En tajunnut ideaa silloin, kun Seitsemän Seinähullua Veljestä vielä sai radiosoittoa tälle renkutukselleen. Sittemmin olen pohtinut, että jos leppoisa tarkoittaa flegmaattista ja puutunutta, on lyyrikkonero varmaankin ollut asian ytimessä.

ELLA YATTA on perheetön pätkätyön veteraani ja asuu itselleenkin yllättävästi paikassa, josta lähimmälle joogasalille on 50 km. Ella on keski-ikäinen, joten hänen lapsuudessaan ahdistusta hoidettiin pullalla eikä kriisiryhmillä. Tästä kiitolliset rasvasolut ovat piinanneet häntä koko elämän, ja nyt hän käy taisteluun niitä vastaan. Apuna ovat oivalliset koirat Voima ja Ilo sekä kaukaiset ystävät verkon kautta.



Vuoden 2010 laskiaistiistaista heinäkuun 21. päivään Ella pudotti painoaan 98,6 kilosta 75,6 kiloon riutumatta ja hyvissä voimissa. Kuluneen talven aikana jokin meni pieleen, ja nyt selvitetään mikä. Pitäkää peukkuja.



Lihavat on lepposia



En tajunnut ideaa silloin, kun Seitsemän Seinähullua Veljestä vielä sai radiosoittoa tälle renkutukselleen. Sittemmin olen pohtinut, että jos leppoisa tarkoittaa flegmaattista ja puutunutta, on lyyrikkonero varmaankin ollut asian ytimessä.



Lihavat on lepposia ensinnäkin siksi, että laardikuoren alla ei nopeisiin liikkeisiin pysty. Ja toiseksi tietysti siksi, että niitä on kiusattu läskeistään aina ja ainut puolustuskeino on ollut ryhtyä mukavaksi ja hassunhauskaksi.



Jos olisin vielä/jo hoikka, en saisi sanoa tätä ääneen: ylipaino on yhtä vakava syömishäiriö kuin kuuluisammat anoreksia ja bulimiakin. Ylensyönti on oire psykologisesta häiriöstä kuten alkoholismi tai muu päihderiippuvuuskin.



On siis julmaa tyrkyttää laihdutusohjeita:  jos sääressä on avomurtuma, pannaanko siihen kivasti kuvioitu laastari?



En ole koskaan ollut dieettiaddikti – outoa, kun riippuvuuksia muuten riittää – vaan painoni on vaihdellut elämäntilanteiden mukaan. Jälkeenpäin on näppärä analysoida hoikkien kausien vallitsevia olosuhteita, ja niitä on kaksi: mielekäs tekeminen ja tulevaisuudenusko. Silloin paino on normalisoitunut ilman suurempia ponnisteluja, lähes huomaamatta, kun pääsäätila on ollut suopea.



Melita Tulikoura emännöi  taannoin FST:llä ohjelmaa Solar Plexus. Mieleeni on painunut jakso, jossa keskusteltiin ruuan väärinkäytöstä asiantuntijoiden kanssa. Eräs ruotsalainen terapeutti muistutti, että syöminen on eräänlaista sisäistä hierontaa.



Hieronta tarkoittaa kosketusta. Kosketuksen tunteminen tarkoittaa käsitystä omasta kehosta. Uskon, että tässä ollaan syvimpien totuuksien äärellä. Ylensyönti on yleisanestesiaa jonka teemme omatoimisesti. Tärkein kysymys on: mihin sitä puudutusta tarvitaan?



Matkalla parempaan elämänlaatuun ei voi vain tuijottaa vaakaa tai vaatekokoa. Se on tuhoon tuomittu yritys, vain yksi uusi projekti. Hyvinvointi ei voi rajoittua vain kehoon, sen täytyy ulottua mieleen ja sieluun ja niiden hoitaminen vaatii paljon enemmän kuin porkkanaraastetta.