”Ihanaa, koko koti ihan vain minun käytössäni!” Kuva: Shutterstock
”Ihanaa, koko koti ihan vain minun käytössäni!” Kuva: Shutterstock

Parhaimmillaan yksinolo voimaannuttaa, tekee onnelliseksi ja auttaa luomaan uutta. Mutta ennen kuin mahtavista vaikutuksista pääsee nauttimaan, voi taidon joutua opettelemaan.

Yksinäisyys ja yksinjääminen hirvittää monia. Vuoden 2014 tutkimusten mukaan suuri osa meistä antaa jopa mieluummin itselleen sähköiskuja kuin jää yksin ajatustensa kanssa 15 minuutiksi.

Tietenkään kaikki eivät ole samanlaisia. Yksinäisyyden tunne on pitkälti omasta kokemuksesta riippuvainen, ja jotkut kestävät sitä toisia paremmin. Jotkut voivat viettää pitkiäkin aikoja yksin ilman, että tuntevat oloaan ensinkään yksinäiseksi. Osa myös nauttii yksinolosta paljonkin.

Mutta mitä jos yksin oleminen saa mielen helposti mustaksi ja voimakkaan yksinäisyydentunteen hiipimään pitkin selkärankaa? Voiko asialle tehdä jotain?

Totta kai voi – ja kannattaakin.

Yksinolo nimittäin valaa ihmiseen itsevarmuutta ja tietoa siitä, että pärjää, huomautti psykologi Elina Tanskanen Me Naisille taannoin. Omaan aikaan keskittyminen on tärkeää myös siksi, että silloin hiljentyy kuuntelemaan itseään: kuka minä oikeasti olen?

Listasimme yhdeksän toimivaa vinkkiä, joiden avulla omasta ajasta voi oppia nauttimaan.

1. Älä säikähdä, vaikka tuntisit olosi vähän yksinäiseksi

Moni meistä kaipaisi lisää ystäviä elämäänsä. Peräti 70 prosenttia Me Naisten ystävyyskyselyyn vastanneista tuntee itsensä joskus yksinäiseksi. Vaikka yksinäisyys voi pahimmillaan olla kokonaisvaltaista ja satuttavaa, se ei ole automaattisesti huono juttu.

”Niin kauan kuin olemme yhteydessä muihin ihmisiin, yksinäisyyden tunne on hyvä asia”, yksinäisyyttä tutkinut Maike Luhmann kertoo The Science of Us -sivustolla.

2. Ymmärrä, että yksin oleminen hellii

Mielenterveydelle on hyväksi, jos on välillä ihan omissa oloissaan niin, ettei tarvitse vastata jatkuvasti toisten toiveisiin ja odotuksiin. Yksin oleilun on huomattu jopa lisäävän onnellisuutta.

3. Ota pieniä askeleita

Jos olet henkeen ja vereen ekstrovertti, yksin oleminen ja erityisesti siitä nauttiminen voi vaatia totuttelua. Älä siis suorilta käsin suunnittele viettäväsi koko viikonloppua omissa oloissasi. Sen sijaan pyri ottamaan aluksi pieniä irtiottoja toisista, vinkkaa Bustle.

4. Pidä huolta ihmissuhteistasi

Omissa oloissaan hengailu voi olla helpompaa, jos tiedät, että on olemassa ihmisiä, joihin voit tarvittaessa nojautua.

”Ilman syvällisiä ihmissuhteita voi alkaa tuntua siltä, ettei sinua kuulla, ymmärretä, arvosteta tai tueta", huomauttaa aiheesta paljon kirjoittanut toimittaja Alena Hall Huffington Postissa.

Siksi ihmissuhteista huolehtiminen on tärkeää: se vaikuttaa myös siihen, millaiseksi tunnet olosi ollessasi yksin. 

5. Keksi tekemistä

”Jotkut heistä, jotka eivät tykkää viettää aikaa yksin, ovat yksinkertaisesti tylsistyneitä ollessaan yksin”, Hall kertoo.

Jos et keksi mitään supermukavaa tekemistä, käytä yksinoloaikasi hyödyksi: siivoa, käy läpi laskupinosi tai huolla polkupyöräsi viimeinkin ajokuntoon.

