Päivän aikana ehtii pohtia ulkonäköään yllättävän monta kertaa. Kuva: Shutterstock
Päivän aikana ehtii pohtia ulkonäköään yllättävän monta kertaa. Kuva: Shutterstock

Kolme naista piti yhden päivän ajan päiväkirjaa siitä, miten paljon ja missä tilanteissa he miettivät ulkonäköään. Aika paljon! Miten se onkin niin tärkeää?

Tästähän se päivä lähtee hienosti käyntiin: peiliin katsomisella ja pienellä itseinholla. Oikein kivan näköinen  uskoo olevansa onnellisempi, jos hän olisi kauniimpi, eikä hän ole poikkeus.

Peiliin ihminen joutuu katsomaan, vaikkei tykkäisikään näkemästään. Entä, jos yrittäisi rajoittaa omaa peiliaikaansa? Kirjailija Zadie Smith kertoi julkisuudessa asettaneensa tyttärelleen 15 minuutin peiliajan. Tyttärellä olisi mennyt heti aamulla jo paljon enemmän aikaa peilailuun, ja hän on vasta 7-vuotias! Entäs sitten, kun on vaikka 45? Aamupeilaaminen pitäisi kieltää kokonaan.

Taistelu ulkonäköpaineita vastaan on vanha ja uuvuttava, mutta se täytyy silti yrittää voittaa!

Elämme ulkonäkökeskeisessä maailmassa, ja vertailukohtia riittää. Ulkonäöstämme tehdään päätelmiä siitä, olemmeko hyviä työntekijöitä tai fiksuja ihmisiä. Ja aina vain pahenee. Parikymppiset kaunottaret hakevat silikonitissejä, syömishäiriöt yleistyvät. Taistelu ulkonäköpaineita vastaan on vanha ja uuvuttava, mutta se täytyy silti yrittää voittaa!

Kolmen naisen ulkonäköpäiväkirja

Kirsi, 40, kokee itsensä haljuksi, kunnes viini kaunistaa

Klo 7. Ajattelen ulkonäköäni ensimmäisten asioiden joukossa aamulla. Ehkä toisena heti kahvin jälkeen. Kylppärin peilissä näkyy keski-ikää lähenevän naisen samea nassu, johon tyyny on yöllä painanut juonteita, tukka on länässä ja silmät rähmässä. Olo on kaikin puolin halju. Kadehdin luonnonkauniita ihmisiä enkä erityisesti pidä itsestäni. 

Klo 11. Olen aina pitänyt itseäni isona ja jotenkin klohmona, vaikka nyt nuoruuskuvia katsoessani tajuan olleeni hoikka ja joissakin kuvissa ihan sieväkin. Aikuisiällä painoni on vaihdellut. Eniten olen pitänyt itsestäni silloin, kun olen harrastanut liikuntaa säännöllisesti. 

Oloni epämukavuus unohtuu vasta, kun uppoudun ravintolapöydässä analysoimaan ihmissuhteita.

Klo 13. Työpaikan vessan peilistä voi nähdä, kuinka naama kiiltää ja tukka hapsottaa. ­Ei tee mieli katsoa itseä. Ruma olo. Kamala loisteputkivalaistus ei paranna yhtään asiaa. Näyttääkö joku tässä valossa hyvältä? Onneksi on meikit! Ne antavat vähän tasoitusta, jos geeni­lotossa ei ole käynyt mäihä. 

Klo 18. Töiden jälkeen olen sopinut tapaavani ystäviäni ravintolassa. Olo tuntuu nuhjuiselta. Haiskahdan hieltä. Oloni epämukavuus unohtuu vasta, kun uppoudun ravintolapöydässä analysoimaan ihmissuhteita. Muutaman viinilasillisen jälkeen käyn vessassa ja kokovartalopeiliin vilkaistessani ajattelen olevani aika ok. Eikö ole ihan tutkittu juttu, että pari lasillista kaunistaa? 

Arja, 45, iloitsee kosmetologille syytämistään rahoista

Klo 8. Peilistä näkyy ryppyjä, alkavat hamsteriposket ja silmäpussit. Kaulakin on muuttunut iäkkään ihmisen kaulaksi, kaksoisleukaa on. Näyttää aivan kauhealta. Olen juuri palannut työmatkalta, jossa matkaseuraani kuului joukko ulkonäköönsä panostavia, nuoria naisia. Vaikka en ole enää vuosiin aktiivisesti vertaillut ulkonäköäni muihin, reissulla itsetunto oli koetuksella. Hirveä vanha ämmä. 

Pukuhuoneessa otan vaivihkaa selfien. Naama valuu hikeä, mutta iho on tosi hyvässä kunnossa.

