Moni ylipainoinen saa jatkuvasti kuulla kiloistaan niin tuntemattomilta kuin läheisiltäkin. Kuva: Shutterstock
Moni ylipainoinen saa jatkuvasti kuulla kiloistaan niin tuntemattomilta kuin läheisiltäkin. Kuva: Shutterstock

Lihavuuden kyttäämiseltä ja ikäviltä kommenteilta ei aina ole turvassa edes perhepiirissä.

Tietokirjailija Petteri Järvinen mokasi eilen pahasti julkaisemalla Facebook-sivullaan selfien kookkaan tuntemattoman naisen vieressä saatesanoilla: ”Tästä tulee pitkä lento”. Internet tuomitsi Järvisen välittömästi fatshamingista, eli vapaasti käännettynä lihavien häpäisemisestä. 

Vaikka fatshamingille ei ole kunnollista suomenkielistä käännöstä, ilmiö on varsin tuttu myös Suomessa. Sen osoittavat esimerkiksi Me Naisten kehokuvakyselyyn tulleet lukuisat vastaukset. Kun kysyimme, millaisia kommentteja naiset ovat saaneet vartalostaan ja ulkonäöstään, ylipaino toistui vastauksissa kerta toisensa jälkeen. 

”Kun on tuota ylipainoa noin paljon... Sä olit niin hoikka ja hyvännäköinen.” Lilli

”Nuorempana minua haukuttiin usein lihavaksi, ja sitä myös julkisesti naurettiin.” Mardu

”Oletko raskaana? Tosi kiva!” Sarza

”Usein jos syön esimerkiksi salaattia seurassa, saan kuulla, kuinka minun tulisi liikkua, jotta painoni putoaisi. Ei kuulemma riitä, että syö terveellisesti, koska täytyy kuluttaa enemmän kuin syö. Se tuntuu loukkaavalta, koska en ole laihdutuskuurilla – enkä ole ikinä ollutkaan.” Linda

”Nykyisin vähän jokainen luulee saavansa arvostella toisten ulkonäköä. Varsinkin lihominen näyttää olevan suorastaan järkytys joillekin – syökää itse kortisonia, niin katsotaan sitten. Enkä sitä paitsi ole edes lihava, mutta silti tulee kommenttia, pitäisi olla tietyn muotoinen ruipelo.” Keskivartalolihavuus muodiksi

Vieruspaikka jää täyttämättä

Fatshaming ei ole vain tahallaan tai tahattomasti lausuttuja ikäviä kommentteja, vaan myös käytöstä ja asennetta. Tuskin Petteri Järvinenkään kommentoi vieruskaverinsa ylipainoa suoraan vieruskaverille itselleen. Sen sijaan hän lähetti ajatuksensa koko netin nähtäväksi.

Nimimerkki Fat & writing kirjoittaa Future Travel -sivustolla, millaista on olla ylipainoinen lentomatkustaja. Hän kuvailee suunnatonta ahdistusta ennen lentoa. Vaikkei kukaan kommentoisi painoa lentokoneessa tai postaisi siitä kuvia nettiin, matkaan voi tulla monenlaisia ikäviä ja kalliita mutkia, kuten vaatimus maksaa päivän hinta toisestakin istumapaikasta.

Lue myös: Kokosyrjintä tekee ylipainoisten elämästä vaikeampaa: 7 asiaa, joita hoikat eivät joudu miettimään

Kolmekymppinen suomalaisnainen kertoo, että ylipainoinen on asiakaspalvelijoille ilmaa, mutta kerää muiden tuijotukset:

”Vaatekaupassa sanottiin jo ovella, että meiltä ei löydy sinun kokojasi. Bussissa ja junassa vieruspaikkani jäi usein ennen täyttämättä, kun kukaan ei halunnut viereeni. Kerran lentokoneessa stuertti toi vyön jatkopalan ilman, että kysyin sitä – ja ihan turhaan, sillä vyö menee kiinni lanteiltani helposti. Ulkomailla olen tottunut naureskeluun ja osoitteluun, vaikkei se hyvältä tietenkään tunnu. Jos jo ravintolan henkilökunta alkaa osoitella ja nauraa, jätän menemättä paikkaan.”

Isä haukkui lihavaksi

Tuntemattomilta tulevat hämmästelyt ja kommentit loukkaavat, mutta erityisen kipeältä fatshaming voi tuntua, jos sitä joutuu kokemaan lähipiirissään. Jatkuva ulkonäön ja painon lyttääminen, joka alkaa pahimmillaan jo lapsuudessa, voi vaikuttaa merkittävästi itsetuntoon. 

Moni Me Naisten kyselyyn vastannut kertoi kuulleensa painostaan jo lapsuudenperheessään.

”Isäni haukkui jatkuvasti lihavaksi ja ylipainoiseksi ja vertasi hoikempaan siskoon.” Chibi

”Teini-iässä isoveli haukkui isoperseiseksi ja valmentaja joskus pyöreäksi.” Minä riitän sellaisena kuin olen

”Pahin oli, kun nuorena äitini teki minulle jotakin rantavaatetta ja sanoi: ’kyllä tää ton kaljatankin peittää’. En ollut silloin edes ylipainoinen, ehkä kävin liikaa juhlimassa nuorena. Tapahtuneesta on aikaa, mutta en ole unohtanut moista ilkeyttä.” Ellinoora

”Isäni oli ihan kamala fatsheimaaja. Vauvakuviani kommentoitiin aina painollani vitsaillen. Isäni suosikkitermi minulle oli Michelin-mies. Sain kuulla olleeni valtava. Lisäksi isäni puhui kaikista naisista aina painon kautta. Ylipainoista tätiäni hän kutsui termillä ’nainen ilman kaulaa’. Vastaantulevienkin naisten painoa piti usein kommentoida.” Tiina

”Onkos tullut vähän lisää?”

Lapsuudessa alkanut fatsheimaus ei useinkaan lopu pois kotoa muuttamiseen. Painon tiedusteleminen voi olla vakikysymys, kun kuulumisia soitellaan, tai ainakin painosta saa kuulla mummolassa ja sukujuhlissa.

”Äidiltä ja sukulaisilta olen kuullut, että olen lihava ja pitäisi laihduttaa.” Lissu

”Mummi kun eli, niin hän aina huomasi lihomiset ja laihtumiset.” Katina

”Joka kerta, kun näimme aikuistuttuani, isä syynäsi painoni: ’Onkos tullut vähän lisää?’ Raskaana ollessani isäni kysyi joka puhelussa, paljonko on tullut lisää painoa. Vastasin aina, että ihan sopivasti, koska hän vertaili aina eri naisten raskauskiloja ja piti isoa painonnousua pahana. Olen siis koko elämäni ollut normaalipainoinen lukuun ottamatta muutamia parin vuoden pätkiä, jolloin saattoi painoindeksin mukaan olla pari kiloa liikaa. Joudun olemaan tosi skarppina koko ajan, että en anna painopaineiden ja isäni puheiden vaikuttaa elämääni.” Tiina

”Vanhemmat kommentoi ja kritisoi vatsaa ja ylipainoa, käyvät itse vaa’alla päivittäin ja ovat lievemmin ylipainoisia itse.” Kivi

Onneksi moni kyselyyn vastannut kertoo saaneensa muilta läheisiltä kehuja ja hyväksyntää, jotka paikkaavat lapsuudenperheen asenteista aiheutuneita kolhuja itsetunnossa. 

Lento Pro

Fatshaming on arkea monessa perheessä: ”Isäni haukkui jatkuvasti lihavaksi”

Niiltä ei ole turvassa _varsinkaan_ perhepiirissä. Ongelmahan tässä on se, että jos lapsena sisäistää jonkun asian osaksi identiteettään, siitä on todella vaikea päästä eroon. Itse kuvittelin koko lapsuuteni olevani lihava (kiitos "koulutoverieni" virtsapäisyyden ja isäni hyväätarkoittavan mutta pahaatekevän ja sosiaalisesti kädettömän kommentoinnin). Tänä vuonna, jona täytin 38, sain kuulla, etten äitini ja veljeni mielestä ole lapsena ja nuorena edes ollut ylipainoinen. Nyt painoa kyllä olisi...
Lue kommentti
jep, jep!

Fatshaming on arkea monessa perheessä: ”Isäni haukkui jatkuvasti lihavaksi”

Minä olen normaalipainoinen (168 cm 63kg) ja olen lähes koko aikuisikäni (nyt 54 v.) kuunnellut isäni kommentoivan joka kerran tavatessamme, kuinka olen taas lihonut. En ole ja tiedän olevani normaalipainoinen. Isäni on narsisti ja minä se toinen syntipukki kaikkeen edesmenneen äitini ohella. Siskoni on pulskempi kuin minä, mutta se lellilapsi. Lihavuus on isäni mielestä pahe ja minä huono ihminen. Lihavuus on kuten kauneuskin katsojan silmässä. Jos itse voi hyvin, voi hyvin antaa piut paut...
Lue kommentti

Elämä kaupungissa, käsien ahkera peseminen ja siivoaminen voivat aiheuttaa muun muassa allergioita, astmaa ja diabetesta, kertoo Tampereen yliopiston tuore tutkimus.

Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan käsiin hierottava metsäinen maa-aines lisää suoliston ja ihon mikrobiston monipuolisuutta. Laaja mikrobialtistus suojaa ihmistä monilta immuuni- ja autoimmuunisairauksilta.

Maa-aineksen hieromisesta käsiin voi olla erityistä hyötyä kaupungissa asuville ihmisille. Nykyään ihmiset asuvat kerrostaloissa, joiden pihat on asfaltoitu, käsiä pestään saippualla useita kertoja päivässä ja koteja siivotaan erilaisilla kemikaaleilla.

”Tavoitteena oli etsiä keino kadotetun luontoyhteyden palauttamiseksi.”

– Immuunipuolustusjärjestelmä tarvitsee harjoitusta. Asfalttiympäristössä sitä ei tule. Tutkimuksen tavoitteena oli etsiä keino kadotetun luontoyhteyden palauttamiseksi, professori Heikki Hyöty Tampereen yliopistosta sanoo yliopiston sivuilla julkaistussa artikkelissa.

Neljätoista kaupungissa asuvaa koehenkilöä hieroivat käsiinsä metsämaaperäistä pulveria kolmesti päivässä kahden viikon ajan. Koehenkilöitä ohjeistettiin pesemään kätensä hanavedellä ilman saippuaa. Pulveri oli sekoitus maa- ja kasviperäisiä ainesosia, kuten sammalta, puista pudonneita lehtiä ja multaa.

Tutkimuksessa havaittiin, että jo kahden viikon altistus mikrobeille voi parantaa kaupungissa asuvan ihmisen mikrobiston monimuotoisuutta merkittävästi, eli on hyväksi immuunijärjestelmälle.

Jos immuunipuolustusjärjestelmä ei saa riittävästi harjoitusta, se ei välttämättä osaa erottaa elimistölle oikeasti vaarallisia mikrobeja harmittomista pöpöistä. Seurauksena voi olla esimerkiksi allergia, jossa immuunipuolustusjärjestelmä hyökkää esimerkiksi harmitonta siitepölyä vastaan.

Liian vähäisen mikrobialtistuksen on epäilty aiheuttavan ainakin allergioita, astmaa, ykköstyypin diabetesta, keliakiaa ja monia tulehduksellisia suolistosairauksia, kuten Crohnin tautia.

– Nämä sairaudet lisääntyvät hurjaa vauhtia kaikissa länsimaissa. Muutos on niin nopeaa, että se ei voi johtua geneettistä syistä. Siispä syyn täytyy löytyä muuttuneesta elinympäristöstä, Hyöty kertoo artikkelissa.

Lähde: UTA

Liikkuminen voi ehkäistä masennusta ja helpottaa sen oireita. Jo pienikin määrä vaikuttaa.

Moni aktiivinen liikkuja sen tietää: sopivasti rankan treenin jälkeen olo on parhaimmillaan euforinen. Hikoiluttavan session jälkeen tuntuu, kuin seisoisi hieman suorempana. Mielessä yleensä vauhdilla liikehtivät ajatukset rauhoittuvat. Tuntuu siltä, kuin maailma jäsentyisi pääkopassa hieman paremmin.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa. Vaikutus on tunnettu ja tunnistettu tutkimuksissakin pitkään.

Erityisesti aerobisen liikunnan hyödyistä on olemassa runsaasti tutkimustietoa. Tulokset ovat niin vakuuttavia, että sopivasti sydäntä sykähdyttävää liikuntaa, kuten kävelyä, juoksua, uintia ja pyöräilyä, suositellaan itsehoidoksi myös masennukseen.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa.

Tutkijoiden mukaan aerobinen liikunta voi parhaimmillaan aidosti auttaa masennuksessa. Mutta miten on lihaskuntoliikunnan laita?

Useita eri tutkimuksia yhdistelevä tuore amerikkalaisselvitys kertoo, että aerobisen liikunnan lisäksi ihan puhdas punttien nostelu voi toimia masennuksen hoidossa. Selvityksen mukaan lihaskuntoharjoittelu voi lieventää masennusoireita ja kohottaa mielialaa merkittävästi.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa käytiin läpi 33 eri tutkimusta, joihin osallistui yhteensä liki 2000 eri-ikäistä miestä ja naista. Tutkimusten mukaan lihasten treenaaminen on hyödyllistä kaikenikäisille sukupuoleen katsomatta.

Kuinka paljon kannattaa liikkua?

Tutkijoilla ei ole vielä antaa tarkkaa liikuntamäärää, josta olisi hyötyä masennuksen hoidossa. Hyvänä yleisohjeena voi kuitenkin pitää esimerkiksi liikuntapiirakkaa.

Tärkeintä on, että liikkuu.

Selvityksen ehkä kaikista mukavin havainto on se, että treenaaminen kohentaa mielialaa riippumatta siitä, kuinka paljon lihakset oikeasti kasvavat. Ei siis tarvitse omistaa elämäänsä liikunnalle, jotta saisi oman osansa treenaamisen hyvistä vaikutuksista. Tärkeintä on, että liikkuu.

Tämä havainto tukee muitakin viimeaikaisia tutkimuksia, joiden mukaan jo pienikin aktiivisuus edistää terveyttä.


Mistä liikunnan mielialaa kohentava vaikutus kumpuaa?

Tutkimuksen johtaja Brett Gordonin mukaan vaikutus on todennäköisesti yhdistelmä fysiologisia ja sosiaalisia syitä.

Todennäköisesti yksi syistä siihen, että liikunta kohottaa mielialaa piilee siinä, että harrastuksen avulla elämäänsä saa uusia, tsemppaavia ihmissuhteita. Positiivisten ihmissuhteiden on moneen kertaan huomattu tepsivän hoidoksi masennukseen.