”Opettelin muun muassa syömään julkisilla paikoilla ja lopetin poikakaveriltani salassa syömisen”, kertoo Me Naisten lukija toipumisestaan. Kuvituskuva: Shutterstock
”Opettelin muun muassa syömään julkisilla paikoilla ja lopetin poikakaveriltani salassa syömisen”, kertoo Me Naisten lukija toipumisestaan. Kuvituskuva: Shutterstock

Kysyimme Me Naisten lukijoilta, millä keinoin he ovat toipuneet syömishäiriöstä.

Syömishäiriön puhkeamisen syyt ovat usein epäselviä ja monimuotoisia, ja niin ovat myös syyt, miksi ja miten toipuminen alkaa. Yksi saa apua syömishäiriöönsä vertaistuesta, toinen terapiasta, kolmas suuresta elämänmuutoksesta.

Osa on alkanut toipua myös omin voimin, mutta aina syömishäiriöinen ei itsekään ymmärrä sairastuneensa. Toipuminen on kuitenkin mahdollista pitkän ajan jälkeen, ja se kestää lähes aina kauan, jopa vuosia.

Näin anoreksiaa, bulimiaa ja muita syömishäiriöitä sairastaneet naiset kertoivat paranemisestaan kyselyssämme:

”Opettelin syömään normaalisti”

”Sairastuin 13-vuotiaana syömishäiriöön. Kävin usein juttelemassa ammattiauttajien kanssa, ja minun uskottiin parantuneen. Olin vain liian hyvä valehtelija ja teeskentelijä, joten apu jäi samatta.

Neljä vuotta syömishäiriö oli minun tukeni, ainoa keino selvitä. Se vei elämäniloni ja melkein oman henkeni. Vasta kun syömishäiriö alkoi hallita minua, huomasin sen.

”Opettelin syömään normaalisti ja rakastamaan itseäni.”

Ymmärsin viime hetkellä, että syömishäiriöstä ei kuitenkaan parane täysin, ellei tee omaa sisäistä työtä. Lopulta siis paranin aivan itse. Opettelin syömään normaalisti, opetin kehon kestää normaalia syömistä, opettelin rakastamaan itseäni ja iloitsemaan kehostani sekä elämästä. Keskityin iloon ja kiitollisuuteen sekä otin huomioon kaikki hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Tämä kesti pari vuotta ja oli raskainta ikinä, mutta toisaalta kasvatti älyttömästi.” Täysii, 25

”Tärkein tekijä oli itsetuntemuksen parantuminen”

”Syömisestä ja painon tarkkailusta tuli ahdistava ja muuta elämää rajoittava asia minulle jo 1980-luvulla. Ajatukseni olivat pitkään kiertyneet syömisen ja painon ympärille, elin jatkuvassa ahdistuksessa. 2000-luvun alussa käynnistin toipumisen.

Tärkein tekijä on ollut itsetuntemuksen parantuminen ikääntymisen myötä sekä hyvät ihmissuhteet. Myös elämän tasoittuminen monilla eri alueilla on tukenut toipumista. Niitä ovat muun muassa vakituinen työpaikka, ammattitaidon kehittyminen, perheen perustaminen ja vetäytyminen ihmissuhteista, joissa käytetään päihteitä liikaa.” Minni, 47

”Uusi koulu auttoi toipumaan”

”Toivun parhaillaan anoreksia nervosasta. Sairaalaan en ole joutunut, mutta koulukiusaamisen vuoksi minulle tuli keskivaikea masennus ja sen jälkeen anoreksia.

Elämäni paras päätös oli se, kun vaihdoin koulua. Uusi koulu ja kaverit auttoivat toipumaan.

”Elämäni paras päätös oli se, kun vaihdoin koulua.”

Nykyisessä koulussa on kannustava, ihana ja lämminhenkinen ilmapiiri, jossa kaikki auttavat ja tukevat toisiaan. Koulussani on myös parhaat koulukaverit, joita minulla on koskaan ollut.

