Hyvänä päivänä keho on naisen paras ystävä, huonona pahin vihollinen. Kuva: Shutterstock
Hyvänä päivänä keho on naisen paras ystävä, huonona pahin vihollinen. Kuva: Shutterstock

Yli 400 naista kertoi Me Naisille kehostaan. Opimme, että hyvä itsetunto ei katso ikää, terveys- ja kauneusnormit menevät helposti sekaisin ja harva suhtautuu kehoonsa välinpitämättömästi.

Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Niin kuin mikä tahansa pitkä liitto, myös suhde omaan kehoomme kysyy ennen kaikkea tahtoa rakastaa. Halua nähdä peilissä ne hyvät puolet, malttia järkeillä, että riittää sellaisena kuin on. Kykyä arvostaa sitä, että kaikkien näiden vuosien jälkeen on yhä tolpillaan. Armoa hyväksyä arvet.

Kun katsomme peiliin, riippuu päivästä, mitä näemme. Jos on huono päivä, hormonimyrsky piiskaa tai jonkun ajattelematon kommentti vihloo takaraivossa, ajatukset omasta kehosta voivat olla niin julmia, ettei niitä voi lehteen painaa. Mutta hyvänä päivänä! Silloin peilistä näkyy ”rohkea nautiskelija”, ”voimakas mutta sensuelli” tai vähintään nyt ”ikään ja terveydentilaan nähden ihan ok”.

Meitä suomalaisia naisia moititaan usein turhan vaatimattomiksi, mutta Me Naisten suuri kehokysely osoittaa, että vaatimattomuus on myös vahvuus. Jos ei oma kroppa olekaan aivan ihanteiden mukainen, voi ainakin todeta, että ”kukkiihan se perunakin” tai iloita siitä, että ”pystyy pitämään itsensä aika vähällä vaivalla melko kohtuullisessa kuosissa”.

Välinpitämättömästi emme kehoihimme suhtaudu. Moni hyväksyy itsensä, jotkut jopa rakastavat kehoaan, mutta niitäkin löytyy, jotka suorastaan inhoavat tai vihaavat vartaloaan.

Åbo Akademin sukupuolentutkimuksen yliopisto-opettaja Katariina Kyrölä kertoo, että välinpitämättömyys ei usein ole meille vaihtoehto. Opimme pienestä pitäen tarkkailemaan itseämme.

– Oman kehon tarkkaileminen on yksi nykyajan naiseuden rakennuspalikka.

Samalla kun katsomme ihaillen solakan sporttisia tiimalasinaisia, olemme kyllästyneitä laihuuden, muodokkuuden ja lihaksikkuuden ihannointiin.

Miltä näyttää terve?

Jos valita saisi, olisimme tummia, hoikkia ja pitkäsäärisiä. Naisellisen urheilullisia, tiimalasivartaloisia, mieluummin hieman yli- kuin alipainoisia. Sopusuhtaisen solakoita. Tai ihan vain onnellisen näköisiä – ”ja voimaa pitää olla, että jaksaa”.

Samalla kun katsomme ihaillen solakan sporttisia tiimalasinaisia, olemme kyllästyneitä laihuuden, muodokkuuden ja lihaksikkuuden ihannointiin.

Ennen kaikkea sanomme haluavamme näyttää terveiltä. Ulkonäön perusteella voi kuitenkin vain arvailla, mitä sairauksia ihminen mahdollisesti kantaa.

Mistä siis puhumme, kun puhumme terveydestä?

– Oikeasti puhumme normeista, jotka liittyvät terveenä pidettyyn ulkonäköön, Kyrölä sanoo.

Siis ulkonäöstä. Pelkästään ulkonäön takia laihduttamista pidetään turhamaisena, mutta terveyden vuoksi laihduttaminen hyväksytään yleisesti. Kun haluamme laihtua, sanomme tekevämme sen hyvinvointimme tähden.

– On maailman suurinta bullshittiä, että terveydestä ja kauneudesta voisi puhua erikseen, kun kyse on painosta. Kauneusihanteet ja terveysnormit menevät silloin usein sekaisin.

Ihanteet muuttuvat pikkuhiljaa. Nyt haluamme nähdä mainoksissa, sosiaalisessa mediassa ja lehdissä tavallisia, arkisia ja kaikenlaisia naisia. Kaikkia kokoja ja värejä. Luomia, raskausarpia ja ryppyjä.

Kehoja, jotka tekevät jotakin eivätkä vain poseeraa.

Ikä ei annakaan armoa

Teininä oma ulkonäkö on pahinta maailmassa. Vuosikymmenten jälkeen keho näyttää vanhoissa valokuvissa nuoruuden ja kauneuden tiivistymältä. ”Oma ihannevartaloni oli minulla noin 48 vuotta sitten,” kuusikymppinen vastaaja kertoo. Joillekin iän karttuminen antaa armoa. Nälkäkuurit jäävät, ”pikkujutut, kuten erimuotoiset kulmakarvat eivät haittaa” ja ”hyvinvointi on ulkonäköä tärkeämpää”.

