Kristiina Wheeler ajaa Subarua.
Kristiina Wheeler ajaa Subarua.

Ihmisellä on yhteys autoonsa, se on vissi. Kristiina Wheeler kertoo omansa.

Kristiina Wheeler, laulaja, 26

"Minulla ei ole omaa autoa, mutta saan lainata lähellä asuvan miespuolisen ystäväni Subaru Impreza WRX:ää aina, kun se on vapaana. Minulla on siihen vara-avain, mutta pyydän kyllä ihan luvan, enkä vain katso ikkunasta, että jaa, siellä se on. Samaten kun palautan auton, ilmoitan yleensä, minkä kadun kulmaan se on parkkeerattu.

Kun ajoin parhaan kaverini kanssa Helsingissä Valtterin kirppikselle myymään, päät kääntyivät yksitellen, että mikä hornetti pihaan laskeutuu. Tästä lähtee törkeä konekiväärin soundi.

Tampereella asuessani minulla oli oma Volkswagen Polo. Se oli ehdottomasti nainen, koska se ei lähtenyt aina aamulla käyntiin. Sillä oli menkat. Subaru taas on ehdottomasti mies. Tämä on niin maskuliininen ja karhea.

Auto on nimeltään vain Subaru. Että missä Subaru on parkissa tai voinko lainata Subarua. Subaru on rallivehje, tätä on vähän viritelty: konepellissä on ilmanottoaukko, jotta moottori saisi enemmän happea ja auto menisi lujempaa. Pakoputki on vaihdettu isompaan – käsittääkseni aggressiivisen äänen takia. Muovimatot on vaihdettu kangasmattoihin.

Tykkään kun tämä kiihtyy niin nopeasti, ei tarvitse jäädä näilläkään keleillä liikennevaloihin tunaamaan. Neliveto, hevosvoimia 290. Tämä menee vaikka puuhun.

Olen luonteeltani aika lempeä, mutta autopersoonani on grrrr! Rakastan ajamista yli kaiken. Tykkään olla ratissa tarkkana ja havainnoida ihmisten käyttäytymistä. Ärsyttää, kun jotkut keskittyvät ajaessaan itseensä.

Tiedän autoista yllättävän paljon. En kuvaile autoa jonkin väriseksi vaan tiedän kyllä merkin ja mallin.

Liikennevaloissa saatan ruveta kilpailemaan.

Muut kuskit olettavat, että tällaisessa autossa on mies, mutta siellä onkin tytöntyllerö. Hymyilen iloisesti, että terve vaan! Siinä on vähän kuninkaallinen olo.

Mökkiteillä ajan rallia, tykkään siitä teknisyydestä. Ajan vauhdilla, kurvit sisäkaarteessa, ja kiihdytän oikeissa kohdissa.

Joskus nolottaa ajaa Punavuoressa, koska tämän ääni kaikuu korkeitten talojen keskellä. Kiva herättää ihmiset yöllä. Pidemmillä matkoilla taas korvat huutavat hiljaisuutta, kun musa ja pakoputki jyräävät täysillä.

Pidän Subarusta hyvää huolta, en jätä roskia tai tyhjiä pulloja pyörimään. Ystäväni on aika natsi sen suhteen. Mutta itse en tätä pese, se on herran harrastus.

Kerran olin paniikissa, kun turmelin hienon vanteen rotvallin reunaan, mutta ystäväni sanoi, että se on materiaa vaan.”

Me Naisten toimitus paljastaa automuistonsa Jälkikirjoitusblogissa! Lue ja kommentoi