Me Naiset
|
Viivi Aaltovesi
Asta Pussisen cheerleading-kauden kohokohta oli joukkueen esiintyminen. Kuvat: Asta Pussinen ja Shutterstock
Asta Pussisen cheerleading-kauden kohokohta oli joukkueen esiintyminen. Kuvat: Asta Pussinen ja Shutterstock

Asta Pussinen ryhtyi kolmekymppisenä cheerleaderiksi, vaikka on aina pitänyt itseään liikunnallisesti lahjattomana. Hiljattain hänet palkittiin joukkueensa Vuoden urheilijana. 

Viime kesän lopulla Asta Pussinen, 33, oli monelle tutussa tilanteessa. Jotakin liikuntaa pitäisi harrastaa, mutta mitä, hän mietti. 

Asta oli ohjannut pitkään tankotanssitunteja ja saanut samalla itsekin hieman liikuntaa. Nyt opetustyö oli kuitenkin loppunut. 

– Olen laiska lähtemään yksin, joten sosiaalinen paine liikuntaan piti olla. Halusin jotain uutta ja jotain sellaista, jossa taustastani olisi hyötyä, Asta kertoo kriteereistään uudelle harrastukselle. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän päätyi tamperelaisen Dream Team Cheerleadersin verkkosivuille. Seuralla oli parikymppisille ja vanhemmille tarkoitettu harrastelijajoukkue, mutta sen treeniajat eivät sopineet Astan aikatauluun. Niinpä hän päätti kokeilla onneaan alkeisjoukkueessa, joka oli tarkoitettu yli 15-vuotiaille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäiset harjoitukset menivät hyvin – joukkuelaisten erilaisuudesta huolimatta.

– Käytänössä selvisi, että nuorimmat olivat 12-vuotiaita. Itse olen 33, eli reilut 20 vuotta on ikäeroa. 

Astan joukkueen nimi on DTC Fiercecats.
Astan joukkueen nimi on DTC Fiercecats.

Asta kertoo olevansa selvästi joukkueensa vanhin, vaikka mukana on myös joitakin parikymppisiä. Suurin osa harrastajista on 15–16-vuotiaita. Treeneissä ikäeron huomaa Astan mukaan siitä, että nuorimmilla riittää hurjasti virtaa – ja joskus myös levottomuutta. 

– Itse tykkään harjoitella keskittyneesti. Mutta eipä ikäero ole treeniä haitannut.

Kärrynpyöriä tekemään

Tankotanssitaustansa ansiosta Asta osasi jo ensimmäisiin harjoituksiin mennessään joitakin akrobatian perusteita, kuten kärrynpyörän ja kuperkeikan. Helppoa fyysisesti vaativa, paljon akrobatiaa sisältävä cheerleading ei hänellekään ole. 

– En koe olevani liikunnallisesti lahjakas. Akrobatia ja tällaiset asiat ovat minulle hyvin haastavia ja tarvitsen paljon aikaa, että opin uutta, Asta sanoo.

Uskomus liikunnallisesta lahjattomuudesta on seurannut häntä lapsesta asti.

– Olen ollut kauhean hidas oppimaan enkä ole ikinä ollut se nopein tai voimakkain. 

Rohkeutta Astalta ei kuitenkaan puutu. Uuden lajin aloittaminenkaan ei jännittänyt häntä. 

– Ajattelin, että menen katsomaan, mikä siellä on meininki. Jos viihdyn, jatkan. Ihan sama, mitä kuka tahansa asiasta sanoo tai miettii.

Palkittu tiimiläinen

Cheerleading-ohjelmat koostuvat kannustushuudosta, hypyistä, akrobatiasta, tanssista, stunteista ja pyramideista. Stunteissa nostetaan yhtä ihmistä, pyramideissa useampaa. Jokaisella on nostoissa oma roolinsa. 

Asta on takanostaja, joka auttaa nostossa ja huolehtii siitä, että noston ylimmäinen kopataan kiinni, jos hän kaatuu.

Astan mielestä parasta uudessa harrastuksessa on yhteistyö. 

– Olen hyvin pitkään harrastanut yksilölajeja. Nostoissa kaikkien pitää toimia yhdessä, tai homma ei  onnistu. 

Syksyn cheerleading-kauden kohokohta oli seuran talvinäytös. Kauden lopussa Asta sai vielä erityisen yllätyksen: hänet valittiin oman joukkueensa Vuoden urheilijaksi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla