Tavallisesti parisuhteessa riidellään eniten sellaisista ikävistä asioista kuin raha tai kotityöt. Mutta mahtavan riidan saa ihan helposti syntymään myös mukavista asioista.

Esimerkiksi siitä, milloin on oikea hetki avata kodin terassikausi. Viikonlopun aurinkoinen sää houkutti ulkopuuhiin, ja meidänkin terassille kannettiin varaston kätköistä grilli, puutarhapöytä ja tuolit. Mutta eivät ne sinne ongelmitta ilmestyneet tänäkään vuonna. 

Aloitan mieheni kanssa varovaisen keskustelun:

 ”Kuule, on ihana ilma. Mitä, jos tuotaisiin jo puutarhakalusteet terassille ja grillattaisiin eka kertaa jotain hyvää?”

 ”Mitä? Nyt on maaliskuu.”

 ”Huhtikuu.”

”Tulee vielä lumipyry.”

 ”Kyllä ne kalusteet sen kestää.”

 ”Ei mitään järkeä. Terassi pitää ensin maalata.”

 ”Voihan niitä kalusteita sitten siirtää.”

 ”Sinä olet juuri tuollainen. Kannat tuoleja ja pöytiä edestakaisin.”

 ”Sun kanssa ei voi koskaan tehdä mitään spontaania yhdessä.”

 ”No, senkun haet ne tuolit.”

Siinä vaiheessa, kun sanailu on edennyt painokelvottomaksi, mies pamauttaa oven kiinni ja hyppää autoonsa. Minä soitan apuun naapurin Tiinan ja kannan suutuspäissäni jumalattoman painavan pöydän patiolle. Mies palaa parin tunnin päästä lauhtuneena ja kyselee sovinnollisesti, mitä grillataan. Minä kirjoitan yhtä sovinnollisesti kauppalapun. Mies lähtee ostosreissulle, viipyy, mutta tulee lopulta lihoineen.

 ”Et tuonutkaan grillauskastiketta”, ihmettelen. 

 ”Ei sitä lukenut ostoslistassa.”

 ”Luki heti minitomaattien ja fetajuuston jälkeen!”

Mies hyppää autoon, hakee grillauskastikkeen. Kun terassin avajaiset vihdoin alkavat, aurinko on jo siirtynyt kulman taakse, naapurin puolelle. Mutta onneksi grilli lämmittää. Eniten lämmittää silti pihvin yli heitetty hervoton virnistys. Kahdessakymmenessäkään vuodessa ei ehkä opi riitelemään niin rakentavasti kuin opaskirjat neuvovat. Mutta sen siinä oppii, että yhteinen nauru pidentää parisuhteenkin ikää.