Ulkona 10 kilometriä rikki. Olen niin happy ja ylpeä itsestäni.”

Näin helsinkiläinen Niina Roth, 48, hehkutti juoksusuoritustaan äskettäin Mimmit liikkuu ja lepää -ryhmässä Facebookissa.

Erityisen tyytyväinen Niina on kymppiinsä, koska vielä vuosi sitten hän ei ollut juossut yhtäkään kilometriä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Olin kävellyt jo pitkään viiden kilometrin lenkkiä, ja mielessäni oli koko ajan, että haluan alkaa juostakin. Mutta viime kesä oli niin kuuma ja samaan aikaan olin aloittanut ruokavaliovalmennuksen, joten päätin siirtää juoksemisen aloituksen vuodella eteenpäin ja keskittyä ravintoon, Niina kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ajatus juoksemisesta ei jättänyt kuitenkaan rauhaan. Varsinkin kun työkaveri ehdotti keväistä Naisten kymppiä.

Niina halusi valmistautua ajoissa Naisten kymppiin, vaikka työkaveri oli maininnut, että sen voisi kävelläkin.

Juoksutreenit alkoivat yhdeksän kuukautta sitten elokuussa 2018.

Hän lähti liikkeelle rauhallisesti. Viiden kilometrin kävelyllään hän otti aluksi puolen minuutin hölkkäpyrähdyksiä. Pian ne muuttuivat minuutin juoksuiksi.

– Olin välillä maitohapoilla enkä tiennyt juoksutekniikasta mitään. En myöskään noudattanut mitään juoksuohjelmaa. Kun lenkkipolulla tuli vastaan muita ihmisiä, minun oli pakko jatkaa juoksemista, koska en kehdannut pysähtyä. Halusin näyttää siltä kuin olisin juossut pidempäänkin.

Niinan mukaan kehitystä tapahtui nopeasti, ja hän joutui menemään epämukavuusalueelle jokaisella kerralla. Hän muistaa hetken, kun oli juossut ensimmäisen kerran kolme minuuttia putkeen. Se toi jo voittajaolon!

Pian Niina alkoi laskea juoksuetappeja maiseman eri kohteista. Hän juoksi hiekkapolulla loka–marraskuun vaihteeseen ja siirtyi sitten kuntosalin juoksumatolle.

– Pidensin juoksujani maltillisesti, koska en halunnut jalkojeni kipeytyvän. Uudenvuodenpäivänä hölkkäsin matolla täyden kympin, jota tuskin olisin ulkona pystynyt juoksemaan.

Välillä matolla juokseminen puudutti. Toisaalta Niina sanoo, että juoksumatolla askel on kevyempi. Maton tasaisuus on täysin toista kuin hiekkainen juoksupolku.


”Puhun itselleni kauniisti”

Salilla Niina kävi juoksemassa kahdesti viikossa 20 minuuttia. Hänen nopeutensa aluksi oli 6,7 kilometriä tunnissa. Joka viikko hän lisäsi 0,2 yksikköä, ja tänä keväänä hän juoksi matolla jo 8,7 km / h -nopeudella.

– Huhtikuussa aloitin taas ulkona viiden kilometrin lenkillä, ja sääriluut tulivat heti kipeäksi. Jalka tärähtää maahan ulkona eri tavoin kuin matolla, jossa on hyvä iskunvaimennus.

Niina oli viikon juoksematta, mutta sitten alkoi taas armoton treenaus. Hän halusi juosta kympin ulkona ennen toukokuista juoksutapahtumaa.

– Enemmän juoksemisessa tarvitaan henkisen puolen voittamista. Pää alkaa sanoa jossain vaiheessa, että ’sä et jaksa’. Mutta sitten kun alan käydä itseni kanssa keskusteluja, psyykkaan ja puhun itselleni kauniisti. ’Kyllä mä jaksan.’

”20 kiloa lähtenyt painosta”

Ennen nykyistä juoksuharrastustaan Niina oli juossut peruskoulussa. Hänen mukaansa koululiikunta vei kuitenkin liikunnan ilon tehokkaasti.

