Kuntoilu ei ole helppoa. Ei se ole tarkoituskaan – sehän siinä herranenaika on ideakin!

ELLA YATTA on perheetön pätkätyön veteraani ja asuu itselleenkin yllättävästi paikassa, josta lähimmälle joogasalille on 50 km. Ella on keski-ikäinen, joten hänen lapsuudessaan ahdistusta hoidettiin pullalla eikä kriisiryhmillä. Tästä kiitolliset rasvasolut ovat piinanneet häntä koko elämän, ja nyt hän käy taisteluun niitä vastaan. Apuna ovat oivalliset koirat Voima ja Ilo sekä kaukaiset ystävät verkon kautta.



Vuoden 2010 laskiaistiistaista heinäkuun 21. päivään Ella pudotti painoaan 98,6 kilosta 75,6 kiloon riutumatta ja hyvissä voimissa. Kuluneen talven aikana jokin meni pieleen, ja nyt selvitetään mikä. Pitäkää peukkuja.



Tamburiini ja räkähiihto



Kuntoilu ei ole helppoa. Ei se ole tarkoituskaan – sehän siinä herranenaika on ideakin!



Mutta jotain olisi voitu ala- ja yläkoululiikunnassa suunnitella paremmin. Nykyään en juurikaan tunne kouluelämää, mutta toivon tilanteen parantuneen.



Sisäliikunta oli naisvoimistelua. Kaikki kunnia naisvoimistelulle, mutta kaikki pikkutytöt eivät ole syntyneet singahtamaan hevosen yli. Talviliikunta oli hiihtokilpailuja, joissa armoa ei tunnettu: kaikkein punkeroimmatkin uhkailtiin suksimaan pellonlaitaa aina maaliin saakka.



Onko siis ihme, jos liikunta/kuntoilu/urheilu ei aikuisena innosta? Panee vain sylettämään, kun muistaa nöyryytykset ja julmuudet.



Liekö seurausta tästä, että varhaisaikuisuus kului savuisissa baareissa kalvakanahdistuneita poikia jahdatessa? Nämä honkkelit olivat varmaan hekin niitä, jotka valittiin viimeisinä pesäpallojoukkueisiin.



Minun lapsuudessani Madonnakin poltti tupakkaa eikä Sting ollut vielä joogi. Vielä 30-vuotiaana pidin huvittavana totuutena paitatekstiä ”Musiikki on pelastanut minut urheilulta” – ja kyllähän se vähän hihityttää vieläkin.



Pullahdin pulskaksi noin viisivuotiaana, kun lapsuudenperheeseen tuli sairaus. Ei tarvita kummoisiakaan kyökkipsykologintaitoja toteamaan, että aloin silloin lohtusyöpöksi. Ja se jatkuu.



Olen harteikas ja minulla on synnyttäjän lanteet ja perunannostoon sopivat sääret. Gasellimaista siroutta ei ole ollut eikä ole oleva. Enkä sitä tahdokaan: tahdon kontaktin tähän uskolliseen ja vahvaan kehoon, jota olen yrittänyt puuduttaa ja myrkyttää lukemattomin keinoin.



Huhtikuussa Anu Saagim lausahti medialle, että käveleskelyillä auringonpaisteessa hän on pudottanut viisi kiloa kahdessa viikossa. Että synkeän, salilla rehkityn talven jälkeen on niin kiva kun nyt voi näinkin luontevasti keventyä.



Jaa. Että kun on koko ikänsä keskittynyt ulkonäköönsä ja painaa ehkä 65 kiloa, kävelyretket vievät siitä kahdessa viikossa pois melkein 8 prosenttia?



Olisipa se noin helppoa. Taidan lähteä koirien kanssa metsään.