Ne tulivat aivan pyytämättä ja yllättäin: hillitön helle ja lihallistunut takauma ajasta, jolloin olimme huolettomia – huolimattomiakin – ja kuolemattomia.

ELLA YATTA on perheetön pätkätyön veteraani ja asuu itselleenkin yllättävästi paikassa, josta lähimmälle joogasalille on 50 km. Ella on keski-ikäinen, joten hänen lapsuudessaan ahdistusta hoidettiin pullalla eikä kriisiryhmillä. Tästä kiitolliset rasvasolut ovat piinanneet häntä koko elämän, ja nyt hän käy taisteluun niitä vastaan. Apuna ovat oivalliset koirat Voima ja Ilo sekä kaukaiset ystävät verkon kautta.



Vuoden 2010 laskiaistiistaista heinäkuun 21. päivään Ella pudotti painoaan 98,6 kilosta 75,6 kiloon riutumatta ja hyvissä voimissa. Kuluneen talven aikana jokin meni pieleen, ja nyt selvitetään mikä. Pitäkää peukkuja.



Kesävieraita ja muita tekosyitä



Ne tulivat aivan pyytämättä ja yllättäin: hillitön helle ja lihallistunut takauma ajasta, jolloin olimme huolettomia – huolimattomiakin – ja kuolemattomia.



Ja siten terassin houkutusta ei ollut vastustaminen ja yöt läpeensä piti parantaa yhdessä maailmaa ja kuunnella Tom Waitsia ikään kuin todellisuus ei olisi vielä koskaan päässyt puraisemaan. Mitä epäsuomalaisimman ilmanalan ja mitä epäkeski-ikäisimmän mielentilan yhdistelmä ei itsekuria ja askeesia ihan tue, sillä sen tietää olevan vain hetkessä haihtuvaa harhaa, johon saa suloisen syntisesti tempautua.



Eikä se kaduta. Se muistuttaa siitä, että tietyt säikeet minussa, jotkin historiani vaiheet, ovat olleet ihastuttavia; ei tällainen nostalgiatrippi jälkihehkuineen voi ihmiselle haitallinen olla, eihän? Eikö tässä nyt olla juuri mieltäylentäviä ja itsetuntoa vahvistavia kokemuksia etsimässä?



Noin. Melkein jo tässä vakuutin itseni.



Peruskuvioon on palattu ja unirytmi tasattu. Kalorit nautitaan taas kiinteässä muodossa. Silti tekosyitä pulpahtelee kuin olalla kykkivän pikkupirun kuiskauksina: kuntosali sulkee kesälomaksi ihan tuota pikaa – ei kai sitä kuukausikorttia sitten… Mammakoira Voima on niin vanha, ettei hän jaksa helteellä pitkiä lenkkejä… Viimekesäiset cargocaprit ovat surkean piukat ja helletopit paljastavat ihan liikaa muhkuroita… Säärten sävy on paistamattoman pullataikinan, ei voi pitää lyhyitä leggingsejä… Pyöränperhana pitää kamalaa pärinää eikä itsellä pysy työkalu kädessä…



Minä todellakin tarvitsisin nyt maanisen militantin treenarin – joka saisi näyttää Viggo Mortensenilta – jotta saisin reuhdottua ahterini pihalle vähintään kolmeksi tunniksi päivässä. Yksikseen tämä vauhdinotto on tuskastuttavan hidasta.



Ja se vaaka! Olisi pitänyt hoitaa sekin homma jo viikko sitten, nyt ei kyllä uskalla… Mutta kuten Samantha Jones totesi: ”Naah, woulda coulda shoulda!” – se taitaa olla suomeksi ”eteenpäin elävän mieli”. Ja elävyyttähän tällä viikolla tuli vahvistettua, pisteet siitä!