Suomalaisen Sara Puhdon Instagram-tilillä on lähes 50 000 seuraajaa. Kuva: Sara Puhdon Instagram
Suomalaisen Sara Puhdon Instagram-tilillä on lähes 50 000 seuraajaa. Kuva: Sara Puhdon Instagram

Suomalainen Sara Puhto haluaa Instagram-kuvillaan osoittaa, ettei kukaan näytä täydelliseltä koko ajan.

Kehopositiivisuus, eli body positivity, on kansainvälisesti valtava someilmiö, mutta se ei vieläkään näytä lyöneen läpi Suomessa. On vaikea löytää kotimaista Instagram-tiliä, blogia tai muuta somekanavaa, joka keskittyisi kehopositiiviseen sisältöön. 

Poikkeus sääntöön on 20-vuotias Sara Puhto, jonka Instagram-tili on saanut viime kuukausina runsaasti kansainvälistä huomiota. "Fitness-bloggaaja Sara Puhto paljastaa totuuden täydellisestä takapuolesta", kirjoittaa Allure. Esimerkiksi brittiläinen Daily Mail, ruotsalainen Aftonbladet ja suomalainen Ilta-Sanomat ovat tarttuneet samaan aiheeseen. 

 

Not a progress photo 🙅🏼 Since its #humpday I thought it would be appropriate to post a booty pic 🍑 I thought I'd show my booty from its normal straight leg standing position vs a posed booty pop position 😬 cause in a world where the Kardashian's bootys are so glorified, we need to remember that the photos we see of them and others aren't always reality. Their butts can't ALWAYS look that big from every angle 🤔 Same goes with photos on Instagram, we see them as goals and think we'll never be able to gain that much muscle or lose that much fat, but what you need to remember is that those photos you see are achievable, you can get to your goals, you can achieve anything with the right amount of determination, patience and effort! Don't think you can't because you're comparing a posed photo of a body to your everyday body. Use them as motivation but don't get too caught up on them. YOU are beautiful and can do anything you put your mind to. I hope you have an amazing day 🌴☀️

Kuva, jonka Sara Puhto (@saggysara) julkaisi

Tämä marraskuussa julkaistu kuva, jossa Sara näyttää, miten kuvakulman valinta on iso osa Instagram-kuvissa näkyviä Kardashian-takamuksia, on levinnyt netissä laajasti.

Toistaiseksi Puhdon kuvista laajimpaan levitykseen ovat päätyneet kuvakulman merkitystä havainnollistava peppukuva ja pari kuukautta sitten julkaistu muodonmuutoskuva. Jälkimmäisessä Puhto näyttää, miten hänen kehonsa on muuttunut vuodessa BBG-treeniohjelman ja ruokavalion muutoksen myötä.

 

60 weeks of BBG 🌿🙌🏼 Little booty progress photo cause I haven't done one of these in forever 🍑 If you wanna grow muscles you have to eat lots (not less) and eat clean (yes with "cheat meals" in between cause we need them 😁) cause muscles need that food fuel to grow! I've talked about it before, this isn't the lowest weight I've been on my fitness journey and that's fine cause I like the way my muscles look now, I'm stronger, happier and healthier! low weight does not equal happiness. As for the workouts I've been doing for growing leg/butt muscles, I did @kayla_itsines BBG 1.0 twice and BBG 2.0 thrice, with maximum 10kg weights. And every few weeks I try to squeeze in an extra booty workout of either @fitnessblender "squats and deadlifts" workout or their "Brazilian butt lift round 2"! As for food I've had ups and downs (I have a whole post about it on my previous transformation photo if you're curious about it) but now eat clean 70-80% of the time and eat 2000-3000 calories! I hope this gives some ideas for some of you on your booty gains journey 😂😁 you are amazing and I hope you have a great day! 🌴☀️

Kuva, jonka Sara Puhto (@saggysara) julkaisi

”Jos haluat kasvattaa lihasta, sinun täytyy syödä paljon (eikä vähemmän)”, Sara Puhto muistuttaa tunnetussa Instagram-kuvassaan.

Puhto kertoo Instagram-profiilissaan olevansa suomalainen, mutta hän asuu tällä hetkellä Etelä-Afrikassa. Haastattelu tehdään hänen pyynnöstään englanniksi ja käännetään suomeksi.

– Muutin Suomesta Singaporeen kolmevuotiaana. Asuin siellä kuusi vuotta, sitten Thaimaassa viisi vuotta, ja sitten muutin takaisin Singaporeen vielä viideksi vuodeksi. Tällä hetkellä en suunnittele paluuta Suomeen, koska muutin juuri Etelä-Afrikkaan yliopiston takia, Puhto kertoo.

Hän alkoi julkaista kehopositiivisia kuvia lokakuussa 2016.

– Aloin lisätä Instagramiin entistä enemmän kuvia edistymisestäni. Otin aina noin sata kuvaa ja valitsin parhaan kuvakulman. Kun katsoin valitsemaani kuvaa, mietin, että en kyllä näytä koko aikaa tuolta, Puhto muistelee.

Lopulta pelkkien tarkkaan valikoitujen fitness-kuvien jakaminen ei enää tuntunut oikealta.

– Tiedän, miltä tuntuu selata Instagramia, nähdä "täydellisiä vartaloita" ja ajatella, että muut varmaan näyttävät tuolta koko ajan. 

 

Standing up vs sitting down 😬🌿 I've used to hate having fat rolls and always thought they'd go away completely if I exercised and got less fat on my tummy. But recently I've realised they're not a thing that's gonna go away, and I'm so fine with that! Yes I could eat healthy 24/7 and workout in a way that would get rid of it. But what's the point? I love the way I eat and train now, so what's the point of changing what makes me happy to get rid of some extra fat? It's just rolls of skin with fat and I NEED that little layer! It would be unrealistic if I had 0% body fat on my body! So I just wanted to share what my body looks like when I sit down to show that I also got these rolls, muffin top (whatever you wanna call it 😁) and I'm not afraid to hide them 🙌🏼 Hope you all have a lovely day today, and happy #friyay 🌴☀️

Kuva, jonka Sara Puhto (@saggysara) julkaisi

Sara Puhto ei enää vihaa vatsamakkaroitaan. 

Leikkaus vei vyötärön

Vaikka Puhto on nykyään malliesimerkki kehopositiivisuudesta, tie oman kehon hyväksymiseen on ollut vaikea.

– Kun olin 13-vuotias, minulle tehtiin skolioosileikkaus, joka vei muodon vyötäröltäni. Pidin kehoani todella epänormaalina, erilaisena ja rumana.

Vertailu julkisuudessa esillä oleviin naisiin, joilla oli pikkuiset, kurvikkaat vyötäröt, ei auttanut asiaa. Nyt Puhto haluaa muistuttaa kuvillaan, että omaa jokapäiväistä kehoa ei voi verrata somessa julkaistuihin huippukohtiin.

– En halunnut, että ihmisillä on sellainen olo, että koko ajan pitää näyttää täydelliseltä. Halusin oikeastaan vain tehdä sarjan muistutuksia siitä, että somessa näkyvät asiat eivät aina ole todellisuutta.

Puhto uskoo, että julkaisemalla kaikista kuvakulmista otettuja kuvia voitaisiin pikkuhiljaa päästä eroon siitä ajatuksesta, että kaikkien pitää koko ajan näyttää täydellisiltä.  

Vaatekoko ei määrittele

Sara Puhdon postauksissa toistuu kirjainyhdistelmä BBG.

– BBG on lyhenne Bikini Body Guidesta, joka on Kayla Itsinesin luoma 12 viikon harjoitusohjelma, Puhto kertoo. 

Ohjelmassa tehdään kolmesta neljään 28 minuutin mittaista treeniä joka viikko. Puhto on aloittanut BBG-harjoittelun kesällä 2015. 

– Tavoitepainoni oli aiemmin 50 kiloa, ja halusin hoikan, timmin vartalon. Painoni alkoi nousta, kun aloin saada lihaksia, ja tajusin, ettei tavoitepainoni ollut realistinen, Puhto kertoo. 

 

HAPPY FRIYAY 🎉🌿 I wanted to post a photo today where I felt like I looked good just because I've been feeling like an absolute hot mess the past few days and it cheered me up to take a few good selfies 🙈 I had some sort of random food poisoning yesterday and it was not pretty 😬 But I'm feeling a lot better today, still gonna take a rest day from working out just to be safe 😊 Also I went shopping recently and got a few nice new things like this top and phone case so I had to show you guys 🙌🏼 But I just wanted to say that it's okay to show off your body when you're feeling good about it. You should never be embarrassed for feeling good about yourself. But also just keep in mind that I took about 50 photos, posing in good lighting and threw a filter over this so I don't look like this 24/7 ☺️ Anyway I hope you all have an amazing #friyay and a great start to the weekend!! 🌴☀️

Kuva, jonka Sara Puhto (@saggysara) julkaisi

Sara Puhdon mielestä on okei näyttää kehonsa somessa, jos siltä tuntuu. ”Pitäkää kuitenkin mielessä, että otin tätä varten noin 50 kuvaa hyvässä valaistuksessa ja laitoin filtterin, eli en näytä tältä 24/7”, hän kirjoittaa.

