Hopeareunushan se siinä! Kuva: Shutterstock
Hopeareunushan se siinä! Kuva: Shutterstock

Ehkei kaikkia keinoja tarvitse edes ottaa käyttöön, kun jo elämän tarjoilemat sitruunat alkavat valmistua sitruunamehuksi. Tai jopa likööriksi?

  1. Muista Manu!

    ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”, sanoi Mauno Koivisto. Olisiko siinä viisaus, joka sopii sekä politiikkaan että mielenhallintaan? Ei ole ällöpositiivista tiedostaa, että uhat toteutuvat varmimmin, jos niihin alkaa varautua. Siksi on hyvä raivata tilaa optimismille.

  2. Aloita nyt jo se kiitollisuuspäiväkirja

    Tämän neuvon kuulee kaikkialta, ja syystä. Kiitollisuuspäiväkirja on helppo, tutkitusti tehokas väline. Eli keksi kolme asiaa, joista voit olla iloinen tänään. Kirjoita ne illalla ylös. Toista joka ilta. Ala odotella muutosta viikon päästä.

    – Ihmisen aivoissa on negatiivinen vinouma: evoluutiossa on ollut hyötyä siitä, että huomaamme paremmin vaarat ja uhat kuin kivat asiat. Kiitollisuuspäiväkirjalla treenataan aivoja huomaamaan hyviä asioita. Voi ajatella vaikka kolmea onnistumista, neuvoo positiivisen psykologian maisteri ja valmentaja Netta Lehtonen.

  3. Opi – tai katkeroidu

    Ei käynyt hyvin, elämä tarjoili sitruunoita. Nyt ei ole pakko hymyillä. Kun pahin raivo hellittää, yritä katsoa asiaa toisin: olisiko tässä tarjolla jokin oppitunti? Henkisen kasvun mahdollisuus? Tärkeä kokemus vastaisuuden varalle? Varmasti olet ainakin taas vähän viisaampi.

  4. Joko valitsit voimabiisin?

    Meillä on selviytymiskeinoja moniin tilanteisiin, mutta olemmeko varautuneet jännittäviin päiviin tai stressiin? Niitä varten olisi fiksua olla oma strategia.
    – Minulla on soittolista, jolla on nostattavia kappaleita. Myös metsä auttaa, Netta Lehtonen vinkkaa. 

  5. Mene metsään

    Kuulostaa ehkä höpsöltä. Ei ole sitä. Suomalaisella on matkaa metsään keskimäärin 700 metriä, joten ehkä ehtisit ottaa tunnin tauon kaikesta ahdistavasta? Jo kaksikymmentä minuuttia metsässä riittää lievittämään stressiä. Ehkä huolien mittakaavakin asettuu kohdalleen.

  6. Opettele itsemyötätuntoa

    Siinäpä outo sana. Mitähän se tarkoittaa?

    – Kohtele itseäsi kuten kohtelisit parasta ystävääsi. Miten reagoisit, jos hänellä olisi vaikeaa? Et varmasti olisi yhtä kriittinen kuin olet itseäsi kohtaan, Netta Lehtonen selittää.

    Tarkoitus ei ole mennä yli siitä, missä aita on matalin. Mutta on tutkittu, että on vaikea saavuttaa tavoitteitaan, jos ajattelee, ettei ole tarpeeksi hyvä. Varsinkin naisilla on taipumusta itse-ruoskintaan.

    – Ei pidä kuunnella sisältään tulevia, epäileviä ääniä. Itsemyötätuntoa ei ole helppo opetella, mutta se kannattaa.

  7. Ota kiinni mistä saat

    Optimismia on tutkitusti helpompi ylläpitää, jos on itse kuskina eikä pelkääjän paikalla. Siksi elämässä kannattaa ottaa luja ote siitä mistä voi – kaikkeen ei ihmisen oma kontrolli yllä. Siivoa kämppää, jos sotku ärsyttää. Nuku, jos tarvitset lisää unta. Treenaa, jos haluat nostaa enemmän penkistä.

  8. Et ole sitä, mitä luulet

    Seuraava läksy olisi vaihtaa olemusajattelusta kasvuajatteluun. Olemusajattelussa ihminen luulee olevansa yhtä kuin epäonnistumisensa. Kasvuajattelussa epäonnistuminen on vain tilanne, josta voi kehittyä.

    – Yhdysvalloissa on joissakin kouluissa otettu käyttöön arvosana nimeltä Ei vielä. Ei siis hylätty, vaan ei vielä hyväksytty. Se on parantanut oppimistuloksia. Ei vielä -ajattelu olisi hyvä muistaa epäonnistumisen hetkellä, Lehtonen miettii.

