Kuvat Panu Pälviä
Kuvat Panu Pälviä

Millainen olisi täydellinen hääpäivä? Näiden pariskuntien unelmiin kuuluvat valkoinen mekko, itkevä anoppi, iloinen tunnelma – ja he ovat valmiita sanomaan tahdon suorassa tv-lähetyksessä.

Saapuminen kirkon pääovelle paavimobiililla, tai ehkä ilmalaivalla. Lapsikuoro on portailla vastassa. Laahuksen suoristus, ovet auki, astuminen käytävälle pyroshow'n saattelemana...

– Ei, ei tosiaan mitään tuollaista. Suomalaiset ovat hillittyjä, ja he toivovat vihkitilaisuuteensa mukavaa tunnelmaa ja "jotain musiikkiesitystä", tuottaja Anna Hallenberg sanoo.

Ihan mitä tahansa saisi toivoa, koska täällä tuotantoyhtiö Storyofin neuvotteluhuoneessa suunnitellaan Kuninkaalliset häät -tv-ohjelmaa. Siinä kirkkovihkimisestä tehdään spektaakkeli kuninkaalliseen tapaan, ja tilaisuus esitetään suorana lähetyksenä Nelosella.

Ohjelmaan hakeneet parit ovat saaneet kuvailla, mikä heidän mielestään olisi täydellinen tapa mennä naimisiin. Kun he saapuvat kirkkoon, paria on vastassa yllätyksellinen mutta omannäköinen spektaakkeli.

Anna Hallenbergin mukaan pyrkijät ovat saaneet haaveilla ihan mistä vain, mutta kukaan ei ole vielä rohjennut toivoa edes Ilmavoimien ohilentoa.

Storyof haluaa ohjelmaansa kahdeksan täydellistä paria. Tavallisia, kivoja, eri-ikäisiä pareja, joihin katsoja voisi samastua. Lisäksi toiveissa olisi, että kuvauskalusto saataisiin piilotettua tyylikkäästi kirkkoon, että suorat lähetykset onnistuisivat, että pappi puhuisi koskettavasti ja että tilaisuudesta tihkuisi rakkaus. Ja vielä jos ensimmäiseen lähetykseen, 7. toukokuuta, sattuisi kaunis, sateeton tiistai-ilta.

– Hääjuhlan järjestäminen on pariskunnan oma asia. Tämä on viihdeohjelma, ei realitya. Toki jakson alkupuolella tutustutaan pariin ja vihkimisen ympärillä voi tapahtua; hääpari voi vaikka tulla paikalle vähän erikoisella tavalla, Anna selvittää.

Siis jollain hassulla välineellä niin kuin Nukkumatti?

– No miksei. Me suunnittelemme parille heidän unelmiensa vihkimisen yllätyksenä sormusta, huippusuunnittelijoiden räätälöimiä hääpukuja ja esiintyjiä myöten.

Siis vähän niin kuin Innossa?

Täydellinen puku

Olisiko heistä tv-ohjelman hääpariksi? Annukka Blomin, 26, ja Janne Ruohiston, 37, hakemus on erottunut edukseen 700 muun joukosta.

Ainakin morsian sopisi kuninkaalliseen hääohjelmaan kuin tiara prinsessan päähän. Jo ennen kuin miehestä oli tietoakaan, Annukka oli leikannut elämänsä aarrekarttaan kuvan Ruotsin kruununprinsessasta Victoriasta ja hänen sulhasestaan Danielista alttarilla. Ihan vitsinä, mutta kuitenkin.

– Se nyt oli sellasta hassutusta. Mutta saa hassutella ja unelmoida, sellainen tuo elämään flow-tilaa, sanoo Annukka.

Nyt Annukka katselee sydämensä valittua lähietäisyydeltä silmiin ja hymyilee. Tai oikeastaan pari nauraa onnellisina ääneen. Ollaan Helsingin Korkeavuorenkadulla, yrittäjäpariskunnan yhteisellä konttorilla.

Pari tapasi vuonna 2010 Ystäväyrittäjien pikkujouluissa. Sen jälkeen seurasi tutustumista, kahvilla käymistä ja se kutkuttava vaihe, kun ei tiedä, millä tavalla toinen on kiinnostunut.

– Jannen seurassa oli alusta alkaen mukava olla, ja kun häneen tutustui, ei voinut olla rakastumatta. Janne on ihanin ihminen, jonka olen koskaan tavannut, Annukka miettii.

Oli siihen muitakin syitä kuin yksi aarre­kartta, että Annukka ja Janne päättivät hakea tv-ohjelmaan. Ensinnäkin, yrittäjien on vaikeaa löytää aikaa häiden järjestämiseen ja tuotantoyhtiön apu kiinnosti. Toisekseen, julkisuudesta ei ole yrittäjäparille ainakaan haittaa.

Jannella on uudehko xtune-yhteisö­sovellus myytävänään, ja Annukka vetää Onnellisuusopisto-yritystä, joka järjestää muun muassa naurujoogakursseja. Joskus Annukka ja Jannekin saattavat nauraa keskenään koko päivän.

Annukalle ei ehkä ole niin väliä hääpäivän yksityiskohdista, mutta jollain muulla olisi aiheeseen pari huomautusta. Annukkaa on tullut moikkaamaan ystävä Sohvi Nyman, meikkaaja-stylisti. Hän rakastaa häitä. Sohvi auttaa morsianta valitsemaan täydellisen hääpuvun ja opastaa, milloin olisi oikea aika käydä kasvohoidossa ja hiusvärissä ennen tärkeää päivää.

Tv-ohjelmassa Sohvi ei ole mukana vaan tuotantoyhtiön hankkima häämekko on yllätys niin Annukalle itselleen kuin lähipiirillekin. Mutta erikseen pidettäviä hääjuhlia varten Sohvilla on ystävälleen neuvoja. Hänen mukaansa Annukka tarvitsee päivää varten kolmet kengät (yhdet kirkkoon, yhdet siirtymisiin, yhdet matalat, jotta jalat eivät ole yöllä muusina) ja mahdollisesti toisen puvun jatkoille.

Morsiusliikeiden ikkunoissa komeilee yleensä hääpuku, jossa on korotettu vyötärö, a linjainen helma ja olkaimeton korsettiyläosa.

– Se malli kyllä sopii monelle suomalaiselle, jolla on kapeat hartiat ja leveä lantio. Mutta vaakasuora leikkaus miehustassa pullistaa käsivarsia ja litistää rintoja. Kannattaa katsoa se tarkkaan, usein vaikka sydämen mallinen yläosa on parempi, Sohvi kertoo.

Täydelliset pupuset

Myös Elisa Kristiansson, 33, on ehtinyt miettiä tulevien häidensä tyyliasioita.

– Mä haluaisin jotain perinteistä. Valkoinen puku, sellaista mulla ei ole ikinä ollut. Ja huntu. Haluan olla kerran prinsessa, Elisa toteaa.

Nyt Elisan kaulassa on palestiinalaishuivi, ihan samanlainen kuin sulhasellakin. Hän ja Kristian Wickström, 33, tapasivat viime juhannuksena, ja se oli siinä. Oli oikeastaan ihme, etteivät he olleet tutustuneet aikaisemmin, sillä yhteisiä kavereita on paljon. Elisa ja Kristian tunsivat heti olevansa kuin samasta puusta. Kiinnostukset ja mielipiteet osuivat, samoin yksityiskohdat: Molemmilla oli kaksi lasta edellisistä suhteista. Kummallakin oli ollut aikaisemmin samanlainen, keltamusta Honda CBR600F -moottoripyörä.

Nykyään myrskyläläisessä hirsitalossa eletään niin, että Elisa remontoi ja Kristian laittaa ruokaa. Lapset tykkäävät toisistaan. On aika mennä naimisiin.

– Toinen kerta toden sanoo, se on meidän mottomme, pari nauraa.

Elisa ja Kristian kertovat, että he ovat sen verran ällörakastuneita, etteivät  kaverit enää tahdo heidän kanssaan baariin. Ja juuri sen verran tyrkkyjä, etteivät tv-kamerat haittaa.

– Tai emme me tyrkkyjä ole, mutta tykkäämme olla esillä. Olemme aina ne, jotka nousevat ensimmäisinä tanssimaan pöydillä. Ajattelimme heti, että tämä ohjelma voisi olla meidän juttumme.

Kirkkohäät ovat heille selvä juttu, sillä molemmat ovat kristityistä perheistä, vaikka pari itse ei paljon kirkossa käykään.

Pupuset poistuvat eteiseen, Anna ja käsikirjoittaja Ani Kellomäki vilkaisevat neukkarissa toisiaan: jatkoon.

– Aika ihania. Kuuntelitko, miten ne jatkoivat toistensa lauseita?

– Ja onhan se kiva, jos pari näyttää kirkossa rakastuneelta.

Täydellinen kaari

Niin, se kirkko. Kun katsoo Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan toimiston ikkunasta lumiselle Bulevardille, ei uskoisi, että kohta rakkaus alkaa versoa kilpaa krookusten kanssa, ja aurinkosulattaa jään. Vanhan kirkon kappalaisella Arto Antturilla on talvesta huolimatta jo keväiset rakkausasiat mielessä. Hän on yksi neljästä papista, joka vihkii tv-ohjelman parit.

– Ällistyin, kun tuotantoyhtiöstä soitettiin. Että oletteko te nyt tosissanne: annatteko meidän puhua parhaaseen katseluaikaan 20 minuuttia Jeesuksesta?

Tarkkaan ottaen vihkiminen kestää Arton toimittamana, yhden virren kanssa, 18 ja puoli minuuttia. Arto saattaa nähdä yhtenä kesälauantaina seitsemän kihlaparin jännittävän, hikoilevan ja pyyhkivän nenäänsä – tai tulevan onnellisen levollisina alttarille. Sitä ennen hän on jo tavannut parin kahden kesken.

– Minun vihkipuheeni eivät ole kovin henkilökohtaisia, mutta haluan silti tutustua pariin, jotta saan käsityksen sydämen polusta. Kysyn myös etukäteen, miksi he haluavat kirkkohäät. Eihän se nykyään ole mitenkään pakollista.

Artollakin on kuva siitä, millainen olisi täydellinen vihkitilaisuus. Siinä olisi selkeä kaari, joka alkaa rakkaudelle antautumisesta ja huipentuu sormuksiin, lupaukseen, vahvaan sitoutumiseen.

– Musiikkivalinnat voisivat heijastaa kaarta. Alussa musiikki voi olla odottavaa ja kyselevää. Huippukohdassa on niin isoista asioista kysymys, että rakkaudesta kertova popkappale ei minusta oikein riitä. Lopussa voisi olla mahtipontinen kiitosvirsi, tai alttarilta poistuttaisiin vähän tanssahdellen. Ilmeisesti kirkko onnistuu todella huonosti kertomaan rippikoululaisille hengellisen musiikin valtavasta kirjosta. Aina ei ole pakko mennä Kuulalla sisään ja tulla Ruususella ulos, tyylilajihan voi olla vaikka heviä.

– Viime lauantaina tuli MacGyverin tunnusmusiikki. En tunnistanut sitä, oli ihan nätti. Harvoin musiikkipyyntöä evätään, jos sillä on parille merkitystä.

Täydellinen onni

Tai sitten voi unohtaa meikit, hääpuvut ja ehkä kirkkovihkimisenkin. Espoolaiset Minna Ahonen,45, ja Mikko Leppänen, 54, eivät ole vielä varmoja, millaiset heidän häistään tulee, mutta todennäköisesti sellaiset, että tilaisuuteen voi tulla rennoissa vaatteissa. Sitten vietetään rento päivä jonkin aktiviteetin, vaikka ulkoilun, merkeissä.

– Me olemme toisella kierroksella.

Puvut, meikit ja muut maksavat paljon, ja haluaisimme käyttää senkin rahan siihen, että saadaan suvut ja ystävät koottua ja tehdään yhdessä jotain vähän erilaista, josta jää kaikille muisto. Se olisi myös meidän tyyppistämme. Olemme aina menossa tai urheilemassa.

Minnan ja Mikon juttu alkoi puhelinnumeroiden vaihdosta baarissa ja jatkui pitkillä kävelylenkeillä. Epävirallinen lupaus kulkea yhdessä on tehty jo muutama vuosi sitten, mutta oikean kosinnan ajatus kypsyi Mikolla, kun syksyllä kohkattiin maailmanlopusta 21.12.12.

– Ajattelin, että päivä ennen maailmanloppua on varmaan hyvä päivä kosia, Mikko muistelee.

Kun molemmat heräsivät työstresseissään maailmanlopun alla aamuyöllä, Mikko päätti toimia. "Minna hei..." tuli kuulemma niin omituisella äänellä viereiseltä tyynyltä, että Minna luuli ensin miehen puhuvan unissaan. Vastaus oli myönteinen, maailmanloppua ei tullut. Kun aamu valkeni, Mikko kuuli radiosta Kuninkaalliset häät -ohjelmasta ja täytti hetken mielijohteesta hakemuksen.

– Häät ensi kesänä Helsingin vanhassa kirkossa olisivat varmaan yhtä mieleen painuva tapahtuma kuin kosiminen 4.30 aamulla ja maailmanloppu yhteensä, hän kirjoitti hakemustekstiin.

Kohta tulee kesä, mutta sitä ennen Mikko ja Minna ehtivät tehdä vielä monta hiihtolenkkiä, viikonloppureissua ja käyttää hetken häidenkin suunnitteluun.

– Tämä on mielettömän ihana elämänvaihe. Lapset ovat isoja, meillä on kahden aikuisen suhde. Joskus tuntuu jotenkin epätodellisen onnelliselta ja huomaa miettivänsä, että mitä jos jotain tapahtuu ja tämä viedään meiltä pois, Minna toteaa.

Tavataan vastamäessä?

Uusi tutkimus sanoo, että jos naimisiin mennessä epäilyttää, fiiliksiään kannattaa kuunnella. Häiden alla päätöstään epäröivillä on nimittäin 2,5 kertaa suurempi riski erota kuin niillä, jotka ovat asiastaan varmoja. Jos on varma, ei siinä sitten mitään.

Elisa, Kristian, Annukka, Janne, Minna ja Mikko tietävät, mitä haluavat. Kaikki näyttävät juuri siltä, mitä Kuninkaallisiin häihinkin halutaan: tavallisia rakastuneita suomalaisia pariskuntia, jotka valmiina sitoutumaan.

Vanhan kirkon kappalainen Arto Antturikin näkee hyvin harvoin epäröiviä kihlakumppaneita.

– Upeaa sitä on katsoa, miten ihmisten kasvot säteilevät vakaumuksesta.

Mutta toki joskus mietityttää, kun niin moni liitto ei kestä.

– Usein mies kertoo rakastuneensa naisen puheliaisuuteen, nainen taas miehen vakauteen. Se voi toimia mahtavasti. Välillä vain käy mielessä, että huomaatteko, teillä on kasassa kliseiset ainekset nalkuttavasta naisesta ja puhumattomasta miehestä. Mutta silloinhan minä vain rukoilen kahta innokkaammin.

Mielellään vihkipappi palaa asiaan myös silloin, kun tosielämässä päästään vastamäkivaiheeseen.

– Minulle voi soittaa suoraan. Tuntuisi oikealta jutella siinäkin vaiheessa.

Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 9/2013.