Tutkimuksissa ei kuitenkaan ole voitu osoittaa, että kehonkuva kohentuisi iän myötä. Armollisuuden lisääntyminen iän myötä vain on se tarina, jonka haluamme kuulla ja kertoa.

Läheskään kaikille se ei ole totta.

Myös neljänkympin paremmalla puolella tunnetaan itseinhoa. ”Tuntuu, että mikään ei riitä kehon kunnossapitämiseksi.” Iän myötä keho kuluu, raskaudet ja sairaudet runtelevat. Tulee ryppyjä, kertyy kiloja. ”Nuorena en paljoa miettinyt ulkonäköäni, koska olin mielestäni ihan nätti ja se riitti. Nyt joudun koko ajan miettimään, miten peitän rumat kohdat ja petyn, kun se ei onnistu. Häpeän usein, että olen tällainen,” kirjoittaa kolmekymppinen.

”Tuntuu tuplaepäonnistumiselta, jos ei pysty saavuttamaan unelmien kroppaa eikä edes unelmien kehosuhdetta.”

Häpeän vähentämiseksi syömishäiriöitä ja itseinhoa ei pitäisi leimata teiniangstiksi.

– Ei ole järkevää ylläpitää sellaista käsitystä, että nämä ovat vain nuoruuden ongelmia, Kyrölä sanoo.

Ihanteen mukaan omaa kehoaan pitäisi rakastaa ja arvostaa, mutta emme aina pysty siihen. Siitäkin tulee paineita.

Vaikka muuta toivoisimme, aikuisiän akne raivostuttaa, ”on hankalaa hyväksyä pieniä makkaroita”, eivätkä ”roikkuminen, rypistyminen ja rapistuminen” innosta.

– Tuntuu tuplaepäonnistumiselta, jos ei pysty saavuttamaan unelmien kroppaa eikä edes unelmien kehosuhdetta, Kyrölä sanoo.

Viime vuosina Suomessakin on noussut trendiksi kehopositiivisuusaate, joka korostaa itsensä rakastamista. Se on monen mielestä hyvä juttu, mutta vaikea toteuttaa omassa kehosuhteessa. Miten voisi hyväksyä itsensä, jos saa ympäröivästä yhteiskunnasta esimerkiksi ylipainon takia jatkuvasti viestiä siitä, että oma keho ei kelpaa?

– Vaikka kuinka olisi tiedostava, kehopositiivisuuden soveltaminen omaan elämään voi olla vaikeaa tai mahdotonta, Kyrölä sanoo.

Viehättävät ja tyylikkäät

Hyviä uutisia! Jollakin tasolla tiedämme olevamme kauniita, hyvännäköisiä, seksikkäitäkin. Onhan meitä kehuttu, ainakin nuorena – keski-iässä moni meistä huomaa muuttuvansa näkymättömäksi. Muistamme kuitenkin, että olemme kuulemma ”söpöjä ja viehättäviä” sekä ”luonnollisia ja tyylikkäitä”. Kehujien mukaan meillä on ”upea vartalo”, ”kauniit silmät” ja ”ihanat hiukset”.

”Paino on osa ihmistä eikä mitään kuollutta massaa ihmisen päällä.”

Negatiivisiakin kommentteja olemme saaneet, ja ne todella ovat jääneet mieleen. Ensimmäiset ikävät kommentit ulkonäöstä tai vartalosta kuulemme jo alle 10-vuotiaana tai viimeistään teininä. Ei lapsi osaa suhtautua huumorilla siihen, että sanotaan ”rupisammakoksi”, ”läskiksi” ja ”rujoksi” – varsinkaan, jos kommentit tulevat omilta vanhemmilta.

Kehoa ja siinä elävää ihmistä ei voi erottaa toisistaan. Siksi ulkonäköä ja painoa koskeva kommentointi satuttaa niin paljon.

– Kun koetetaan erottaa, että et sinä vaan tuo sinun painosi, se ei toimi, Katariina Kyrölä sanoo.

– Paino on osa ihmistä eikä mitään kuollutta massaa ihmisen päällä.

Myös entisten seurustelukumppanien suusta on vuosien varrella päässyt kaikenlaista: on kommentoitu selluliittia, arpia ja lihavuutta. ”Ex-mies pilkkasi muutamaa liikakiloani ja onkin muun muassa sen takia ex,” viisikymppinen vastaaja toteaa.

Onneksi monella on nyt lähellään ihmisiä, jotka ”hyväksyvät päineen ja karvoineen”, kehuvat takapuolta ja silmiä tai toteavat, että ”on se mummu vielä vetävä”.

Oikein hyvänä päivänä suomme itsellemme kehun. Ihailemme selkämme kaarta, aistiemme toimivuutta ja vahvuuttamme. Suomme hyväksyvän katseen rintoihin tai ranteisiin. Pullistamme hauista ja katsomme sitä tyytyväisinä. Toteamme, että olemme erään seitsemänkymppisen vastaajan sanoin ”just passeleita”.