Aikuisiällä hän oli löytänyt kuntosalin. Viimeiset neljä vuotta hän on käynyt salilla aktiivisesti.

Viime vuonna hän jätti pois muun muassa alkoholin ja muutti ruokavalionsa kunnolla. Sen jälkeen hänen painostaan on lähtenyt 20 kiloa.

– Kokonaisvaltainen muutos alkoi puolihuolimattomasti. Se lähti sitten vähän lapasesta, kun innostuin niin paljon. Kehoni ulkomuoto on muuttunut paljon ja henkinen hyvinvointini on loistava. Virtaa on niin paljon enemmän kuin muutamia vuosia sitten.


”Puolimaraton viimeistään ensi vuonna”

Urheilukellot ovat olleet Niinan mukaan mainioita sparraajia juoksuharrastuksessa. Niistä näkee oman kehityksen. Erityisen palkitsevaa on nähdä, kuinka syke alkaa laskea, hän mainitsee.

Kaupasta hän hakenut muutamat lenkkikengät; niin sisä- kuin ulkojuoksuun ovat omat lenkkarinsa. Jokaisen lenkin jälkeen Niina huuhtelee lenkkarinsa, joten ne pysyvät siistinä hiekkapoluista huolimatta.

Juoksijan nälkä kasvaa koko ajan.  Naisten kympin jälkeen Niinalla on jo seuraava tavoite mielessä. 

– Haluan juosta puolimaratonin viimeistään ensi vuonna. Moni on väläytellyt, että voisin juosta sen jo syksyllä, mutta en halua kiirehtiä.

Tiina_

Onhan se hienoo et aikuisiälläkin löytää vielä mieluisan lajin. Aika moni löytää. Vuodessa siihe kuntoo et juoksee kympin on ihan saavutettavissa kellä vaan jos sitä haluaa, ite juoksen maratonin kerta vuotee ja kympin matkoja useasti eri kisois, oon myös aikuisiällä alottanu.
Ruokavalio on kova sana. Se et osaa syödä hyviä ruokia lman mitää hampaat irves diettejä. Ja vesi. Se et on lopettanu alkoholin käytön on tosi jees. Me naiset varsinkaa ei tunnuta tajuavan sitä että kun sitä juo tarpeeks usein ja tarpeeks kauan ni se näkyy naamassa punotuksena näin mun frendille iholääkäri sano. Huonol tuuril se näkyy aina vaik ois lopettanutki sen ja vastaantulijoista näkee ne joille kuppi on maistunu.

Irma

Tiina_ kirjoitti:
Me naiset varsinkaa ei tunnuta tajuavan sitä että kun sitä juo tarpeeks usein ja tarpeeks kauan ni se näkyy naamassa punotuksena näin mun frendille iholääkäri sano. Huonol tuuril se näkyy aina vaik ois lopettanutki sen ja vastaantulijoista näkee ne joille kuppi on maistunu.

Todellakin noin on. Mun frendi, nainen, joi vuosia. Lähes päivittäin. Pari kaljaa, tissutteli piilopullosta, aina se selitti jotain skeidaa sille miks juo. Milloin se tappeli puolison kanssa, milloin duunissa oli kurjaa, piti käydä iltaa istuu frendien kans, aina kitaten kaljaa tai viinaa. Krapula oli sillä aina, iho punotti ja se haisi vanhalle viinalle, eikä sitä haitannut et käy duunis, viikolki pysty hyvin kupittelee silti. Sit se tuli uskoon ja lopetti. Naamassa näkyy hyvin juomisen jäljet. Punotus joka on ja pysyy poskilla ja kaulalla. Ei auta lopetus niihin. Ikävä juttu, nyt se vasta itekki tajus mitä on tehny vuosiaitelleen. Onni on et nyt mulla selvinpäin oleva frendi aina. Hyväkuntoinenkin. Aloitti hetki sitten tanssin ja musiikkiharrastuksen. Ihana juttu.
Hienoa, että jutun nainen alottanut juoksun. Ihan mahtavaa. Tsemppiä siihen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla