Silitän vihreää lempipöytäliinaani sunnuntai-iltapäivän rauhassa ja huomaan mumisevani teinipojalleni, joka löhöilee sohvalla. ”Jotenkin surullista, että tätäkään liinaa ei ole enää vähään aikaan tehty Suomessa.”

Poikani ei korvaansa lotkauta. Hänen ikäisenään tuskin itsekään uhrasin kovin paljon ajatuksia Suomen työllisyystilanteelle.

Silloin 70-luvulla maailma tuntui paljon selvemmältä paikalta kuin nykyään. Parhaan kaverini Tuulan isä Erkki oli ompelukonemekaanikko Tiklaksen tehtaalla, ja naapurimaanamme oli mahtava Neuvostoliitto, minne upposi vaatteita ja kenkiä ihan kasapäin. Töitä siis riitti. Mutta siitähän minä en tiennyt mitään, kun makoilimme Tuulan kanssa hänen huoneessaan ja suunnittelimme suurta vallankumousta. Tuula nimittäin joutui pitämään isänsä työsuhde-etuna saamia Tiklaksen farkkuja, joita emme luokitelleet merkkifarkuiksi.

Minulta löytyi ongelmaan kompromissiehdotus: ”Revitään mun vanhoista Lee Coopereista ja Beaverseista merkit irti ja ommellaan ne sun farkkuihin. Sitten sä et näyttäisi enää ihan niin nololta. Ne on kato kansainvälisiä merkkejä – ei mitään Suomessa väsättyjä.”

Niin teimme. Nololta näytti edelleen, kun ompelutaitommekin olivat enemmän kuin rajalliset. Mutta ainakin merkit olivat paikoillaan.

Myöhemmin olen tajunnut, että myös minun Lee Cooperini ja Beaversit väsättiin tiukasti Suomen maaperällä, niinkin eksoottisissa paikoissa kuin esimerkiksi Multialla, Keuruulla ja Petäjävedellä. Onneksi edes silloin, ajattelen nyt.

Jatkaessani silittämistä minulle tuli yhtäkkiä ihan hirveä ikävä Erkkiä ja lokoisan hitaita iltapäiviä kaverini keittiössä. Kun Erkki oli pyöräillyt töistä kotiin, hänellä oli aikaa istuskella ja jutella kanssamme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Koulukäsityönikin valmistuivat ainoastaan Erkin avulla. Hän surautteli ompelukoneella työt hetkessä valmiiksi ja opettaja tuijotti epäilevänä: tätä sinä et ole kyllä itse tehnyt.

Kun sain ensimmäisen lapseni, Erkki ompeli minulle jättikokoisen pupun, joka sai tekijänsä mukaan nimen Herra Lampinen.

Se oli taatusti suomalaista työtä. Suurella sydämellä tehty.