Klo 9. Sadesää on kihartanut luonnontaipuisaa tukkaani entisestään, panen tyytyväisenä merkille. Hiukset, sekä niin ikään taipuisat, pitkät ripseni ovat kestoilonaiheeni ulkonäössäni. Piristyn. 

Klo 18. Töiden jälkeen menen jumppaan. Toisin kuin voisi kuvitella, minusta on kivaa katsella itseäni liikuntavermeissä isosta peilistä. Olen ylipainoinen, eivätkä sporttivaatteet ainakaan salaa sitä, mutta peilistä heijastuu aikaansaava ja iloinen ihminen. Pukuhuoneessa otan vaivihkaa selfien. Naama valuu hikeä, mutta iho on tosi hyvässä kunnossa. Kannattaa maksaa kosmetologille. 

Ursula, 24, pohtii asuvalintojaan ja potee liikunta-ahdistusta

Klo 12. Kollega kehaisee asukokonaisuuttani, mikä saa minut hyvälle tuulelle. Olo muuttuu itsevarmemmaksi. Olen vähän sellainen dress to impress -tyyppi. Pidän omasta ulkonäöstäni ja olen siitä itsevarma, mutta toisinaan tunnen suurtakin ahdistusta siitä, näytänkö tilanteeseen sopivalta. Kertooko tämä asuvalinta minusta sitä, mitä haluan muiden minusta ajattelevan? 

Miksi minulla ei ole upeaa fitnesspeppua ja upeita käsilihaksia?

Klo 18. Kotijooga siskon kanssa, vanha liikunta-ahdistus iskee. En osaa mitään, olen ihan voimaton – surkea laihaläski. Miksi minulla ei ole upeaa fitnesspeppua ja upeita käsilihaksia?

Ville Niinistö ei enää suorita liikkumista, vaan nauttii siitä. – En tavoittele mitään isoa hauista vaan tasapainoa elämään.

Viime kesänä päähän sattui, usein. Ville Niinistö oli luopunut vihreiden puheenjohtajuudesta, ja kuuden vuoden stressi puolueen keulakuvana purkautui migreenikohtauksilla, olkapään reistailulla ja epämääräisellä huonovointisuudella.

– Olin lykännyt myös nilkkani juoksuvamman kuntouttamista. Kaikki se tuli päälle, kun ei tarvinnut enää olla päivystysvastuussa ja kommentoimassa maailman tapahtumia 24/7.

”Olin kovassa kunnossa, mutta se oli suorittamista.”

Ville on aina ollut liikunnallinen. Hän ymmärsi jo kauan sitten, että liikunta auttaa, jos olo on epämääräinen. Silloin hän katkaisee tilanteen tietoisesti ja merkitsee seuraavan kahden viikon kalenteriin hetket, jolloin aikoo liikkua. Ville on huomannut, että kaikkia vaikeampia jaksoja elämässä on yhdistänyt liikkumattomuus.

– Jos en liiku, olen saamaton ja veltto, ja kun tilanne kasautuu, tulen ärtyneemmäksi.

– Toki liikun myös siksi, että jaksan esimerkiksi nousta rappuja hengästymättä, mutta en tavoittele mitään isoa hauista, vaan tasapainoa elämään. Kai se syvin syy on, että haen onnellisuutta.

Pudotti fudistähden joukkueesta

Jos kaikki olisi mennyt toisin, Ville voisi olla nyt suomalainen fudistähti. Hän potki palloa pikkupoikana kavereiden kanssa kaikki kesäillat ja sittemmin tosissaan myöhäiseen teini-ikään saakka.

– Luulin, että minusta tulee ammattilainen.

Villeä naurattaa, kuinka hän 14-vuotiaana pudotti C-junnujen joukkueesta Jonatan Johanssonin, joka sittemmin teki uraa Englannin Valioliigassa.

Polvivamma 17-vuotiaana katkaisi haaveet.

– Vaikka vamma lopetti fudiksen, olin oppinut treenaamaan säännöllisesti. Se on jäänyt elämäntavaksi.

Parikymppisenä Ville liikkui joskus jopa vähän pakonomaisestikin.

– En nauttinut siitä. Olin kovassa kunnossa, mutta se oli suorittamista.

”Olen nyt paremmassa kunnossa kuin vuosiin.”

1990-luvun lopulla Ville innostui sen ajan hittilajista, rullaluistelusta. 20 vuotta myöhemmin hän painaa edelleen 500–1000 kilometriä vuodessa. Enää hän ei kuitenkaan suorita.

– On nautinto, kun saa juosta pallon perässä, kävellä saaristomaisemissa, käännellä kiviä luonnossa lasten kanssa ja tuntea vauhdin rullaluistellessa.