Instagram-kuvissaan hän on kertonut painavansa nyt noin 57 kiloa, enemmän kuin ennen säännöllisen harjoittelun aloittamista.

– Päätin, etten halua tavoitella tiettyä lopputulosta vaan treenata, koska saan siitä loistavan fiiliksen. 

Instagramissa Puhto on kannustanut ihmisiä lopettamaan vaa'an ja vaatekokojen tuijottamisen. 

– Nykyään ajattelen, että go with the flow, ja se tekee minut niin paljon onnellisemmaksi kuin se, että tavoittelisin tiettyä vartalotyyppiä, jota en välttämättä edes voi saavuttaa. 

 

Pants size transformation 👖🌿 I've been asked many times in the past few days if my legs have grown bigger rather than slimmed down while working out. For me my legs and butt grow muscle the fastest, I hated this first when I started working out and my pants size got bigger. I've always had this odd idea that the smaller my clothing size the more attractive I am. (That's why in the picture on the left I'm wearing a jean size way too small for me) I think it's mostly come from magazines/Internet putting up ads along the lines of "drop 2 jean sizes in a month with these workouts" "this diet will make you drop a dress size in a week". Just absurd stuff that honestly won't work and isn't true. So when my jean size went up from gaining thigh/butt muscles, I just felt like I was doing something wrong and wasn't attractive. It took me a long time to realise that it's just the muscle and I shouldn't let some number on my clothes define how I felt about myself. I want my clothes to fit properly and not suffocate me when I sit down. It should be about feeling comfortable and confident because there is nothing wrong with having to go up a pants size. Why should a size 34 be more attractive than a size 38? As long as you are happy and healthy that's all that matters. I'm so glad I've learnt this, it took a long time but I'm finally there and it feels good not to constantly judge my own body. I felt the need to share this to show that it's normal for your booty/thighs to grow while working out, so go out and buy some amazing jeans that you look gorgeous in and wear them like the beautiful human you are!!! The sizes refer to European sizes so: European size 34 (AUS 6, US 2) European size 38 (AUS 10, US 6) Just wanted to put this here so you know what sizes I was referring to in the photo 🙈 I hope you all have an absolutely amazing day and a great start to the week!! 🌴☀️

Kuva, jonka Sara Puhto (@saggysara) julkaisi

”Minulla on aina ollut sellainen outo ajatus, että mitä pienempi vaatekokoni on, sitä viehättävämpi olen”, Sara Puhto kirjoittaa hiljattain julkaisemansa kuvan kuvatekstissä. ”Miksi koon 34 pitäisi olla viehättävämpi kuin koko 38?” hän pohtii.

Sara Puhto

20-vuotias Sara Puhto pitää Instagram-tiliä nimellä @saggysara.

Julkaisee tilillään kehopositiivisia kuvia, jotka ovat herättäneet kansainvälisen median huomion. 

Sara Puhdon kerrotaan usein olevan fitness-bloggaaja, mutta todellisuudessa hänellä ei ole blogia, vain Instagram-tili, jolla tosin on lähes 50 000 seuraajaa. 

Syntynyt Suomessa, mutta asunut lähes koko elämänsä Singaporessa ja Thaimaassa. Asuu ja opiskelee nyt Etelä-Afrikassa. On kertonut Instagramissa viettävänsä joulun Suomessa.

Sara Puhdon suosikkitileihin Instagramissa kuuluvat @strongly_heidi, @fierce.century ja @freefannifitness.

Naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle, arvioi psykoanalyytikko Elina Reenkola.

Häpeä on tunne, joka on meistä useimmille valitettavan tuttu. Olennaisuudestaan huolimatta sitä on hankala nähdä millään lailla positiivisena tunnetilana. Jotain hyvääkin häpeässä silti on.

– Lievä häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa, sanoo häpeämistä tutkinut psykoanalyytikko Elina Reenkola.

”Häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa.”

Reenkolan mukaan häpeä johtuu sisäisestä ristiriidasta minän ja erilaisten ihanteiden välillä. Jos siis emme toimi tai onnistu jossain asiassa niin kuin mielestämme pitäisi, tunnemme häpeää.

Vaikka häpeä onkin tärkeä osa meitä, sen ytimessä oleva pelko hyväksynnän ja rakkauden puutteesta ei tunnu kovin tarpeelliselta.

