Punteilla edustuskuntoon. Tuore kansanedustaja ja laulaja Kike Elomaa hikoili eduskunnan kuntosalilla ja hevikeikalla.

Punteilla edustuskuntoon 

Tuore kansanedustaja ja laulaja Kike Elomaa hikoili eduskunnan kuntosalilla ja hevikeikalla.

Maanantai

Nukun yöni kotona Maskussa, sillä päivällä on tiedossa Turun kauppakamarin yritysvierailu maakunnan kan­sanedustajille. Aamupalaksi otan tummaa leipää ja sen päälle kirnuvoita sekä rasvaista juustoa – kevyttuottei­ta en harrasta. Lisäksi juon kahvia ja aloevera-juomaa, joka pitää aineenvaihdunnan kunnossa.

Iltapäivällä treeniporukkani tulee luokseni Mas­kuun. Tuttavuuteni Miian, Piian ja Villen kanssa alkoi pari vuotta sitten siitä, kun he pyysivät minulta ja mieheltäni Kimmolta treenineuvoja. Tuolloin he tuskin saivat edes pelkkää tankoa nousemaan ylös. Nyt treenamme tasaveroisesti ja tuemme toisiamme. Minulla on autotallissani maailman paras kuntosali. Se on pieni mutta varustukseltaan täydellinen.

Teemme normiharjoituksen. Tällä kertaa vuorossa ovat jalat, reidenojentajat, reidenkou­kistajat, penkille nousu ja kahvakuulasarja. Teemme kaikki liikkeet peräkkäin ilman taukoja. Urakoimme neljä sarjaa, joiden välillä pidämme vain lyhyet tauot. Lisäksi vatsaliikkeitä 10 minuutin ajan. Lopuksi kuntonyrkkeilyä ja hyppynarua, josta saamme aerobisen osuuden treeniin. Harjoitukseen menee aikaa noin tunti.

Tiistai

Lähden aikaisin aamulla Helsinkiin eduskuntaan. Vastaan lukuisiin sähköposteihin ja viesteihin. En syö päivällä lämmintä ruokaa lainkaan, vaan närpin jotain pientä. Tänään valitsen pari omenaa ja viiliä. Olen huomannut, että tällä tavalla pysyn skarppina ja jaksan tehdä töitä tiiviisti. Kunnollisen aterian syön aina vasta illalla. Työpäivän jälkeen jään vielä lukemaan musikaali­rooliani työhuoneeseen. Olen mukana Samppalinnan kesäteatteriesityksessä Blondi, ja teen ensimmäistä kertaa elämässäni musikaaliroolia. Kirjoitin sopimuk­sen Blondista jo puolitoista vuotta sitten, enkä voinut silloin tietää eduskuntaan pääsystäni mitään. Olen tunnollinen, ja siksi teen nyt pitkää päivää. Ajan usein eduskunnasta illaksi Turkuun harjoituksiin ja sen jälkeen vielä aamuksi takaisin Helsinkiin.

Kun olen lukenut osaani muutamaan kertaan, suunnistan Herttoniemeen sisareni luokse patjalle nukkumaan. En tarvitse nuijanukutusta, sillä uni tulee välittömästi.

Keskiviikko

Teen koko päivän töitä avustajani kanssa. Kun saamme työt päätökseen, kello on jo seitsemän illalla, mut­ta menen vielä hetkeksi eduskunnan punttisalille. Edustajatoverit yli puoluerajojen ovat jo kyselleet treenineuvoja. Monet heistä ovat olleet pitkään yhteis­kunnallisissa tehtävissä, ja oma kunto ja terveys ovat jääneet retuperälle. On tullut ylipainoa. Siihen ei pelk­kä treeni auta, vaan myös ruokavaliota on rukattava.

Teen vain kevyen treenin, mutta sekin riittää tekemään olostani freesin. Sitten taas siskon luokse, ja syömme yhdessä kunnollisen ilta-aterian. Pääate­rialla syön aina kasviksia, mutta en ole ruoan suhteen mikään nihilisti, ja siksi kasvisten lisäksi lautasella voi olla vaikka kolme kappaletta grillimakkaroita.

Pienen makean jälkiruoankin syön usein. Pidän jäätelöstä, mutta se ei saa olla ylimakeaa eikä siinä saa olla liikaa erilaisia makuja. Ykkösherkkuni on kuitenkin vanhan ajan omenamunkkipossu, joita saa vain harvoista paikoista. Munkkipossussa pitää olla kulmissa sakarat, ja munkin pitää ilmava. Onneksi kotipaikkakunnallani Maskussa on leipomo, josta saan lempileivonnaisiani.

Torstai

Ystäväni Jaana tulee käymään eduskunnassa, ja esit­telen hänelle taloa, minkä jälkeen käymme pikaisesti kahvilla. Viime aikoina en ole ehtinyt tavata ystäviäni kovinkaan paljon.

Muutama kansanedustaja on illalla treenaamassa samaan aikaan kuin minä. Opastan heitä, ja hiki virtaa! Tänä kesänä tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta siitä, kun voitin Miss Olympia -tittelin kehonrakennukses­sa. Samana vuonna voitin lisäksi kehonrakennuksen Euroopan mestaruuden ja World Games -kilpailun. Arvostan noita titteleitä enemmänkin kuin tuolloin 30 vuotta sitten, sillä vastaavaan voittosarjaan ei ku­kaan ole sen jälkeen yltänyt. Kilpailuaika oli kovaa har­joittelua, eikä minkäänlaisiin helpotuksiin ollut varaa. Sen jälkeenkin olen halunnut pitää itseni kunnossa, ja jatkan edelleen kohtuullista treenaamista. Nautin punttisalista eri tavalla kuin ammattilaisvuosina. Nyt ei tarvitse tehdä enää mitään verenmaku suussa.

Hyvä kunto ei tule tietenkään ilmaiseksi. On vain treenattava, hyvin säännöllisesti. Ei minua aina huvita lähteä salille, mutta tiedän, että vain jatkuvalla harjoit­telulla kroppa pysyy kunnossa.

Perjantai

Tänään tapaan Turussa äänestäjiäni, ja A-studion tiimi seuraa minua. Minulta kysytään usein, miten aion sovittaa polii­tikon työni esiintymisiin, mutta otan nyt kaiken irti tästä elämänvaiheesta. Totuin kurinalaiseen elämään kehonrakennusvuosinani, ja pidän itseäni kunnossa, jotta jaksan tehdä sitä mitä haluan.

Lomaa en ole viime vuosina pitänyt; en oikein osaa. Rentoudun kiireen keskellä. Nytkin rötkähdän sohvalle, syön vähän jäätelöä ja katson samalla televisiota.

Lauantai

Saan nukkua aamulla pitkään, sillä ensimmäinen meno on vasta iltapäivällä. Treenaamme Blondia kapellimestari Jussi Vahvaselän luona. Illalla pääsen keikalle Naantaliin legendaariseen Merisaliin, joka onkin vakiokeikkapaikkani. Olen saanut pääasiallisen elan­toni viime vuosina keikkalaulajan työstä, ja levyjä olen julkaissut kuusi kappaletta.

Esiinnymme Merisalin terassilla ja vedämme bändin kanssa rockhenkisen setin. Laulan esimerkiksi Teräsbetonin Metallisydän-biisin ja Tina Turnerin Proud Maryn. Esiintymiset ovat minulle haasteita: haluan saada porukan puolelleni ja ihmiset viihtymään. Tälläkin kertaa se onnistuu, ja tunnen mielihyvää.

Olen kiertänyt ravintoloita ja lavoja 26 vuotta tut­tujen soittajien kanssa. Laivoilla vedämme enemmän humppa- ja valssiosastoa, mutta mieluiten esitän vähän rajumpaa ohjelmistoa. Aion jatkaa esiintymistä edel­leen, sillä kansanedustajan työn varaan ei voi rakentaa. Enhän tiedä, valitaanko minut neljän vuoden kuluttua uudelleen.

Kun tulen Naantalin keikalta kotiin aamuyöstä, keitän itselleni perunoita ja syön niiden kanssa silliä. Lisäksi nautin lasillisen valkoviiniä. Tunnen oloni ren­noksi, kun tiedän, että saan nukkua aamulla pitkään.

Sunnuntai

Heräilen rauhassa ja aamiaisen jälkeen lähden talkoi­siin Lokalahdelle veljeni luo. Autan vanhan kotita­lomme pihapiirin haravoinnissa, sillä alueella järjes­tetään heinäkuussa musiikkitapahtuma Karjurock. Tapahtuman järjestää veljeni poika jo viidettä kertaa, ja esiintymään ovat tulossa tänä vuonna muun muassa Suurlähettiläät, Irina, Kotiteollisuus ja Negative. Itsekin olen ollut laulamassa tapahtumassa monena vuonna, mutta tämä kesä jää väliin.

Iltapäivällä treeniporukkani Miia, Piia ja Ville tulevat harjoituksiin saliini autotalliin. Teemme jälleen kunto­piiriharjoitteen eli neljä eri liikettä putkeen, pitkät sar­jat, joiden jälkeen nyrkkeilyä ja naruhyppelyä. Sunnun­tain ruoaksi valmistan jauhelihakastiketta ja perunoita. Kruunaan aterian viikonlopun kunniaksi oluella.

Teksti Kike Elomaa Kuvitus Anu Nieminen

Muistisairaudet eivät kosketa vain ikääntyneitä. ”Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli”, Kemiönsaarella asuva Ben-Markus Hellbom kertoo, miltä tuntui saada diagnoosi nelikymppisenä. 

Myöhemmin ajateltuna Ben-Markus Hellbomin, 50, muisti reistaili jo ennen diagnoosia. Hellanlevyt ja kahvinkeitin jäivät päälle ja ovi tuli lukittua, vaikka avaimet olivat sisällä.

Unohtelu ei kuitenkaan saanut Hellbomia hakeutumaan tutkimuksiin, vaan törmäily. 

Ben-Markus sai nelikymppisenä kaksi aivoinfarktia peräkkäisinä vuosina, 2010 ja 2011. Kummankin infarktin jälkeen hän opetteli uudelleen puhumaan. Toipuminen eteni muuten hyvin, mutta vapina ja pahat tasapainohäiriöt vaivasivat. 

– Tasapaino lähti niin, että olin sinisenä ja keltaisena mustelmista koko ajan, Ben-Markus kertoo. 

Vaikka aikaa kului, ovenkarmeihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen törmäileminen jatkui. Lopulta Ben-Markus ohjattiin neurologin tutkittavaksi. 

– Minulla on sellainen mielikuva, että hän arvasi, mistä on kyse. 

Ben-Markuksen pää kuvattiin, mutta kuvissa ei näkynyt mitään erityistä. Selkäydinnäytteessä sen sijaan oli tietty arvo vinksallaan. Alkoi hahmottua, että Ben-Markusta vaivasi Alzheimerin tauti – oli luultavasti vaivannut jo useamman vuoden. 

Lopullinen diagnoosi tuli, kun Ben-Markus oli 45-vuotias. 

– Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli. 

Tieto oli helpottava, mutta myös masentava. Diagnoosi oli kova paikka myös Ben-Markuksen vaimolle ja parin viidelle lapselle, joista nuorin oli alle kouluikäinen.

”Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!”

Edellä aikaansa

Samana päivänä, kun Ben-Markus sai diagnoosin, hän meni kertomaan uutiset kahdeksankymppiselle äidilleen. 

– Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!

Nykyään Ben-Markus ajattelee, että Alzheimer on ainakin helpompi sairaus kuin raju syöpä. Taudin kanssa on välillä vaikeaa, mutta sellaista ei Ben-Markuksen mielestä kannata harmitella, mistä ei pääse eroon. 

Arjessa sairaudesta on kaikenlaista pientä harmia. Esimerkiksi kerran Ben-Markus aikoi juoda maitolasillisen, mutta kaatoikin lasin sijasta maidon viemäriin. Vasta kun maitolitran viimeiset tipat putoilivat tiskialtaaseen, tuli mieleen, että mitähän olen tekemässä. 

– Nimien muistaminen on vaikeaa, samoin vuosilukujen hahmottaminen. Paremmin tosin muistan taaksepäin kuin eteen, Ben-Markus kertoo.

– Totta kai se turhauttaa, mutta nämä ovat kuitenkin pieniä asioita. 

Nykyään kotona on liesivahti, ja kahvinkeitin on mallia, joka menee itsestään pois päältä tiputettuaan tietyn määrän kahvia suoraan termospulloon. 

16 tunnin työpäivät vaihtuivat sohvalla istumiseen

Ben-Markus on aina ollut kova tekemään töitä. Hänen vanhemmillaan oli aikanaan oma yritys, ja Ben-Markus hoiti jo kahdeksanvuotiaana pieniä työtehtäviä iltapäivisin ennen läksyjen tekoa.

Isona hänestä tuli sisustaja. Niin arkkitehtitoimiston leivissä kuin omassa yrityksessäkin päivät venyivät helposti 12–16-tuntisiksi. Diagnoosin saadessaan Ben-Markus oli uransa huipulla.

– Oli selvä homma, että menen eläkkeelle. Olisi tehnyt mieli tehdä töitä vielä, mutta se kariutui. 

Sairaus on herpaannuttanut Ben-Markuksen keskittymis- ja aloitekykyä merkittävästi. Joinain päivinä tuntuu, että kone ei kerta kaikkiaan käynnisty ja mihinkään ei pysty ryhtymään.  

– Sillä ei onneksi ole mitään väliä. Jos ei lähde, niin sinä päivänä en tee mitään.

Joka aamu Ben-Markus kuitenkin herää kuuden aikoihin, kun vaimo nousee töihin lähteäkseen. Aamutoimien lomassa hän kuuntelee Aki Linnanahdetta sekä Minna Kuukkaa radio Novalta. 

Joskus koko päivä menee keittiön sohvalla istuen ja radiota kuunnellen. 

Muistisairas kyttää toista

Ben-Markus asuu pienessä Kemiönsaaren kunnassa.

– Siitä olen kiitollinen, että täällä on aina joku, joka tulee käymään tai soittaa, hän sanoo.

”Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.”

Naapurissa asuu toinen muistisairas, hänkin vasta 58-vuotias. Ben-Markus ja naapuri ”kyttäävät” vuoroin toisiaan, käyvät juttelemassa. 

Muutenkin naapurusto on mukava. Ben-Markus toimii joutessaan eräänlaisena apulaistalkkarina, käy poraamassa naapureille hyllyä seinille ja rasvaamassa lukot. 

Vaikka naapurit pitävät yhtä, kaveripiiriä sairastuminen karsi. 

– Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.

Vaikea ennustaa

Kuten useimmat pitkäaikaissairaat, Ben-Markus on saanut osansa byrokratiasta. Sairaseläkkeelle pääseminen vaati kuukausikaupalla odottelua ja kymmeniä lausuntoja. Avun saaminen kunnalta oli vaikeaa, koska nelikymppinen muistisairas oli uusi juttu myös kunnalle. 

Työelämän lisäksi Ben-Markus joutui luopumaan ajokortista. 

– Se oli vaikeaa ensimmäisen vuoden, kun maaseudulla asutaan. 

Kotoa keskustaan on 13,5 kilometriä, ja Ben-Markus ei tasapainohäiriöidensä takia saa kävellä yli sataa metriä yksin. Nykyään hänellä on joka kuukausi käytettävissään yhdeksän edestakaista matkaa keskustaan tai naapurikuntaan Saloon.

Vertaistuen löytäminen ei sekään ole ollut ihan helppoa, koska melkein kaikki Alzheimeria sairastavat ovat 20–40 vuotta vanhempia kuin Ben-Markus. Muistiliiton tapaamisissa ja kursseilla hän on aina porukan nuorin. Yli 85-vuotiaista 15–20 prosentilla on Alzheimer, mutta työikäisillä sairaus on harvinainen.

Alzheimerin taudin kaikkia syntysyitä ei tiedetä, eikä taudin kulkua osata kovin hyvin ennustaa. Tauti voi pysyä vuosia samassa vaiheessa tai pahentua yhtäkkiä. Ben-Markus arvelee, että hänen aivoinfarktinsa antoivat vauhtia sairaudelle, joka olisi muuten ehkä puhjennut myöhemmin. 

Nyt Ben-Markus syö taudin etenemistä hidastavaa jarrulääkettä sekä muistilääkettä. Tasapainohäiriöitä on edelleen, mutta vapina on lääkkeiden ansiosta lakannut. Jarrulääkityskin vaikuttaa toimivan.

Voi myös hyvin olla, että Ben-Markuksen elinaikana saadaan kehitettyä uusia, yhä tehokkaampia lääkkeitä Alzheimeriin.

– Varrotaan nyt ja katsotaan, mitä tapahtuu. Olen päättänyt pistää hanttiin tosi kovasti ja elää ainakin 150-vuotiaaksi.

Juontaja Anni Hautala teki uuden aluevaltauksen – nyt hän on myös ruokakirjailija.

Anni Hautalan Ruokakirjaa juhlisti eilen iso joukko suosikkijuontajan läheisiä. Annin avopuoliso, stand up -koomikko Niko Kivelä kertoo, että he maistoivat koko uusioperheeseen voimin kirjan kehittelyvaiheessa kaikki sen reseptit.

– Olen hirvittävän ylpeä Annista. Luin yöllä kirjan kannesta kanteen. Nauroin myös monessa kohtaa, koska tekstit olivat niin Annin kuuloisia. Arvostan Annin aitoutta ja luottoa itseensä.

”Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus.”

 Anni tekee suurimman osan perheen ruuista.

– Hän on todella otettu, jos laitan kotona ruokaa. Minä taas yritän koko ajan naurattaa perhettä, se on rankinta minun kanssani elämisessä. Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus, kovalla tahdilla stand up -keikkoja tekevä Niko sanoo.

Viime vuodet useita tv-ohjelmia juontanut Anni pitää puolestaan kevään taukoa tv-töistä ja keskittyy Aamulypsyn juontamiseen sekä perheeseen.

– Haaveilen, että voisin sitten tehdä viikonloppuisin enemmän fine dining -ruokia perheelle. Aika usein kiireessä päädyn siihen jauhelihakastikkeeseen, jota kaikki syövät mielellään.

”Pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.”

Ensi viikolla nähtävä Idolsin finaalijakso on Annin viimeinen tv-työ hetkeen.

– Odotan innolla, että kaikki ylimääräiset työt jäävät hetkeksi pois. Toisaalta pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.

 Niko ja Anni eivät juuri ole kommentoineet aikaisemmin yhteiselämäänsä. Avoliitossa asuva pari ei ole kihloissa.

– Se on varmaan aika paljon minusta kiinni, ei ole nytkään sormusta taskussa, Niko virnisti.