– Pyhäaamun testi auttaa löytämään ne intohimon luonnolliset kohteet, jotka rikastuttavat myös työtä ja yksityiselämää, sanoo kanadalaiskirjailija. Kuvituskuva: Shutterstock
– Pyhäaamun testi auttaa löytämään ne intohimon luonnolliset kohteet, jotka rikastuttavat myös työtä ja yksityiselämää, sanoo kanadalaiskirjailija. Kuvituskuva: Shutterstock

Oletko löytänyt jo oman ikigain? Yksi simppeli kysymys auttaa selvittämään tämän elämän rakkaimman asian.

Etkö tiedä, mitä haluat tehdä eläkkeellä? Tai etkö ole varma edes siitä, mitä haluat tehdä elämässäsi yleensä?

Ei hätää! Ei ole harvinaista, että tällaisiin suuriin kysymyksiin ei löydy vastausta. Tai vastaukset, eli unelmat ja intohimot, ovat hautautuneet oravanpyörään ja arjen kiireisiin. Stressikin voi estää meitä unelmoimasta.

Oman intohimonsa löytämiseksi on onneksi monta tapaa. Onnellisuuskirjailija Neil Pasricha kertoo uudessa kolumnissaan yhden helpon keinon selvittää itseään innostavat, tärkeät asiat.

Pasrichan tapa pohjautuu ikigai-metodiin. Se on japanilainen käsite, joka tarkoittaa ”syytä, miksi herään aamulla”. Lähin synonyymi ikigai-sanalle on elämän tarkoitus.   

– Ikigai on sinun nykyinen tavoitteesi. Se on sinun nykyinen intohimosi, kirjoittaa Pasricha.

Pasricha on kanadalainen kirjailija ja yrittäjä, joka on tullut tunnetuksi myös onnellisuuspuheistaan, etenkin TEDx-tapahtumissa. Hänen mukaansa yksi kysymys auttaa jokaista löytämään oman ikigainsa, intohimonsa:

”Mitä teet pyhäaamuna, kun sinulla ei ole mitään tekemistä?”

Alun perin Pasricha on nimennyt tämän lauantaiaamun testiksi, mutta sen yksinkertaisen kysymyksen voi esittää minä tahansa vapaapäivänä.

Koskipa vastauksesi sitten leipomista, lehden lukemista, neulomista tai jumppaamista, pysähdy siihen. Pasrichan mukaan seuraavaksi mieti kaikkia niitä tapoja, joilla saat lisää mahdollisuuksia ja tavoitat rakkaan intohimosi kohteen yhä useammin. Hän uskoo, että vastauksia löytyy satoja.

Kaikki eivät pysty lopettamaan heti päätyötään tai tekemään muuten suurta muutosta elämässään yhdellä rysäyksellä löydettyään ikigain. Siksi on tärkeää ajatella kutsumustaan pienemmissä osissa.

Jos esimerkiksi rakastat tanssia, pohdi, miten voisit tuoda enemmän tanssia elämääsi. Voisitko kokeilla yksityisohjaajaa tai siirtyä itse opettamaan tanssia? Tai pystyisitkö tekemään vapaaehtoistyötä tanssin parissa? Ja muistathan tanssia kotona joka päivä?

– Nämä ideat tekevät sinusta rikkaamman, vahvemman ja onnellisemman myös työelämässäsi, uskoo Pasricha.

Kun häpeämiseen tottuu ja siitä tulee riippuvuus, ihminen kaahaa elämässä eteenpäin jatkuvasti häpeänappula pohjassa.

Lounaalla kaveri kysyy, voiko tarjota ruuan päätteeksi kahvin ja pullan. Moni varmaan vaatimattomasti kiittäisi, mutta toisille viaton ehdotus voi olla hikoilun paikka. ”Mitä se nyt tuolla lailla kyselee, kai minulla nyt on pullaan varaa.” Ärsyttää, hävettää.

Tällaisella esimerkillä sosiaalipsykologi ja tietokirjailija Janne Viljamaa kuvailee tilannetta, jossa ihmiselle on muodostunut riippuvuus häpeämisestä. Riippuvuuden takia ihminen ei osaa olla ilman häpeää, vaan jopa haluaa olla muita huonompi ja velloo häpeän tunteessa lähes nauttien siitä.

Miten sellaiseen tilanteeseen päätyy?

”Kun ihminen tottuu elämään jatkuvan häpeän kanssa, hän myös oppii häpeän suhteen avuttomaksi.”

– Kyseessä on usein paha itsearvostusongelma. Kun ihminen tottuu elämään jatkuvan häpeän kanssa, hän myös oppii häpeän suhteen avuttomaksi. Silloin mikä tahansa riittää eikä ihminen usko, että hän ansaitsisi parempaa missään asiassa, Viljamaa kuvailee.

Viljamaa on kirjoittanut aiemmin muun muassa narsismista ja addiktioista. Parhaillaan hän viimeistelee teosta häpeästä.

Viljamaan mukaan jatkuvaan häpeään tottunut ja tunteesta riippuvaiseksi tullut ihminen kokee, että oma elämä tapahtuu jossain toisaalla eikä siihen voi vaikuttaa.

– Esimerkiksi ihmissuhteissa tai työpaikan valinnassa häpeämisriippuvuus näkyy varman päälle pelaamisena ja riskittömyytenä. Kun häpeä liimautuu osaksi identiteettiä, se saa tarkastelemaan muita henkisestä poterosta. Kaikki, mitä muut tekevät, vaikuttaa hienolta. Kaikki, mitä itse tekee, taas on arvotonta. Arvottomuus saa tekemään tyhmiä valintoja, kuten tarttumaan aina vaatimattomimpaan vaihtoehtoon ja lopettamaan nopeasti yrittämisen, Viljamaa kuvailee.


Enemmän itsetuntemusta

Ongelman voi tunnistaa Viljamaan mukaan esimerkiksi siitä, että omia reaktioita erilaisissa tilanteissa ei osaa selittää.

– Ihmisen pitäisi oppia tunnistamaan, mistä erilaiset tunteet ja reaktiot johtuvat. Kun on hyvä itsetuntemus, ihminen tietää, minkälainen tilanne saa oman häpeänappulan juuttumaan pohjaan.

”Häpeäpäiväkirjan pitäminen voi auttaa syy-seuraus-suhteiden tunnistamista ja häpeäriippuvuudesta irrotautumista.”

Tällä tavoin esimerkiksi kahvin ja pullan tarjoamisesta nolostunut voi ymmärtää, mistä oma negatiivinen reaktio mahdollisesti johtuu. Ehkä paniikki johtui vuosien takaisesta huonosta taloudellisesta tilanteesta, ja häpeä siitä on pinttynyt turhan syvälle.

Entä jos ei osaa hahmottaa vastaavien tilanteiden syy–seuraus-suhteita?

– Ajatuksenvirtaan perustuvan häpeäpäiväkirjan pitäminen voi auttaa yhteyksien tunnistamista ja siten irrotautumista häpeäriippuvuudesta. Silloin voi oppia huomaamaan, mikä tai kuka sorkkii sitä omaa häpeänappulaa.

Viljasen mukaan muutaman vinkin avulla vääränlaisesta häpeästä on mahdollista päästä eroon.

– Haasta itsesi ja häpeäsi, jotta opit hiljalleen rohkeammaksi, ja opettele hyväksymään virheitäsi. Erilaisia häpeän syitä on myös syytä erotella toisistaan: on normaalia hävetä esimerkiksi omaa ylimielisyyttä, mutta väärin ajatella itsestään tyylillä ”minä nyt vain olen tällainen”.

Janne Viljamaan 12. kirja Hirveä häpeä ilmestyy syyskuussa 2018.

Saksalaistutkijan mukaan pakonomainen päivittäminen ja jatkuva Facebookissa roikkuminen voivat olla merkkejä narsismista. 

Facebook-käyttäjiä on moneksi. Yksi päivittää naamakirjaan vain merkkipäivinään, toinen selailee somea aina tylsyyden iskiessä, kolmas hehkuttaa silloin tällöin mitä sattuu ja neljäs uppoaa palveluun vain, jos on pakko.

Satunnaissomettajien lisäksi on niitä, jotka roikkuvat Facebookissa jatkuvasti. Kun somesta ei pysty irrottautumaan millään, puhutaan riippuvuudesta.

– Jotkut menettävät kontrollin Facebookin käytössä ja kehittävät voimakkaan psyykkisen tarpeen pysyä siellä. Huolimatta siitä, että käytös voi vaikuttaa kielteisesti elämään. Kyseessä on niin sanottu Facebook-riippuvuushäiriö eli FAD, kertoo tutkija Julia Brailovskaia saksalaisesta Ruhrin yliopistosta PsyPost-sivustolla.

Brailovskaian tuoreen tutkimuksen mukaan riippuvuushäiriö voi kertoa varsin synkkiä asioita ihmisestä: se voi nimittäin viitata narsismiin.

Tutkimuksen osallistui 179 saksalaista opiskelijaa. Vuoden ajan tutkijat mittasivat osallistujien riippuvuutta Facebookiin Bergenin Facebook-riippuvuusasteikolla, joka on suunniteltu mittaamaan pakonomaista Facebookin käyttöä.

Samalla tutkijat tarkkailivat osallistujien tyytyväisyyttä elämään, heidän saamaansa sosiaalista tukea, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, yleistä terveyttä ja muuta median käyttöä.

Brailovskaian mukaan osallistujien keskimääräinen Facebook-riippuvuus ei kasvanut vuoden aikana Bergenin asteikolla mitattuna. Mutta yhä useampi kertoi muuttuvansa levottomaksi, jos häneltä evättiin pääsy someen.

Lisäksi tutkijat huomasivat yhteyden Facebook-riippuvuushäiriön ja osallistujien mielenterveyden kanssa.

– FAD oli merkittävästi positiivisesti yhteydessä narsismiin ja negatiivisiin mielenterveyden piirteisiin (masennus, ahdistuneisuus ja stressin oireet), Brailovskaia kertoo.

Hänen mukaansa narsisteilla on kohonnut riski kehittää Facebook-riippuvuushäiriö.

Miksi? Sitä ei vielä tiedetä. Brailovskaian mukaan Facebook-riippuvuudesta tarvitaan ehdottomasti lisää tutkimusta.

– Tässä tutkimuksessa käsiteltiin nuoria, lähinnä naispuolisia Facebook-käyttäjiä. Seuraavissa tutkimuksissa osallistujien pitää edustaa suurempaa joukkoa erilaisia ihmisiä.

Tietääkö narsisti itse olevansa narsisti? Lue asiantuntijan vastaus tästä.

Jutun otsikkoa muutettu 15.2. klo 15.45.