– Valitettavan usein häpeä lamaannuttaa ja aiheuttaa tuskaa. Mokaamisen pelko estää toteuttamasta itseään ja unelmiaan, Reenkola sanoo.

Reenkolan mukaan naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle.

– Se voi johtua muun muassa siitä, että naisia ja tyttöjä on alistettu ja nöyryytetty yhteiskunnassa niin pitkään. Naisen anatomiaan liittyy myös monia intiimejä asioita, joita ei voi hallita, kuten kuukautisvuoto, raskaus, maidon valuminen rinnoista ja vaihdevuodet. Vaikka ne ovat luonnollisia, niiden hallitsemattomuus tekee niistä jotenkin häpeällisiä.

Häpeälle kannattaa altistaa itsensä

Epämiellyttävyydestään huolimatta häpeää ei pidä pakoilla. Pelottavien asioiden tekeminen saattaa auttaa pääsemään pahimmasta häpeän tunteesta eroon.

– Uskon, että häpeälle kannattaa jossain määrin altistaa itsensä. Minäkin pelkäsin pitkään julkista puhumista ja esiintymistä, mutta olen karaissut itseäni hakeutumalla pelottaviin tilanteisiin, Reenkola sanoo.

Lue torstaina 25.1. ilmestyvästä Me Naiset -lehdestä, miten Elina Reenkola ja kaksi muuta naista ovat kokeneet häpeän omassa elämässään ja miten he ovat päässeet siitä yli.

Muistisairaudet eivät kosketa vain ikääntyneitä. ”Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli”, Kemiönsaarella asuva Ben-Markus Hellbom kertoo, miltä tuntui saada diagnoosi nelikymppisenä. 

Myöhemmin ajateltuna Ben-Markus Hellbomin, 50, muisti reistaili jo ennen diagnoosia. Hellanlevyt ja kahvinkeitin jäivät päälle ja ovi tuli lukittua, vaikka avaimet olivat sisällä.

Unohtelu ei kuitenkaan saanut Hellbomia hakeutumaan tutkimuksiin, vaan törmäily. 

Ben-Markus sai nelikymppisenä kaksi aivoinfarktia peräkkäisinä vuosina, 2010 ja 2011. Kummankin infarktin jälkeen hän opetteli uudelleen puhumaan. Toipuminen eteni muuten hyvin, mutta vapina ja pahat tasapainohäiriöt vaivasivat. 

– Tasapaino lähti niin, että olin sinisenä ja keltaisena mustelmista koko ajan, Ben-Markus kertoo. 

Vaikka aikaa kului, ovenkarmeihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen törmäileminen jatkui. Lopulta Ben-Markus ohjattiin neurologin tutkittavaksi. 

– Minulla on sellainen mielikuva, että hän arvasi, mistä on kyse. 

Ben-Markuksen pää kuvattiin, mutta kuvissa ei näkynyt mitään erityistä. Selkäydinnäytteessä sen sijaan oli tietty arvo vinksallaan. Alkoi hahmottua, että Ben-Markusta vaivasi Alzheimerin tauti – oli luultavasti vaivannut jo useamman vuoden. 

Lopullinen diagnoosi tuli, kun Ben-Markus oli 45-vuotias. 

– Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli. 

Tieto oli helpottava, mutta myös masentava. Diagnoosi oli kova paikka myös Ben-Markuksen vaimolle ja parin viidelle lapselle, joista nuorin oli alle kouluikäinen.

”Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!”

Edellä aikaansa

Samana päivänä, kun Ben-Markus sai diagnoosin, hän meni kertomaan uutiset kahdeksankymppiselle äidilleen. 

– Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!

Nykyään Ben-Markus ajattelee, että Alzheimer on ainakin helpompi sairaus kuin raju syöpä. Taudin kanssa on välillä vaikeaa, mutta sellaista ei Ben-Markuksen mielestä kannata harmitella, mistä ei pääse eroon. 

Arjessa sairaudesta on kaikenlaista pientä harmia. Esimerkiksi kerran Ben-Markus aikoi juoda maitolasillisen, mutta kaatoikin lasin sijasta maidon viemäriin. Vasta kun maitolitran viimeiset tipat putoilivat tiskialtaaseen, tuli mieleen, että mitähän olen tekemässä. 

– Nimien muistaminen on vaikeaa, samoin vuosilukujen hahmottaminen. Paremmin tosin muistan taaksepäin kuin eteen, Ben-Markus kertoo.

– Totta kai se turhauttaa, mutta nämä ovat kuitenkin pieniä asioita. 

Nykyään kotona on liesivahti, ja kahvinkeitin on mallia, joka menee itsestään pois päältä tiputettuaan tietyn määrän kahvia suoraan termospulloon. 

