Karibianmeren turkoosien aaltojen keskellä lepäävä Guadeloupe on iloinen sekoitus maailman eri kolkkia.

Pääkaupungin katuja sukkuloivassa minibussissa soi Bob Marley, ja matkustajat nyökkäävät päätään musiikin tahdissa. Kun jään pysäkillä pois, kadun täyttää värikäs kulkue: karnevaalipukuisia lapsia ja hedelmäkoreja kantavia naisia naisia kirkkaissa juhlamekoissaan.

– Naiskokkien festivaali, jokavuotinen iso juhla, kertoo lierihattuinen vanha herra vieressäni.

– Tulit juuri sopivaan aikaan. Pääset maistamaan herkkuja kaikkialta Guadeloupelta!

Karibialla sijaitseva Guadeloupen saari on tunnettu monipuolisesta ruokakulttuuristaan. Voin valita, syönkö viehättävässä pikkuravintolassa, jossa tarjoilija levittää pöydille tärkättyjä pöytäliinoja, ostanko tuoreen, torikauppiaan grillaaman mustekalan vai kokeilenko jotain ihan uutta?

Kadunvarsiravintolasta leviää mausteinen tuoksu. Tilaan summanmutikassa tarjoilijan suosittaman lambi-nimisen annoksen.  Oletan sen olevan lammasta, mutta saankin eteeni kookoscurryn. Ruoka maistuu taivaalliselta, vaikken tunnistakaan pääraaka-ainetta. Kun kysyn tarjoilijalta, hän tuo eteeni valtavankokoisen näkinkengän. Olen syönyt elämäni ensimmäisen kerran merikotiloa! Lambista tulee matkan aikana lempiruokani, samoin boudin-verimakkarasta ja haiseva varvas
-nimisestä hedelmästä.

Antilleihin kuuluva Guadeloupen saaristo on yksi Ranskan merentakaisista maakunnista. Täällä voin puhua ranskaa, maksaa euroilla ja nauttia ranskalaisesta palvelutasosta. Mutta siihen yhtäläisyydet emomaahan loppuvatkin.

Sekalaista seurakuntaa
Saint-Françoisin hiekkaranta on melkein tyhjä, mutta vedessä on tungosta. Täällä aallot ovat lempeitä ja pitkiä, ja paikka on aloittelevien surffareiden suosiossa.
Kun ranta iltapäivällä hiljenee, kehtaan minäkin muljata lautani kanssa rauhassa. Hengähdystauon aikana erehdyn kysymään opettajaltani, vaaleantukkaiselta Marcilta, mistä hän on kotoisin. Mies vastaa ylpeänä olevansa syntyperäinen guadeloupelainen. Vaan eipä mikään tyypillisen näköinen asukas!

– Me olemme kaikki kreoleita, mitään tyypillistä guadeloupelaista ei ole. Ennen siirtomaaisäntiä  täällä asuivat arawak-intiaanit. Sitten saarille tuotiin afrikkalaisia orjia sokeriplantaaseille. Viimeisen sadan vuoden aikana tulivat intialaiset, muut eurooppalaiset sekä kiinalaiset. Me olemme kaikki sekoitus kaikkea, mies selvittää.

Yksi ryhmä saarilla kuitenkin erottuu muista: valkoiset ranskalaiset, ”blancs matignons”, kuten muut heitä kutsuvat. He pakenivat Ranskan vallankumousta Guadeloupelle 150 vuotta sitten ja yllä­pitävät yhä vanhoillisia elämäntapojaan eristäytyneessä yhteisössään.

Cocktaileja ja katrillia

Kun aurinko laskee, Le Moulen surffarikylän keskustori täyttyy juhlijoista. Yhteiseen riemuun ei tarvita sen erikoisempaa aihetta kuin alkava viikonloppu. Kaiuttimista kuuluu zouk – karibialainen rumpurytmi, ja niin lapset kuin vanhemmatkin keinuvat musiikin tahtiin.

– Ti punch! Ti punch!  huutaa sympaattinen, tukeva herra ja ojentaa minulle lasin. Ennen kuin ehdin estää, lasiin lorahtaa aimo tilkka rommia ja päälle tummaa sokeria. Toiseen käteeni saan limen. Herra näyttää mallia: puristaa limen omaan lasiinsa, sekoittaa ja juo kerralla lasin tyhjäksi.

Ti punch, guadeloupelaisten lempicocktail, on ensikertalaisenkin helppo valmistaa. Torilla jokaisella juhlijalla näyttää olevan lasi kädessä. Humalaisia ei silti näy.

Illan aikana juodaan lukuisia cocktaileja ja tanssitaan loputtomasti. Jossain vaiheessa zouk vaihtuu vauhdikkaaseen katrilliin.

– Ei haittaa, vaikka et osaisikaan. Täällä opit! yllyttää tanssiin houkutellut mies.

– Me olemme säilyttäneet tämän taidon paremmin kuin ranskalaiset, hän kehaisee.

Vanhempi väki tanssii ympärillämme samalla innolla kuin nuoremmat hetki sitten zoukin tahdissa.

Tulivuoren satumaailma

Guadeloupen kahdesta pääsaaresta suuremmalla, Basse-Terrellä, voi kokea luontoelämyksiä melonnasta sukellukseen ja pesukarhusafarista patikointiin.

Heti saarten liittymäkohdan jälkeen huomaa eron naapurisaari Grande-Terreen: auringon polttamat avarat pellot jäävät taakse, ja pian ajamme jo kiemuraista tietä keskellä sumuista sademetsää. Kun pilvet hetkeksi väistyvät, edessämme kohoaa La Soufrière -tulivuori.

– Tykkäsitkö lapsena kiipeillä puissa? Sitä taitoa tarvitaan täällä! oppaani Richard huikkaa, tarttuu liaanista kiinni, hyppää oksasta toiseen kuin villieläin ja viilettää hetken päästä jo kaukana edessä.

Kiipeilytaitoni ovat ruosteessa, mutta onneksi tulivuoren huipulle pääsee myös polkua pitkin kävellen. Matka taittuisi tunnissakin, mutta ympäristö on täynnä niin ihmeellisiä kasveja, valtavia kukkia ja satumaisia puita, etten malta edetä kovin nopeasti. Vähitellen trooppinen kuumuus hellittää ja ilma muuttuu yhä viileämmäksi.

Huippu on 1 500 metrin korkeudessa. Teräväreunainen kraatteri edessämme päästää höyryä ja savua ilmaan. Viimeinen kunnon purkaus tapahtui 35 vuotta sitten.

– Rinteillä kasvaa maailman parhaita kahvilajeja, ja kiitos tulivuori-ilmaston, täällä menestyvät mitä erikoisimmat hedelmät ja maustekasvit, Richard kertoo.

Matkalla alas pysähdymme virkistymään viileään vesiputoukseen ja sen jälkeen vielä kuumaan rikkilähteeseen.

Cousteaun jäljillä

Jos nähtävää on korkeuksissa, löytyy sitä myös syvyyksistä. Pieni ja kivinen Pigeon-saari näyttää kovin vaatimattomalta, mutta varsinaiset aarteet piilevätkin vedenpinnan alla. Täällä Calypso-tutkimusaluksen kapteeni Jacques Cousteau kuvasi vedenalaisen Hiljainen maailma -dokumenttinsa 1956.

– Halusin aloittaa sukelluksen juuri täällä, kertoo ranskalainen Delphine Marseau, kun nousemme veneeseen.

– Kuulin, että ankkurointi on täällä kielletty ja riutta sen ansiosta loistavassa kunnossa.

Parin minuutin päästä pulahdamme mereen – suoraan korallien keskelle! Näyttää siltä kuin joku olisi heittänyt pohjalle monimetristen korallinoksien sekaan isoja saviruukkuja. Kun kurkkaan ruukun sisälle, tajuan senkin olevan koralli, jossa piileskelee varmaan tuhat eriväristä pikkukalaa. Nostan katseeni ja näen ohi uivan merikilpikonnan. Tunnin sukelluksen aikana uimme valtavien kalaparvien läpi, ihailemme auton kokoisia pallokoralleja ja törmäämme Cousteaun vedenalaiseen patsaaseen.

Kun parhaat uimarannat ja vaelluspolut ovat tulleet tutuiksi ja matkalaukku täyttynyt maustepusseista, vaniljatangoista ja rommipulloista, on matkakin loppusuoralla. Onneksi Karibia ei ole niin kaukana kuin luulin. Tähän Ranskan omituiseen maakuntaan aion  vielä palata.

8 x seikkailu

1 Kiipeä tulivuorelle. Puolen päivän vaellus onnistuu helposti omatoimireissuna. Muista hankkia kartta.

2 Sukella vedenalaiseen Jacques Cousteau -puistoon. Oiva paikka aloittaa sukellusharrastus. Meri on aina tyyni, nähtävää on paljon, ranta on lähellä ja syvyydet alle 30 metriä.

3 Osallistu kreolikeittiön kokkikurssille. Yhden päivän aikana oppii käyttämään paikallisia mausteita ja jopa luomaan omia kreoliruokia. Kysy hotellista tai matkatoimistoilta.

4 Kokeile lainelautailua. Lajiin tutustuminen onnistuu parhaiten kesällä, jolloin aallot ovat pieniä. Parhaat aallot löytyvät kesällä Sainte-Annesta, Saint-Françoisista ja Petit-Havresta. Loka-toukokuussa kannattaa suunnata Le Moulen, Port-Louisen ja Anse Bertrandin rannoille.

5 Löydä oma hiekkarantasi. Saarten 300 kilometriä pitkä rantaviiva tarjoaa valinnanvaraa: valkoisia, mustia, suosittuja ja lähes koskemattomia rantoja.

6 Tee löytöretkiä merikajakilla. Kajakkeja ja kanootteja vuokrataan monella uimarannalla. Esim. Basse-Terren länsirannikko on kuvankaunis ja turvallisen tyyni.

7 Ui vesiputouksessa. Parhaat piilopaikat löytyvät Basse-Terren keskiosasta ja Bouillanten kylän läheltä.

8 Lähde pesukarhu- tai valassafarille. Basse-Terren saari on paikallisen pesukarhulajin koti, joten pidä silmät auki viidakkopoluilla! Valassafareita järjestetään marras-toukokuussa.

Miten mennä?

- Air Francen edestakaiset lennot Helsingistä Pariisin kautta Guadeloupeen alkaen 1100 euroa. Halvemmalla pääsee, jos varaa erikseen lennot Pariisiin ja sieltä sisämaanlennon Guadeloupeen (www.corsairfly.com). Valmismatkoja Suomesta myyvät muun muassa Aktiv-Resor ja Kaleva Travel.

- Guadeloupen hintataso on sama kuin manner-Ranskassa.

- Paras aika matkustaa on marraskuusta huhtikuun loppuun. Hurrikaani- ja sadekausi kestää kesäkuusta lokakuun loppuun, mutta silloinkaan ei sada joka päivä.

- Paikallisasukkaat puhuvat kreolin kieltä ja ranskaa. Isommissa turistikeskuksissa pärjää myös englannilla.

- Kaupunkienväliset bussiyhteydet ovat säännöllisiä ja halpoja. Koko saaren ympäri voi matkustaa bussilla alle 20
eurolla. Auton vuokrat lähtevät 20 eurosta /päivä. Pienemmille Guadeloupen saarille sekä naapurivaltioihin Dominicaan, St. Luciaan ja Ranskan Martiniqueen pääsee lautalla muutamassa tunnissa.