Lueskelin iltani ratoksi mainiota kirjaa Naiset, miehet ja talous. Oli ihan kiinnostavaa pohtia, miksi kotona tehdyt työt eivät näy esimerkiksi bruttokansantuotteessa.

Näkymätön pysyy edelleen näkymättömänä.

Mutta kotitöistä sentään puhutaan julkisuudessa ja asiaa jopa tutkitaan! Sen sijaan todella näkymättömäksi ja kauaksi kansantuotelaskelmista jää se hommeli, jolla ihmiset pitävät toisiaan pystyssä yli kotitalousrajojen. Mietin yhtäkin kaveriani, jonka ruokapöydässä syö viikko toisensa jälkeen kaksi lasta, joiden kotona ei ole koskaan tarjolla ruokaa  Vitsi, mitä tukitoimenpiteitä kaverini on järkkäillyt lasten elämään jo vuosia.

Järkytys olikin suuri, kun hänen teinipoikansa vieraili kaveriperheensä kutsumana lomalla Lapissa. Erittäin hyvin toimeentulevan perheen äiti oli toisen lomapäivän iltana keskeyttänyt ruokailun hulppeassa huvilassa ja sanonut pojalle:

”Voisitko sitten maksaa nämä ruokasi, joita syöt täällä, mieluummin jo tänä iltana.”

”Joo”, oli poika mumissut. Järkyttyneenä hän ryhtyi kaivelemaan massejaan. Mieleen ei ollut juolahtanutkaan, että ruuasta olisi pitänyt maksaa. Olihan heidänkin mökillään vieraillut usein kavereita, jotka olivat istuneet ruokapöydässä sen kummemmin kustannuksia miettimättä.

Moni asia muuttuu, kun tunteiden tilalle asettuu laskin. Ihan järjen ja tunteen nimissä meidän kannattaisi pitää tämä arkipäiväinen vaihtotaloutemme irti rahan maailmasta. Vieraanvaraisuus, toisten tukeminen ja auttavaisuus  ovat asioita, joille ei voi asettaa hintalappua.

Mitä sanotte tämän viikon saldostani: Paljonko maksan lasteni yöpymisestä heidän kaveriperheilleen? Paljonko pyydän siitä, että meillä on tällä viikolla syönyt neljä teiniä ja kolme heistä on innostunut leipomaan. Viikonloppu kävi meille kalliiksi, kun mies oli lauantain melomassa kaverinsa kanootilla, kävi heillä saunassa ja sai heiltä kotiinviemisiksi lämpimän leivän! Itse mujuin amatöörijalkahoidossa kaverillani, jonka lasta hoidin edellisenä viikonloppuna.

Sen verran itsekäs aion olla, että olen mieluummin tekemisissä vain niiden kanssa, jotka eivät arjen hintalapuista perusta. Välittäminen kun on loppujen lopuksi sitä arvokkainta puuhaa.