Nykyään olen oma itseni välittämättä muiden mielipiteistä. Jos joku sanoo jotain ikävää, annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos.” Ksenia, 18

”Tutustuin eri vertaistukimuotoihin”

”Minulla oli epätyypillinen ahmintahäiriö noin 25 vuotta, ja sen ajan olen ollut sairaalloisen ylipainoinen. Sitä yritettiin saada koko ajan kuriin väärällä tekniikalla eli laihduttamalla. Ei ole sellaista dieettiä tai menetelmää, jota en olisi kokeillut. Tiesin jo 10-vuotiaana ruoka-aineiden kalorit ja kuinka monta ruisleipää sai syödä Painonvartijoiden mukaan.

Vasta kymmeniä vuosia myöhemmin kuulin ensimmäisen kerran BED-diagnoosista, eli syömishäiriöstä, jossa ahmiminen on ongelma. Löysin itselleni sopivan terapeutin, jonka kanssa pureuduttiin kevyesti ahmimisen syihin ja ennen kaikkea tulevaisuuden tavoitteisiin syömisen osalta. Painonpudotus oli sivuseikka ensimmäisessä vaiheessa. Tein paljon mielikuvaharjoituksia ja muutin käyttäytymismallejani. Opettelin muun muassa syömään julkisilla paikoilla ja lopetin poikakaveriltani salassa syömisen.

Jokapäiväisen herkun sijaan ostin usein kukkia, lehtiä tai kosmetiikkaa. Sittemmin opettelin, ettei joka päivä tarvitse saada tai ostaa mitään mieltä piristävää. Opettelin myös hyväksymään kehoni: jos en innostunut siitä joka päivä täysillä, niin en ainakaan haukkunut sitä. Kirjoitin kiitollisuuspäiväkirjaa ja tein muutoksia ajattelutavassani. Aamut alkoivat tuntua ihanimmilta, eikä uusi päivä enää pelottanut, kuten eivät tehneet enää uudet ruuatkaan, liikuntalajit tai ihmiset. Tutustuin eri vertaistukimuotoihin, niin ryhmiin kuin nettipalstoihin.

Edelleenkin teen päivittäin mielikuvaharjoitteita. Olen päässyt kuiville ahminnasta ja jatkuvasta herkkujen napostelusta sekä pudottanut pysyvästi painoa. Enemmänkin voisi pudottaa, mutta tärkeintä on, että ruoka ei rajoita enää elämääni.” Miisu, 42

Lue myös! Sometähti Olivia Oras toipuu syömishäiriöstä: ”Sairaus on sitä, ettei kiinnosta elääkö vai kuoleeko, kunhan on laiha”

”Apua psykiatrisesta hoidosta ja ravitsemusterapiasta”

”Menetin elämästäni seitsemän vuotta syömishäiriölle. Kärsin valtavasti psyykkisesti ja menetin elämäniloni, monta ystävää ja parisuhteen sekä terveyteni, kun sairastuin anoreksiaan. Ruoka ja laihdutus, ahdistus, pakkomielteet ja itseinho hallitsivat elämää.

Aloin toipua vasta, kun oikeasti tunnistin ongelman ja sain rohkeutta tehdä jotain sen eteen. Hain apua psykiatrisesta hoidosta ja ravitsemusterapiasta. Kävin vuosia terapiassa ja opettelin syömään uudelleen. Vaikka lääkärit meinasivat jo laittaa kroonikon leiman, lopulta paranin täysin.” Frozen corpse, 32

”Ystäväni tiesi, mistä narusta vetää”

”Sairastuin anoreksiaan yläasteikäisenä. Ensimmäisenä sen taisi huomata ystäväni, joka uskalsi heti puuttua asiaan.

