Voimakkailla jaloilla kelpaa taivaltaa. Kuva: Shutterstock
Voimakkailla jaloilla kelpaa taivaltaa. Kuva: Shutterstock

Persjalkainen jaksaa kävellä mihin vain, on osa voimakasta sukua – ja kantaa maitotonkkaa näppärästi. 

Oletko kenties persjalkainen? Siis perinteikkään suomalaiskansallinen, voimakas ja sitkeä, vahvoilla mutta suhteessa lyhyillä jaloilla varustettu nainen? Et todellakaan ole yksin.

Kysyimme hiljattain lukijoilta, miten he näkevät oman vartalonsa ja ulkonäkönsä. Yksi asia nousi esiin useasti: persjalkaisuus. Naiset kuvailivat itseään tanakoiksi ja tavallisiksi. Jalkojen kerrottiin olevan lyhyet ja paksuhkot, tosin voimakkaat. 

Yksikään lukijoista ei maininnut persjalkaisuutta negatiivisessa yhteydessä – ja miksi mainitsisikaan? Persjalkaisuus voi kuulostaa tylyltä kuvaukselta, mutta sillä on oikeastaan lukuisia miellyttäviä, voimaa ja hyvää fiilistä uhkuvia merkityksiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

1. Persjalkainen on yhteydessä juuriinsa

Persjalkaisuus kulkee suvussa. Vartalon malli on konkreettinen yhteys oman suvun naisiin ja tuo tunteen siitä, että kuuluu johonkin. Persjalkainen nainen on linkki vahvojen sukupolvien ketjussa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Nuorempana noloilin reisiäni, mutta nyt näen niissä hyvääkin. Tyttäreni on perinyt jalkani, hänellä ne ovat aina näyttäneet ihanilta,” persjalkaiseksi tunnustautuva äiti kirjoittaa. 

”Jalkani ovat kantaneet kohta neljäkymmentä vuotta minua mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, paikoissa ja kunnossa.”

Persjalkaisuus liittyy paitsi sukuun, myös paikkaan. Lyhyt, mutta vahva alavartalo yhdistetään erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen. Idässä ja pohjoissessa ollaan tutkitusti lyhyempiä kuin eteläisessä ja läntisessä Suomessa. On tosin hyvä huomata, että persjalkaisuus ei vaadi lyhyyttä. 

Me Naisten bloggaaja Veera Korhonen kirjoittaa leikkimielisesti kainuulaisen suonylittäjän jaloista – kuvailu on kuulemma peräisin hänen isältään. Kehonkuvakyselyyn vastannut kolmekymppinen nainen taas kuvailee olevansa ”persjalkaista itäsuomalaista rotukarjaa”.

2. Persjalat kantavat mihin vain

Persjalkainen liikkuu ketterästi tai vähintäänkin sisukkaalla mielellä vaikeassakin maastossa. Lyhyillä jaloilla ei ehkä tavoitella Usain Boltin juoksuaikoja, mutta niillä jaksetaan ”köpöttää ihan minne vain”, kuten parikymppinen persjalkainen kuvailee. 

”Jalkani ovat kantaneet kohta neljäkymmentä vuotta minua mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, paikoissa ja kunnossa. Olen pystynyt aina luottamaan siihen, että ne kantavat minua ja menevät eteenpäin,” 39-vuotias nainen toteaa kiitollisena. 

Taitaa olla niin, että evoluutio on suosinut hyvällä voimantuotolla varustettuja mutta kompaktin kokoisia persjalkoja. Niillä pärjää pohjoisen olosuhteissa. 

3. Persjaloissa sulautuu halutessaan joukkoon

Kun suomalainen nainen tarkoittaa olevansa ihan jees ja ihan kuin muutkin, hän kertoo olevansa ”aika normaali suomalainen persjalkainen", ”semmoinen persjalkainen suomalainen nainen” tai ”tavallinen suomalainen lyhytjalkainen nainen”.

Erikoisuudentavoittelu ja yksilöllisyys voivat olla muodissa, mutta joskus on ihan mukavaa olla yksi lukuisista tavallisista, suomalaisista persjalkaisista naisista. 

”Sanotaanko näin, ettei tällä vartalotyypillä Italiasta farkkuja ostella.”

4. Persjaloissa on Suomi mainittu -potentiaalia

Myönnetään, persjalkainen ei äänneasultaan ole suomen kielen kaunein sana. Mutta ainakin persjalkaisuus on jotakin omintakeista, samassa sarjassa suojalkapallon ja kalsarikännien kanssa. Persjalkaisuuden käsitettä ei taida olla missään muussa kielessä.

Voi olla, että persjalkaisuudesta tulee vielä samanlainen kansainvälinen ilmiö kuin kalsarikänneistä. 

”Sanotaanko näin, ettei tällä vartalotyypillä Italiasta farkkuja ostella,” persjalkainen kolmekymppinen kuvailee kroppaansa. 

Toinen huomauttaa, että espanjalaiset farkut kyllä istuvat kuin hansikas käteen. Persjalat siis tuskin ovat pelkästään suomalainen ilmiö. Ilmaisu persjalkaisuus on kuitenkin melko varmasti keksitty Suomessa, koska moinen sana tuskin olisi voinut tulla mieleen muille kuin suomalaisille. 

Jäämme odottamaan kansainvälisiä juttuja, joissa yritetään selittää, miten persjalkaiset eroavat muista ihmisistä, joilla heilläkin jalat alkavat, no, persiistä. 

5. Persjaloissa on asennetta

”Jalkani ovat luonnostaan vahvat ja lihaksikkaat. Ajatuksesta tulee terve ja sisukas olo, sellainen suomenhevosfiilis. Kuvittelen, että koska reiteni ovat lihaksikkaat, myös sydämeni on vahva, lihashan se on sekin”, kirjoittaa persjalkainen nainen.

”Justiina-hengessä eteenpäin,” toteaa toinen. 

Persjalkainen nainen ei luovuta. Siitä kertoo esimerkiksi erään jo edesmenneen mummon näkemys siitä, että persjaloilla jaksaa hyvin kantaa maitotonkkaa. Nykyään on vähemmän maitotonkkia, mutta kyllä persjaloilla kantaa vaikka läppärilaukkua tai elämään kuuluvia murheitakin aika hyvin. 

Huolehtikoon omista asioistaan!

Vierailija kirjoitti:
Ei kuitenkaan kannata ulkoilemaan lähtiessä pukeutua 4 numeroa liian pieniin 6 euron sukkahousuihin. Meitä on syytetty tyylittömiksi.

Ainoa, joka meitä on syyttänyt tyylittömiksi, on Anu Saagim, jolta minä ainakaan en ota vastaan kommentteja ulkonäöstäni!

Respect

Miksi nainen (ja Me Naiset) alentuu haukkumaan itseään persjalkaiseksi? Alle kaiken arvostelun tämä kirjoitus. Tässä taas tätä hyvää viestiä murrosikäisille ja tuleville anorektikoille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla