Mietin vielä kelloja, kilometrejä, senttejä ja grammoja. Miten voisi välttää numeroihin tuijottamisen edistystä mitatessa?

ELLA YATTA on perheetön pätkätyön veteraani ja asuu itselleenkin yllättävästi paikassa, josta lähimmälle joogasalille on 50 km. Ella on keski-ikäinen, joten hänen lapsuudessaan ahdistusta hoidettiin pullalla eikä kriisiryhmillä. Tästä kiitolliset rasvasolut ovat piinanneet häntä koko elämän, ja nyt hän käy taisteluun niitä vastaan. Apuna ovat oivalliset koirat Voima ja Ilo sekä kaukaiset ystävät verkon kautta.



Vuoden 2010 laskiaistiistaista heinäkuun 21. päivään Ella pudotti painoaan 98,6 kilosta 75,6 kiloon riutumatta ja hyvissä voimissa. Kuluneen talven aikana jokin meni pieleen, ja nyt selvitetään mikä. Pitäkää peukkuja.



Helpohkoja laskutoimituksia



Mietin vielä kelloja, kilometrejä, senttejä ja grammoja. Miten voisi välttää numeroihin tuijottamisen edistystä mitatessa?



Päivittäin on harrastettava puoli tuntia teholiikuntaa. Askelia on otettava 12 000, jos mielii kohottaa kuntoaan. Kaloreita saa nauttia korkeintaan 1500. Kehitys todetaan vaa’alla ja mittanauhalla.



Netissä on näppäriä treenauspäiväkirjoja, jotka motivoivat varsinkin silloin, kun kaveritkin kirjaavat niihin omia suorituksiaan, mutta toimivat ryhdittäjänä sellaisenaankin. Oma ruokapäiväkirjani ja exceliin kyhätty painokäyrä ovat minulle todisteita kurinalaisuudesta ja pitkäjänteisyydestä.



Tällä numeroriippuvuudella on myös haittapuolensa. Jos ankara treeniohjelma on laadittu, mikään vähempi ei riitä: herpaantuminen on herkässä, jos jonain päivänä ei vain jaksakaan reippailla vähintään sitä puolta tuntia tai sattuu syömään kolme grillimakkaraa, vaikka oli puhe että puolikas vain. Nolo aukko tai notkahdus diagrammissa vaikuttaa lopulliselta epäonnistumiselta.



Olen katsellut ohjelmaa Suurin pudottaja. Ilmeisesti vetävän katsottavuuden tähden ruoasta puhutaan siinä hyvin vähän (kokkiohjelmat siis erikseen); sen sijaan sali- ja haastetehtävädraamaa on runsaasti. Uskon vakaasti rankan kardiotreenin merkitykseen yleisen hyvinvoinnin pohjana, mutta painotus sarjassa on väärä: ruokavalio on vähintään yhtä tärkeä kuin liikunta.



Minä olen laatinut ruokavalioni mutu-pohjalta, ja siihen voisi jollakin ravitsemusterapeutilla olla pari sanaa sanottavana. En mitenkään kykenisi punnitsemaan ainesosia tai räknäilemään kalorimääriä, joten toimin siten kuin järkevältä tuntuu.



Eräs etäinen tuttava kävi äskettäin mahalaukun pienennysleikkauksessa. Sitä ennen tämä nuorehko mies oli jo pudottanut yli 30 kiloa vuodessa hiilarittomalla ruokavaliolla. Operaation jälkeen hän saa nauttia korkeintaan 1,5-2,5 desilitran kokoisia aterioita viitisen kertaa päivässä.



Silloin kun onnistuin pudottamaan painoani, noin minäkin söin. Ihan ilman lääkärin käskyä.