Valehtelin paljon ja välttelin syömistä. Mutta en oireillut kauan, kun poikapuolinen ystäväni huomasi oireet ja fiksuna osasi ottaa puheeksi oikeilla sanoilla. Hän tiesi vieläpä sen, mistä narusta vetää, ja kertoi, etteivät he eli pojat tykkää luurankolaihoista, vaan muotoja saa olla.” Selvisin vähällä, 33

”Päivässä meni valtavasti aikaa siihen, että mietti, mitä voisin syödä, onko sitä saatavilla, mistä saan sen, onko siihen rahaa.”

”Terapian avulla sain riisuttua ahdistuksen”

”Minulla oli vuosia jaksoittainen syömishäiriö. Sairastin jossain vaiheessa koko kirjon eli bulimiaa, anoreksiaa, ortoreksiaa ja BED:iä.

Toipumista vaikeutti se, että en ollut koskaan oikein oppinut terveellisen ruokailun aakkosia. Myöhemmin katsoessa tajuan oireilleeni jo yläasteikäisenä.

Omilleni muutettuani oireilu paheni ja oli kiinteästi yhteydessä yleiseen pahaan oloon, ahdistukseen ja masennukseen. Vei kuitenkin vuosia, ennen kuin tunnistin sen.

Päivässä meni valtavasti aikaa siihen, että mietti, mitä voisin syödä, onko sitä saatavilla, mistä saan sen, onko siihen rahaa.
Toipumiseni alkoi, kun korkeakoulussa minut passitettiin terapiaan saatuani ahdistustestissä hirveän korkeat pisteet. Terapian avulla sain riisuttua ahdistuksen ja pelon viltin pois päältäni, jolloin kykenin näkemään muutakin maailmaa. Keskityin muutaman vuoden tiukasti itseeni, luin paljon syömishäiriöstä, ahdistuneisuudesta ja muusta, ja hakemalla hain uusia malleja. Käsittelin menneisyyttäni paljon puhumalla ja opin, mistä vääristyneet mallit kumpusivat. Ahdistuksen hellittäessä myös syöminen alkoi onnistua paremmin. Puhuin asiasta myös avoimesti ihmisille ilman sen suurempaa draamaa.

Tällä hetkellä olen ollut oireeton jo parin vuoden ajan, ja suhtautumiseni itseeni on hyvinvoiva, ja sitä kautta suhtautuminen myös syömiseeni on terve. Minulle oli tärkeintä oppia vaimentamaan muiden mäkättävät äänet mielessäni sekä löytää tasapaino ja itsenäinen ääneni. Opin arvostamaan itseäni ja piirteitäni, eikä minun tarvitse enää yrittää kontrolloida tai saavuttaa jotain syömättömyydellä. Enää en ahdistu voimakkaita fyysisiä reaktioitani, vaan tuumaan vaan, että jaahas, nyt on se ja se tunne, kyllä se tuosta menee ohitse. Enää en tarvitse ruokaa rankaisuksi, lohdutukseksi, palkinnoksi tai rauhoitteeksi, vaan olen oppinut nauttimaan siitä ja itsestäni.” Tulppaani, 30

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

Kiinnostaisiko jooga, mutta kundaliini ja yin ovat täyttä hepreaa? Helpolla kotiharjoituksella pääset jyvälle eri tyyleistä ja voit testata neljää suosituinta joogaa.

Eri joogatyylejä on olemassa niin monia, etteivät kaikki joogaa harrastavatkaan pysy perillä niistä. On voimaa kehittäviä joogasuuntauksia ja myös lempeämpiä, rentouttavia joogatyylejä. Kaikilla niillä on kuitenkin sama perimmäinen tavoite: hiljentää laukkaavat ajatukset ja saavuttaa yhteys omaan sisäiseen totuuteen eli todelliseen itseen.

Anna liikkeen viedä – Kundaliinijooga

Ominaista: Tunnilla tehdään musiikin tahtiin sekä nopeita että hitaita liikkeitä: nopeat valmistavat kehoa meditatiivisiin eli hitaisiin liikkeisiin. Samaa liikettä toistetaan tarpeeksi pitkään, jotta liikettä ei tarvitse enää miettiä ja mieli alkaa vähitellen hiljentyä. Myös hengitystapaa vaihdellaan: lyhyt ja nopea hengitys lisää energiaa, pitkä ja syvä hengitys taas rauhoittaa.