– Luonnossa tajuan, miten pieniä omat murheet ovat luonnon suuruuden rinnalla.

Sielunmaisema on Turun saaristossa.

”Olen sinut kehoni kanssa”

Viime vuonna Ville täytti neljäkymmentä. Millainen mies peilistä katsoo?

– Sellainen, joka on sinut itsensä ja kehonsa kanssa. Ei ulkomuodolla ole niin väliä vaan sillä, että silmissäni on edelleen pilke.

Kyllä ikä näkyykin, Ville myöntää. Esimerkiksi peleistä palautuminen kestää päiviä, ja järjen ääni kyselee, pitääkö vetää täysillä vai vähän iisimmin.

– Olen silti nyt paremmassa kunnossa kuin vuosiin.

Ville Niinistö

  • 41-vuotias vihreiden kansanedustaja.
  • Kaksi lasta, 10-vuotias Linnea ja 13-vuotias Elias.
  • Harrastaa liikunnan lisäksi tietokonepelejä.

Voisiko eteerisistä öljyistä olla apua uniongelmiin? Nukahtamisongelmista kärsivä toimittaja Susanna Koivisto päätti testata laventelia.

Nukahtaminen on minulle haastavaa. Mielessä pyörii sata erilaista asiaa, ja rauhoittuminen ottaa aikansa. Kuulin, että laventeliöljyllä voisi olla rauhoittava vaikutus, jos sitä käyttää ennen nukkumaanmenoa. Päätin kokeilla eteerisen laventeliöljyn toimivuutta. 

Käytin öljyä yhteensä kahden viikon verran. Ensin hieroin sitä sormiini ja haistoin. Pidin laventelin tuoksusta, ja se auttoi minua rentoutumaan nopeasti. Hieroin sitä myös isovarpaisiini, mutta en ole varma oliko siitä hyötyä. Lisäksi laitoin ensimmäisinä testi-iltoina tipan öljyä tyynylleni, mutta en kokenut siitä olevan hyötyä.

Unilääkäri ei suosittele laventelia 

Kasveja on käytetty ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen jo vuosituhansien ajan. 

– Eri kasvien kemialliset koostumukset vaikuttavat eri tavalla ihmiskehoon. Jotkut koostumukset voivat olla viilentäviä, toiset ovat aisteja avaavia ja virkistäviä, laventeli taas on rauhoittava, kertoo doTerra-öljyjä markkinoiva Merja Priest

Laventelissa vaikuttava ainesosa on Priestin mukaan linaloli.

– Linalolia on monissa muissa kasveissa myös, kuten kamomillassa. Sen takia kamomillateetä suositellaan usein juotavaksi ennen nukkumaanmenoa.

Priest muistuttaa kuitenkin olemaan tarkkana laventeliöljyostoksilla. Monet öljyt, joiden väitetään olevan laventelia, ovat synteettisiä, jolloin niillä ei ole samanlaista vaikutusta.

– Kuluttajan pitää olla tarkka, mikäli hän haluaa oikeaa kasvia. 

”Melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa.”

Terveystalon unilääkäri Henri Tuomilehto ei kuitenkaan usko, että laventeliöljyn käyttö helpottaa nukahtamista. 

– En suosittelisi laventeliöljyä. Sen toimivuudesta ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä, Tuomilehto kommentoi. 

– Nukahtamiseen on paljon omia konsteja, joita voi kokeilla, mutta melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa. 

Tuomilehto suosittelee nukahtamisvaikeuksista kärsivää selvittämään lääkärin kanssa, mistä ongelmassa on kyse. Unihäiriöitä on Tuomilehdon mukaan yli 80 erilaista, joten yhtä ratkaisua uniongelmiin ei ole. 

Voisiko öljystä tulla unirutiini?

Itse totesin, että hyvä yöuni on monen asian summa.

Niinä testipäivinä, kun olin muutenkin illalla rättiväsynyt, laventeli auttoi saamaan hyvän olon tunteen ennen nukahtamista. Kaikista parhaiten se auttoi juuri ennen sänkyyn menoa, sillä öljyn tuoma rentouttava vaikutus katosi nopeasti, jos lähdin vielä puuhastelemaan jotain. Niinä testipäivinä, jolloin olin stressaantunut illalla ennen nukkumaanmenoa, laventeliöljyllä rentouttaminen väkisin ei ollut kovin hyödyllistä. 

Uskon, että mikäli olisin käyttänyt laventeliöljyä pidemmän aikaa, siitä olisi ollut enemmän hyötyä. Öljyn levittämisestä voisi muodostua nukahtamista edeltävä rutiini, joka muistuttaa aivoja nukkumaanmenosta.

Kaikista eniten hyötyä laventelista on varmasti niille, jotka todella rakastavat sen tuoksua.