Tilaajille
Johonkin uuteen asiaan syventyminen, esimerkiksi kokkailu, voi rentouttaa sohvalla makailua paremmin. Kuva: Shutterstock
Johonkin uuteen asiaan syventyminen, esimerkiksi kokkailu, voi rentouttaa sohvalla makailua paremmin. Kuva: Shutterstock

Töiden jälkeen on niin helppo vain rojahtaa sohvalle. Ja nythän meitä jopa kannustetaan lepäämään! Onko pötköttely kuitenkaan paras rentoutumiskeino?

”Olen aina ollut huono jättämään työt työpaikalle. Vatvon asioita päässäni iltaisin, vaikka niille ei voi sillä hetkellä mitään. Voimia ei ole oikein muuhun kuin sohvalla makoiluun naama kiinni kännykässä”, kertoo 30-vuotias nainen.

Kuulostaapa tämä kolmekymppisen naisen kertomus tutulta...

Tai chi, uinti vai kegel? Harvardin lääketieteen professorin mukaan näistä lajeista on helppo aloittaa liikkuminen.

Voisi helposti kuvitella, että rankka crossfit-treeni tai tiukat juoksulenkit saisivat kehon jumalaiseen kuntoon nopeasti. Mitä rankempi, sen parempi, eikös?

Väärin, sanoo Harvardin lääketieteellisen yliopiston professori I-Min Lee.

The Independent -lehden haastattelussa Lee toteaa, että suositut ja tehokkaat treenimuodot eivät välttämättä ole keholle parasta mahdollista liikuntaa. Moni raskas treeni, kuten juoksu, voi kuluttaa ja jopa vaurioittaa kehoa väärin tehtynä.

”Uidessasi lähes jokainen kehosi lihas työskentelee samanaikaisesti.”

Lee listasi viisi keholle parasta lajia, jotka hyödyntävät niin painonpudottajaa kuin lihasmassaa keräävää liikkujaa. Ja ennen kaikkea: nämä lajit eivätkä rasita kehoa väärällä tavalla.

1. Uinti

Harvardin tutkijaryhmän mukaan uiminen on kropalle "täydellinen treeni". Ja ihmekös tuo: vedessä tehty treeni ei rasita esimerkiksi niveliä lainkaan.

Uidessa lähes jokainen kehon lihas työskentelee samanaikaisesti. Noin 35-45 minuutin aerobinen uintitreeni lieventää myös stressiä, kohottaa mielialaa ja ehkäisee masennusta. 

2. Tai chi

Tai chi tai chi chun on kiinalainen itsepuolustuslaji, joka koostuu erilaisista meditatiivisista liikeradoista. Liikkuminen tapahtuu hitaasti ja hellävaroen, ja samalla kiinnitetään paljon huomiota liikkeeseen ja oikeaan hengitystekniikkaan.

Leen mukaan tai chi sopii erityisesti ikääntyville ihmisille, koska laji kehittää tasapainoa, joka heikkenee vanhetessa.

”Ihminen ei ole terve, ellei hän jaksa kävellä kymmentä kilometriä kahteen tuntiin.”

3. Voimaharjoittelu

Rautalangasta väännettynä voimaharjoittelussa hyödynnetään painoja painovoimaa vastaan. Treenissä voi käyttää oman kehon painoa, vapaita painoja, naruja tai kehoon kiinnitettäviä painovöitä.

Vahvojen lihaksien saavuttamiseksi voi tehdä useita toistoja kevyemmillä painoilla tai vaihtoehtoisesti isoilla painoilla vähemmän toistoja. Tärkeintä on harjoittaa lihaksia säännöllisesti, jotta kehitys ei katkea.

4. Kävely

Kävely voi vaikuttaa tehottomalta, mutta se on yllättävän pureva liikuntamuoto. Myös personal trainer Wille Wahlberg kertoi aiemmin Me Naisille kävelyn olevan hänen lempiliikkeensä:

– Ihminen ei ole terve, ellei hän jaksa kävellä kymmentä kilometriä kahteen tuntiin. Vasta kun jaksaa liikuttaa omaa kuormaansa kävelemällä, voi ryhtyä treenaamaan esimerkiksi juoksua, räjähtävyyttä, lihaskuntoa ja muita juttuja, Wahlberg kertoi.

”Kävely kannattaa ottaa rutiiniksi esimerkiksi hyötyliikunnan kautta.”

Jo puolen tunnin päivittäinen kävely kehittää kehon peruskestävyyttä ja aivoja, kuten muistia ja mielenterveyttä. Kävely kannattaa ottaa rutiiniksi esimerkiksi hyötyliikunnan kautta.

5. Kegel-harjoitukset

Oletko kuullut kegelistä? Kegel-harjoitukset ovat tärkeitä miehille ja naisille, koska ne keskittyvät lantionseudun lihaksien kuntoutukseen. Niiden tärkeys korostuu ikääntyessä, kun rakon, kohdun ja esimerkiksi peräsuolen toiminta heikkenee. Kegel-harjoitukset ovat siis lihasten supistelua, kuten naisilla lantionpohjanlihasten.

Vanhempana kiität itseäsi varhain aloitetusta tehokkaasta kegel-jumpasta!