Kenelle sopii: Loistava valinta etenkin istumatyöntekijälle, koska tunnilla tehdään paljon selkärangan kiertoja.

Valitse tämä, kun… Haluat kehittää tahdonvoimaasi pitkien sarjojen avulla.

Asennoissa pysytään viiden hengityksen ajan ja siirrytään suoraan seuraavaan.

Löydä sisäinen soturisi – Astangajooga

Ominaista: Liikesarja tehdään aina samassa järjestyksessä, ja opettaja neuvoo oppilaille uusia liikkeitä edistymisen mukaan. Liikkeet tehdään syvän ja voimakkaan hengityksen tahtiin, joka kuulostaa meren kohinalta. Asennoissa pidetään vahva tuki lantionpohjasta ja vatsasta. Mielen keskittymistä autetaan kohdistamalla katse kulmakarvojen väliin. Asennoissa pysytään viiden hengityksen ajan ja siirrytään suoraan seuraavaan. Liikkeet tehdään aina oman hengityksen tahtiin.

Kenelle sopii: Niille jotka haluavat lisää voimaa ja liikkuvuutta sekä kehittää keskittymiskykyä.

Valitse tämä, kun… Tahdot lisäenergiaa aamuun tai alkuiltaan, voimaa koko kehoon ja selkeän, samaa kaavaa toistavan harjoituksen.

Tunnilla annetaan vaihtoehtoisia liikkeitä eri kehotyypeille.

Lempeää liikettä – Hathajooga

Ominaista: Lempeitä ja kokonaisvaltaisia liikkeitä tehdään hitaasti oman hengityksen tahtiin. Yhteen asentoon keskitytään rauhassa. Tunnilla annetaan vaihtoehtoisia liikkeitä eri kehotyypeille. Opettajasta riippuen tunneilla on sekä fyysisesti haastavia dynaamisia liikkeitä että lempeitä ja rauhoittavia asentoja. Tunneilla tehdään myös usein erillisiä hengitysharjoituksia.

Kenelle sopii: Kaikille, myös aloittelijoille. Hidas tahti helpottaa oppimaan asentojen oikeat linjaukset sekä yhdistämään hengityksen ja liikkeen.

Valitse tämä, kun… Haluat lisää voimaa ja rentoutta päivääsi sekä pysähtyä kuuntelemaan kehoasi.

Liikkeet avaavat etenkin lantion seutua ja alakroppaa.

Päästä kaikesta irti – Yin jooga

Ominaista: Pitkät ja rauhalliset venytykset hiljentävät mielen ja parantavat sidekudosten aineenvaihduntaa. Asennoissa pysytään 2–7 minuuttia ja käytetään usein apuvälineinä esim. joogablokkeja eli palikoita, joogavyötä ja tyynyjä. Liikkeet avaavat etenkin lantion seutua ja alakroppaa. Yin yhdistää joogaperinteen ja kiinalaisen lääketieteen, koska asennot vaikuttavat kehon meridiaani- eli energiaratoihin. Yin-harjoitus on meditatiivinen.

Kenelle sopii: Kaikille, jotka kaipaavat rentoutumista ja lisää liikkuvuutta. Loistovalinta etenkin niille, jotka haluavat päästä liiallisesta suorittamisesta. Koska liikkeissä ollaan pitkän aikaa, yin voi olla haastava ensimmäiseksi joogatyyliksi.

Valitse tämä, kun… Kehosi käy kierroksilla ja haluat rauhoittua ennen nukkumista.

Katso oheiselta videolta joogaopettaja Kaisa Kärkkäisen neljän joogatyylin kotiharjoitus, saat pienen maistiaisen yinistä, kundaliinista, hathasta ja astangasta.