16 tunnin työpäivät vaihtuivat sohvalla istumiseen

Ben-Markus on aina ollut kova tekemään töitä. Hänen vanhemmillaan oli aikanaan oma yritys, ja Ben-Markus hoiti jo kahdeksanvuotiaana pieniä työtehtäviä iltapäivisin ennen läksyjen tekoa.

Isona hänestä tuli sisustaja. Niin arkkitehtitoimiston leivissä kuin omassa yrityksessäkin päivät venyivät helposti 12–16-tuntisiksi. Diagnoosin saadessaan Ben-Markus oli uransa huipulla.

– Oli selvä homma, että menen eläkkeelle. Olisi tehnyt mieli tehdä töitä vielä, mutta se kariutui. 

Sairaus on herpaannuttanut Ben-Markuksen keskittymis- ja aloitekykyä merkittävästi. Joinain päivinä tuntuu, että kone ei kerta kaikkiaan käynnisty ja mihinkään ei pysty ryhtymään.  

– Sillä ei onneksi ole mitään väliä. Jos ei lähde, niin sinä päivänä en tee mitään.

Joka aamu Ben-Markus kuitenkin herää kuuden aikoihin, kun vaimo nousee töihin lähteäkseen. Aamutoimien lomassa hän kuuntelee Aki Linnanahdetta sekä Minna Kuukkaa radio Novalta. 

Joskus koko päivä menee keittiön sohvalla istuen ja radiota kuunnellen. 

Muistisairas kyttää toista

Ben-Markus asuu pienessä Kemiönsaaren kunnassa.

– Siitä olen kiitollinen, että täällä on aina joku, joka tulee käymään tai soittaa, hän sanoo.

”Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.”

Naapurissa asuu toinen muistisairas, hänkin vasta 58-vuotias. Ben-Markus ja naapuri ”kyttäävät” vuoroin toisiaan, käyvät juttelemassa. 

Muutenkin naapurusto on mukava. Ben-Markus toimii joutessaan eräänlaisena apulaistalkkarina, käy poraamassa naapureille hyllyä seinille ja rasvaamassa lukot. 

Vaikka naapurit pitävät yhtä, kaveripiiriä sairastuminen karsi. 

– Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.

Vaikea ennustaa

Kuten useimmat pitkäaikaissairaat, Ben-Markus on saanut osansa byrokratiasta. Sairaseläkkeelle pääseminen vaati kuukausikaupalla odottelua ja kymmeniä lausuntoja. Avun saaminen kunnalta oli vaikeaa, koska nelikymppinen muistisairas oli uusi juttu myös kunnalle. 

Työelämän lisäksi Ben-Markus joutui luopumaan ajokortista. 

– Se oli vaikeaa ensimmäisen vuoden, kun maaseudulla asutaan. 

Kotoa keskustaan on 13,5 kilometriä, ja Ben-Markus ei tasapainohäiriöidensä takia saa kävellä yli sataa metriä yksin. Nykyään hänellä on joka kuukausi käytettävissään yhdeksän edestakaista matkaa keskustaan tai naapurikuntaan Saloon.

Vertaistuen löytäminen ei sekään ole ollut ihan helppoa, koska melkein kaikki Alzheimeria sairastavat ovat 20–40 vuotta vanhempia kuin Ben-Markus. Muistiliiton tapaamisissa ja kursseilla hän on aina porukan nuorin. Yli 85-vuotiaista 15–20 prosentilla on Alzheimer, mutta työikäisillä sairaus on harvinainen.

Alzheimerin taudin kaikkia syntysyitä ei tiedetä, eikä taudin kulkua osata kovin hyvin ennustaa. Tauti voi pysyä vuosia samassa vaiheessa tai pahentua yhtäkkiä. Ben-Markus arvelee, että hänen aivoinfarktinsa antoivat vauhtia sairaudelle, joka olisi muuten ehkä puhjennut myöhemmin. 

Nyt Ben-Markus syö taudin etenemistä hidastavaa jarrulääkettä sekä muistilääkettä. Tasapainohäiriöitä on edelleen, mutta vapina on lääkkeiden ansiosta lakannut. Jarrulääkityskin vaikuttaa toimivan.

Voi myös hyvin olla, että Ben-Markuksen elinaikana saadaan kehitettyä uusia, yhä tehokkaampia lääkkeitä Alzheimeriin.

– Varrotaan nyt ja katsotaan, mitä tapahtuu. Olen päättänyt pistää hanttiin tosi kovasti ja elää ainakin 150-vuotiaaksi.