6. Älä vilkuile puhelinta

Nimestään huolimatta sosiaalinen media saa asiantuntijoiden mukaan monet tuntemaan olonsa entistä yksinäisemmäksi. Syy on siinä, että toisten elämän tutkailu saa miettimään omaa yksinäisyyttään entistä enemmän.

7. Pidä hauskaa ja hupsuttele

Tanssi peilin edessä, nuku päikkärit, syö vaikka raakaa kakkutaikinaa! Yksin kotona voit olla täysin oma itsesi ja tehdä juuri sitä, mitä haluat. Yksin olemista ei tarvitse ajatella taakkana, joka täytyy välillä lusia läpi, kun odottelee seuraavaa kaveritapaamista. Yritä muuttaa ajatuksesi mieluummin siihen suuntaan, että yksin oleminen on ihanaa aikaa itsesi kanssa.

Lue lisää: 12 asiaa, joita kaikki tekevät kotona, kun kukaan ei näe

8. Astu ulos ovesta

Yksin ollessa ei tietenkään tarvitse lukittautua neljän seinän sisään. Sen sijaan voitkin lähteä kaupungille tutkailemaan uusia katuja, metsään samoilemaan tai vaikka pienelle reissulle!

Etkö ole koskaan matkustanut yksin? Sinulla on monta syytä tehdä unelmiesi matka – joko kotimaassa tai ulkomailla. Yksin matkustaessa on ihanaa vajota omiin ajatuksiinsa, jotka kuuleekin selvemmin, kun kukaan ei höpötä vieressä. 

Lue myös: 6 asiaa, jotka jokaisen naisen pitäisi tehdä yksin – ainakin kerran elämässä

9. Anna ajatustesi lentää

Yksinäisyydessä luovuus puhkeaa kukkaan. Siksi yksin kannattaa erityisesti nauttia kulttuurista, puuhastelusta ja ihan vain hiljaisesta pohdiskelusta. Jos annat yksinololle mahdollisuuden, saatat pian huomata, että nautitkin siitä valtavasti.

Naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle, arvioi psykoanalyytikko Elina Reenkola.

Häpeä on tunne, joka on meistä useimmille valitettavan tuttu. Olennaisuudestaan huolimatta sitä on hankala nähdä millään lailla positiivisena tunnetilana. Jotain hyvääkin häpeässä silti on.

– Lievä häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa, sanoo häpeämistä tutkinut psykoanalyytikko Elina Reenkola.

”Häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa.”

Reenkolan mukaan häpeä johtuu sisäisestä ristiriidasta minän ja erilaisten ihanteiden välillä. Jos siis emme toimi tai onnistu jossain asiassa niin kuin mielestämme pitäisi, tunnemme häpeää.

Vaikka häpeä onkin tärkeä osa meitä, sen ytimessä oleva pelko hyväksynnän ja rakkauden puutteesta ei tunnu kovin tarpeelliselta.

– Valitettavan usein häpeä lamaannuttaa ja aiheuttaa tuskaa. Mokaamisen pelko estää toteuttamasta itseään ja unelmiaan, Reenkola sanoo.

Reenkolan mukaan naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle.

– Se voi johtua muun muassa siitä, että naisia ja tyttöjä on alistettu ja nöyryytetty yhteiskunnassa niin pitkään. Naisen anatomiaan liittyy myös monia intiimejä asioita, joita ei voi hallita, kuten kuukautisvuoto, raskaus, maidon valuminen rinnoista ja vaihdevuodet. Vaikka ne ovat luonnollisia, niiden hallitsemattomuus tekee niistä jotenkin häpeällisiä.

Häpeälle kannattaa altistaa itsensä

Epämiellyttävyydestään huolimatta häpeää ei pidä pakoilla. Pelottavien asioiden tekeminen saattaa auttaa pääsemään pahimmasta häpeän tunteesta eroon.

– Uskon, että häpeälle kannattaa jossain määrin altistaa itsensä. Minäkin pelkäsin pitkään julkista puhumista ja esiintymistä, mutta olen karaissut itseäni hakeutumalla pelottaviin tilanteisiin, Reenkola sanoo.

Lue torstaina 25.1. ilmestyvästä Me Naiset -lehdestä, miten Elina Reenkola ja kaksi muuta naista ovat kokeneet häpeän omassa elämässään ja miten he ovat päässeet siitä yli.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti