Nauru hytisyttää mahaani, kun luen tyttäreni Suosikkia, jonka Itsensäpaljastamo-palsta on ehdoton lempparini. Siinä teinit kertovat mokistaan.

Mieleni sujahtaa lepotilaan, kun huomaan, miten rennoksi elämäni on käynyt. Jos nuorena mokapelko ja häpeä olivat arkipäivää, nykyisin suhtaudun touhuihini tyynesti motolla: Totta kai mokailen, kai sitä nyt tekevälle sattuu!

Itsensäpaljastamon nuoret pudottelevat kaupassa hedelmiä, kun ihastus kulkee ohi (hirveä moka), sanovat väärälle tyypille hei (anteeksiantamaton moka) ja astuvat tungoksessa jonkun varpaille (en enää voi pistää päätäni ulos -moka). Vaikka jutut naurattavat, pystyn vieläkin tuntemaan sen häpeän aallon, joka mokatessa valui kehon läpi.

Olin juuri aloittanut uudessa koulussa ja riisuessani takkia naulakolla luokkamme söpöin poika huomasi sen ennen minua. ”Hei, tolla uudella tyypillä on vain aluspaita päällä, ja vielä henkselit. Voi juma kattokaa kaikki, ei voi olla totta!” Kuljin pitkän koulumatkan bussilla toiselta paikkakunnalta, joten ei ollut toivoakaan, että olisin voinut lähteä vaihtamaan vaatteita.

Kuljin pystypäin koko koulupäivän aluspaita ja henkselit päällä (housuni olisivat muuten tippuneet). Muistan vellovan naurumeren ja tunteen, että näin yksin en ole ollut koskaan. Apua! Kaikki näkevät, että ilman villapaitaa en näytä tytöltä vaan hirviöltä, joka suostuu pitämään idioottimaisia henkseleitä, vaikka vyökin on keksitty.

Mutta niin vain menin kouluun seuraavana päivänä, vaikka kuuluinkin supermokaajien kastiin.
En ole mikään elämän taitekohta -teorioiden fani, mutta tuosta päivästä tuli sellainen. Illalla omassa huoneessa vollottaessani tajusin, että näin minulle käy vielä monta kertaa ja sen kanssa on vain opittava selviytymään.

Vaatteet eivät nykyään enää unohdu päältäni, mutta jokunen vuosi sitten poikani ekaluokan opettaja soitti nauraen: ”Pitäisikö teidän tuoda tänne vaatteet, kun lapsellanne on päällä Nalle Puh -yökkärit.”

”Sukuvika”, nauroi kouluajoilta peräisin oleva ystäväni, joka muistaa alus-paitapäivän yhtä hyvin kuin minä. Ja kulki koko sen päivän vierelläni.