  9. Sanoilla on väliä

    Sanat muokkaavat ajattelua. Kokeile: vaihda sana pitäisi sanoihin saan tai pääsen. Yhtäkkiä edessä on velvollisuuksien sijaan mahdollisuuksia: pääset tekemään herkkuruokaa, käymään virkistävällä lenkillä, suorittamaan työtehtäviä, joista saa palkkaa.

  10. On myös ok olla ei-ok

    Positiivisuus on muuten mahtava voima, mutta oikeasti se ei siirrä vuoria tai pysäytä ilmastonmuutosta. Ahdistuminen on onneksi sallittua.

    – Positiivisessa psykologiassa on meneillään toinen aalto. Alussa korostettiin ehkä liikaakin positiivisuuden hakemista. Nyt tiedetään, että myös epämukavat tunteet ovat tärkeitä. Ne tuottavat kasvua, rohkeutta ja kehitystä, Netta Lehtonen miettii.

  11. Siihenkin on sovellus!

    Esimerkiksi Happify-nimisellä sovelluksella voit täyttää kiitollisuuspäiväkirjaa puhelimella. Ohjelma tarjoaa myös pelimäistä itsetarkkailua ja positiivisen polun vahvistusta. Testiryhmän mielestä tuntui tosin hiukan mäntiltä kosketella ruudulle nousevia positiivisia sanoja samaan aikaan kun riiteli chat-ikkunassa puolison kanssa kotitöistä. Mutta ehkä seuraavassa riidassa on jo positiivisempi vire?

  12. Sontikka kassiin?

    Kiitollisuuspäiväkirjaa täytetty? Itsemyötätuntoa harjoitettu? Onnittelut: sinusta on tulossa optimisti. Jos sisäinen pessimistisi hankaa vastaan, älä hätäänny. Anna sillekin elintilaa. Voit olla varauksellinen optimisti – tyyppi, joka kantaa sateenvarjoa kassissaan, vaikka uskookin auringonpaisteeseen. Mauno Koivistollakaan ei varmasti olisi mitään sellaista varautumista vastaan.
     

Naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle, arvioi psykoanalyytikko Elina Reenkola.

Häpeä on tunne, joka on meistä useimmille valitettavan tuttu. Olennaisuudestaan huolimatta sitä on hankala nähdä millään lailla positiivisena tunnetilana. Jotain hyvääkin häpeässä silti on.

– Lievä häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa, sanoo häpeämistä tutkinut psykoanalyytikko Elina Reenkola.

”Häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa.”

Reenkolan mukaan häpeä johtuu sisäisestä ristiriidasta minän ja erilaisten ihanteiden välillä. Jos siis emme toimi tai onnistu jossain asiassa niin kuin mielestämme pitäisi, tunnemme häpeää.

Vaikka häpeä onkin tärkeä osa meitä, sen ytimessä oleva pelko hyväksynnän ja rakkauden puutteesta ei tunnu kovin tarpeelliselta.

– Valitettavan usein häpeä lamaannuttaa ja aiheuttaa tuskaa. Mokaamisen pelko estää toteuttamasta itseään ja unelmiaan, Reenkola sanoo.

Reenkolan mukaan naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle.

– Se voi johtua muun muassa siitä, että naisia ja tyttöjä on alistettu ja nöyryytetty yhteiskunnassa niin pitkään. Naisen anatomiaan liittyy myös monia intiimejä asioita, joita ei voi hallita, kuten kuukautisvuoto, raskaus, maidon valuminen rinnoista ja vaihdevuodet. Vaikka ne ovat luonnollisia, niiden hallitsemattomuus tekee niistä jotenkin häpeällisiä.

Häpeälle kannattaa altistaa itsensä

Epämiellyttävyydestään huolimatta häpeää ei pidä pakoilla. Pelottavien asioiden tekeminen saattaa auttaa pääsemään pahimmasta häpeän tunteesta eroon.

– Uskon, että häpeälle kannattaa jossain määrin altistaa itsensä. Minäkin pelkäsin pitkään julkista puhumista ja esiintymistä, mutta olen karaissut itseäni hakeutumalla pelottaviin tilanteisiin, Reenkola sanoo.

Lue torstaina 25.1. ilmestyvästä Me Naiset -lehdestä, miten Elina Reenkola ja kaksi muuta naista ovat kokeneet häpeän omassa elämässään ja miten he ovat päässeet siitä yli.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti