Kuva Katja Tähjä
Kuva Katja Tähjä

Etiopialainen Bezunesh Lombebo, 26, ympärileikattiin kymmenvuotiaana. Kun hän oli kärsinyt kivun ja kauhun yhä uudelleen ensin aviovuoteessa ja sitten synnyttäessään poikaansa, mitta tuli täyteen. – Teen kaikkeni, että tämä hirveä perinne saadaan loppumaan.

Teologian opiskelija Bezunesh Lombebo elehtii vilkkaasti pitäessään esitelmäänsä. Luokkahuoneellinen miehiä kuuntelee ja tuskin malttaa odottaa pääsevänsä kommentoimaan. Ollaan Mekane Yesus -kirkon teologisessa seminaarissa Addis Abebassa, eikä Bezuneshin lopputyön aihe ole sovinnollisimmasta päästä. Hän tutkii Raamatun tekstien väärinkäyttöä. Sitä, kuinka naisia alistetaan niiden avulla.
Bezunesh katsoo harvinaisen tiiviisti silmiin puhuessaan. Hän näyttää kymmenen vuotta ikäistään vanhemmalta. Se ei ole mikään ihme. Ihme on, että hän on yhä hengissä. Miljoonien muiden etiopialaisnaisten tapaan hänet on ympärileikattu ikiaikaisen perinteen mukaisesti. Säädyllisyyden nimissä.

Tytöt juhlamekoissaan

Oli hyisen kylmä elokuun päivä kesken sadekauden 1995. Bezunesh Lombebo, hänen pikkusiskonsa ja yli kolmekymmentä muuta tyttöä Duramen maaseutukaupungista oli koottu suureen juhlaan. Bezunesh oli kymmenvuotias, hänen siskonsa kahdeksan. Joukossa oli nuorempiakin tyttöjä ja joitakin jo 17-vuotiaita.

Juhlan päähenkilöillä oli yllään uudet, suvuilta lahjaksi saadut mekot. Perheet, ystävät ja naapurit olivat kokoontuneet kaikki yhteen juhlataloon, jossa tanssittiin, leikittiin ja juteltiin koko yö. Kukaan ei nukkunut. Vieraat olivat syöneet vatsansa pullolleen, tyttöjen vatsat oli tyhjennetty antamalla heille ripulia aiheuttavaa luonnonlääkettä.

Bezuneshille oli kerrottu 15 päivää aiemmin, että hänet oli aika ympärileikata. Mitä se sitten tarkoittikin.

Mikään ei ollut kuitenkaan valmistanut Bezuneshia siihen, mitä aamun valjetessa tapahtui.

– Tiesimme, että meille tehtäisiin jotain, joka tuottaisi kipua. Mitä lähemmäksi aamu tuli, sitä kauheammin pelotti. Sydämeni hakkasi. Juoksimme vuorotellen tyttöjen kanssa juhlatalosta ulos itkemään, Bezunesh kertoo.

Mikään ei ollut kuitenkaan valmistanut Bezuneshia siihen, mitä aamun valjetessa tapahtui. Kun aurinko nousi, tytöt erotettiin. Kaunis uusi mekko riisuttiin pois, ja Bezunesh puettiin yksinkertaiseen kaapuun. Äidin veli talutti hänet ulos ja
istutti pikkuruiselle tuolille. Enon voimia tarvittiin pitämään Bezuneshia kiinni. Muuten ympärillä oli vain naisia: äiti, tädit ja naapurin emännät.

– He kaikki itkivät, sillä he tiesivät, mitä joutuisin kokemaan.

Ympärileikkauksen teki tuttu nainen, jolle se oli elinkeino.
Eno peitti Bezuneshin silmät ja otti toisella käsivarrella tiukan otteen. Bezuneshin jalat levitettiin, ja nainen leikkasi  partaveitsen terällä irti tytön klitoriksen ja kaikki ulkoiset sukuelimet.

– Kipu oli sellainen, että se tuntui aivoissa asti, Bezunesh kertoo pidellen kättä päälaellaan.

Nyt, 16 vuotta myöhemmin, hän arvioi koko toimenpiteen kestäneen kolmisen minuuttia. Koko sen ajan hän pysyi tajuissaan. Ja vielä sen aikaa, kun hänet kannettiin kotimajaan vuoteelle. Sitten pimeni.

Yhteisön ylpeys

Ei ole ihan sama, mihin heimoon Etiopiassa syntyy. Pohjois-Etiopian afaritytöistä vain joka kymmenes säästyy pahinta laatua olevalta ympärileikkaukselta tänäkään päivänä. Pääkaupungin Addis Abeban tytöstä enää harva joutuu kokemaan sitä. Tyttöjen silpominen ei ole uskonnosta kiinni; sitä tekevät sekä muslimit, kristityt että animistit.

Selvästi enemmän ympärileikkauksia tehdään kuitenkin maalla kuin kaupungeissa. Ja maalla valtaosa Etiopian 90-miljoonaisesta kansasta asuu.

Ympärileikkauksen vastaista työtä on tehty Etiopiassa vuosikymmeniä, ja muutama vuosi sitten tyttöjen silpominen kiellettiin myös lailla. Tuhansia vuosia vanha perinne elää kuitenkin sitkeänä kulttuurissa.

– Samat ihmiset, jotka päivällä valistavat asiaa vastaan, leikkaavat itse tyttöjä yön pimeydessä, Bezunesh tietää.

Millainen äiti antaa silpoa tyttärensä, vaikka on itse kokenut saman?

Perinne on lähtöisin miesten halusta kontrolloida yhteisönsä naisten seksuaalisuutta, mutta nykypäivänä nimenomaan naiset – äidit, isoäidit ja anopit – pitävät sitä yllä. Ympärileikatut tytöt ovat yhteisön ylpeys, leikkaamattomat häpeä. Ympärileikkaus on sitä tekeville myös elinkeino, josta ei ole varaa luopua.

Mutta millainen äiti antaa silpoa tyttärensä, vaikka on joutunut kokemaan saman itse ja tietää, miten se vaikuttaa koko loppuelämään?

Bezunesh Lombebon äiti oli tavallinen Kambata-heimon nainen: kouluttamaton, sukuaan ja miestään kunnioittava kristitty. Uskonto ei ympärileikkaukseen kehottanut, mutta perinteet velvoittivat. Tytöille oli sukupolvesta toiseen opetettu, että jollei heitä leikattaisi, heistä tulisi holtittomia miesten perässä juoksijoita ja lisäksi kömpelöitä, tavaroita pudottelevia naisia.

Eihän sellaisista ole perheenemänniksi. Ja muuta roolia etiopialaisen naisen on yhä vaikea löytää.

Bezuneshin äiti kyllä huolehti tyttärestään ja saman kohtalon kokeneesta pikkusiskosta koko toipilasajan.

30 päivää ja yötä

Kun Bezunesh lopulta heräsi kotimajassa, hän oli ollut kaksi tuntia tajuttomana. Suku oli jo ehtinyt luulla, että hän kuolee.

Toisin kuin yleensä pahinta muotoa olevissa ympärileikkauksissa, Bezuneshia ei ommeltu kiinni, vaan suurta avohaavaa voideltiin kerosiinin, raa’an kananmunan ja voin seoksella. Seuraavat viikot äiti puhdisti haavaa ja syötti tytärtään juuri sen verran, ettei tämä kuollut nälkään, vessassa käyminen kun oli sula mahdottomuus.

Sisko parani niin, että pystyi jo viidentoista päivän kuluttua jalkeille.

– Äiti sanoi moneen kertaan, että ’älä välitä’ ja ’älä ole huolissasi, kyllä sinä siitä paranet’, Bezunesh kertoo.

Sisko parani niin, että pystyi jo viidentoista päivän kuluttua jalkeille. Sitä pidettiin onnistuneena toipumisena.

Bezunesh makasi vielä toiset viisitoista päivää. Ympärileikkaaja oli ollut humalassa ja leikannut Bezuneshin vieläkin ronskimmin kuin oli tarkoitus.

Syyskuussa alkoi koulu ja Bezuneshin oli pakko nousta jalkeille.

– Alkuun yritin kävellä jalat harallaan. Sitten, kun vihdoin aloin parantua, tapahtunut myös haalistui mielessä.

Seuraavien kymmenen vuoden aikana ympärileikkauksesta muistuttivat lähinnä virtsaamisen vaikeus ja myöhemmin pitkät ja kivuliaat kuukautiset, jotka tulivat vain vaivoin ulos. Muuten Bezunesh yritti unohtaa.

Pitkä keskustelu

On alkuilta. Teologisen seminaarin pihamaa Mekanissan kaupunginosassa on täynnä opiskelijoita. Bezunesh Lombebon päivä on alkanut aamukahdeksalta ensimmäisellä oppitunnilla, ja se päättyy vasta iltayhdeltätoista, kun kirjasto menee kiinni.

Bezunesh opiskelee viimeistä vuotta ja toivoo valmistumisensa jälkeen saavansa töitä etelästä Irgalemin kaupungista, jossa hänen miehensä ja puolivuotias poikansa jo asuvat.

Täällä aaltopellein aidatussa opinahjossa Bezunesh miehensäkin tapasi. Tasfey Alemu oli vuotta ylemmällä vuosikurssilla ja yhdeksän vuotta Bezuneshia vanhempi.

Bezunesh halusi naimisiin, mutta tunsi samalla kylmän kauhun hiipivän kehoonsa.

– Hän on aikuinen ihminen, viisas ja hengellinen, Bezunesh kuvailee, kun häneltä kysyy, mihin hän miehessään rakastui.

– Ja kiltti, hän lisää punastellen.

Kesäkuussa 2010 avioitunut pari ehti tapailla seminaarin kahvilassa ja pihapoluilla puoli vuotta ennen kuin Tasfey kosi Bezuneshia.

Bezunesh halusi naimisiin, mutta tunsi samalla kylmän kauhun hiipivän kehoonsa. Naimisiinmeno tarkoitti lapsia, mikä tarkoitti seksiä.

– Pyysin miestäni istumaan alas ja kerroin hänelle, kuinka pahasti minut oli silvottu. Kerroin, kuinka hirveästi pelkäsin yhteiselämää. Hän oli surullinen ja tunnusti pelkäävänsä myös. Mutta hän rohkaisi minua ja sanoi, ettei minun tarvitsisi pelätä. Hän lupasi olla kiltti.

Bezunesh sanoo, että muisto ympärileikkauksesta oli painunut ennen häitä jonnekin niin syvälle, että kipukokemusta oli vaikea sellaisenaan palauttaa mieleen. Hääyön jälkeen ei enää ollut.

– Kolmeen päivään en pystynyt liikkumaan. Joka ikinen yhdyntä oli kuin uusi ympärileikkaus.

Bezunesh pitelee päätään, niin kuin aina puhuessaan lapsuutensa lopettaneesta tapahtumasta.

– Mutta kyllä avioelämä ajan myötä vähän helpottui, hän lisää lopulta.

Hyödytön nainen

Mutta miten Bezuneshin mies reagoi siihen, että seksi aiheuttaa puolisolle sellaista tuskaa?

Bezunesh kiertää kysymyksen monta kertaa. Sitten selviää, etteivät puolisot ole puhuneet asiasta enää häitä edeltäneen keskustelun jälkeen. Kulttuuriin ei ylipäätään kuulu, että nainen voisi ilmaista tunteitaan miehelleen.

– Hän on hyvin kärsivällinen kanssani, Bezunesh suostuu sanomaan.

Miehen kärsivällisyydestä tai kiltteydestä ei kuitenkaan ollut apua, kun Bezunesh tajusi reilu vuosi sitten olevansa raskaana. Ei se mikään yllätys ollut, mutta ylitti sen kaiken, mitä Bezunesh oli siihen asti ehtinyt pelätä.

– Ajattelin, että en varmasti pysty synnyttämään. Ja jos pystyn, miten kestän sen.

Keisarileikkaus ei tullut kysymykseenkään, sillä aviomies ei halunnut sitä.

Bezunesh asui pääkaupungissa maan parhaiden sairaalojen äärellä, mutta painiskeli kauhunsa kanssa yksin. Raskaudenseuranta tehtiin vatsanpeitteiden päältä, eikä Bezunesh ottanut ympärileikkaustaan puheeksi koko aikana.

Sitä paitsi keisarileikkaus ei tullut kysymykseenkään, koska aviomies ei halunnut sitä.

– Täällä ajatellaan, että sen jälkeen on ihan hyödytön, koska ei pysty kotitöihin.

Kun poltot viime toukokuun ensimmäisenä alkoivat, Bezunesh yritti sairaalaan, josta hänet käännytettiin toiseen. Vaikka Etiopiassa ympärileikatut synnyttäjät ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, Bezuneshin tilanne järkytti lääkäritkin. Hänet käännytettiin kolmanteen sairaalaan, jossa hoidettiin kaikkein vaikeimpia tapauksia.

– Lääkäri kysyi heti, että mihin ihmeen heimoon kuulut, kun sinua ei ole edes ommeltu, vaan tämä on kuroutunut kiinni.

Bezunesh otettiin sisään, tosin käytävälle, koska kaikki huoneet olivat täynnä. Siinä hän istui koko yön yksin ja kärsi supistuksista, jotka eivät johtaneet mihinkään.

Aamulla Bezunesh pääsi synnytyshuoneeseen. Poltot jatkuivat koko päivän ja seuraavan vuorokauden puolelle, mutta synnytys ei edennyt lainkaan.

Tässä vaiheessa Bezunesh oli jo itse valmis keisarileikkaukseen, mutta lääkärit jakoivat aviomiehen käsityksen siitä, että se olisi turhan iso operaatio toipumisen kannalta. Sen sijaan he leikkasivat Bezuneshin alhaalta auki.

Kun sekään ei auttanut, lääkäri työnsi viime hetkellä kätensä kohtuun, onnistui kääntämään vauvan parempaan asentoon ja auttoi sen pihdeillä ulos.

– Siinä vaiheessa minulta lähti taju.

Ja perinne jatkuu

Seuraavana aamuna Bezunesh lähetettiin poikavauvansa kanssa kotiin. Lääkäri oli ommellut umpeen sen, mitä leikkasi, muttei pystynyt auttamaan Bezuneshia enempää.

– Lääkäri oli hirveän vihainen. ’Vanhemmillesi pitäisi antaa selkään, kun ovat antaneet tehdä sinulle tuollaista!’ hän sanoi minulle lähtiessäni sairaalasta.

Se oli ensimmäinen kerta, kun joku sanoi Bezuneshille jotain tuollaista. Bezunesh sinnitteli jälleen kotonaan lähes liikuntakyvyttömänä ja yritti samalla suorittaa kevään lopputenttejä. Onneksi pikkusisko tuli apuun. Myös aviomies oli säikähtänyt ymmärrettyään, että sekä hänen vaimonsa että poikansa olivat kuolla synnytykseen.

Jokin oli muuttunut myös Bezuneshissa.

– Olen mieheni kanssa päättänyt, että ketään lapsistamme ei ympärileikata.

Bezunesh haluaa myös puhua asiasta avoimesti, jotta voisi säästää mahdollisimman monta tyttöä samalta kohtalolta.

"Olin niin vihainen, etten pystynyt edes tervehtimään sukulaisiani."

– Kun kävin vauvan kanssa mieheni uudessa seurakunnassa Irgalemissa, kaikki tulivat ihastelemaan poikaa. Se oli hyvä tilaisuus kertoa, miten vähällä oli, ettemme molemmat kuolleet, ja mitä kaikkea muuta ympärileikkaus on minulle aiheuttanut. Myös mieheni on puhunut asiasta.

Bezuneshin avoimuus on aiheuttanut hämmennystä kuulijoissa, ja hän myös tasan tarkkaan tietää, kuinka vaikean tehtävän edessä hän on.

– Veljeni leikkautti kahdeksanvuotiaan tyttärensä vielä tänä kesänä! Olen niin vihainen, etten pysty edes tervehtimään sukulaisiani. Puhuin synnytyksen jälkeen äitini kanssa siitä, mitä ympärileikkaus on minulle aiheuttanut, ja sitten hän vielä katsoo vierestä, kun tämä tapahtuu hänen lapsenlapselleen.

Erossa perheestä

Bezunesh on vihainen mutta ulospäin hämmästyttävän tyyni. Teologian kurssilla pitämänsä esitelmänkin jälkeen hän kuuntelee hymyillen mieskollegoidensa kritiikin ja vastaa siihen sitten painokkain sanankääntein mutta rauhallisesti. Hän on vuosikurssinsa toinen nainen miesten joukossa ja amerikkalaisprofessorin mukaan priimusopiskelija.

On vaatinut valtavia ponnisteluja jo taloudellisesti, että Bezunesh on pysynyt miesten joukossa tähän asti. Paikalliset seurakunnat myöntävät stipendejä varattomille opiskelijoille, mutta naisena niitä on vaikea saada, koska työpaikat menevät kuitenkin pääasiassa miehille. 

Bezunesh myöntää, että tuntuu epäreilulta sinnitellä päivästä toiseen ympäristössä, jossa kaikki on naisille niin toisin.

– Mutta en ajattele sitä liikaa. En tee täällä muuta kuin opiskelen.

Bezunesh on nyt asunut elokuusta asti erossa miehestään ja kahdeksankuisesta pojastaan, eikä ole edes nähnyt heitä kuukausiin. Jo papiksi valmistunut mies sai töitä päivän automatkan päässä sijaitsevasta Irgalemista ja otti pojan mukaansa, koska Bezunesh ei pysty pitämään huolta vauvasta seminaarilla. Poikaa hoitaa etelässä Bezuneshin pikkusisko.

Siksi Bezunesh tekee nyt 15-tuntista päivää ja nukkuu vähät yöunensa viiden hengen asuntolahuoneen yhdellä alapedillä.

– Minulla on kova ikävä perhettäni, mutta sitäkin on parempi olla ajattelematta nyt. Mitä nopeammin valmistun, sitä nopeammin pääsen heidän luokseen.

Sitä odottaessa Bezuneshilla on aikaa parantua. Hän ei ole vieläkään oikein toipunut synnytyksestä. Kaikesta kokemastaan huolimatta Bezunesh toivoo saavansa vielä lisää lapsia. Sitä vartenhan hän on mennyt naimisiin.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Me Naisissa 15.6.2012.
 

Lue myös:

Mitä Bezuneshille kuuluu nyt? Lue tästä. 

Juttua päivitetty linkillä 2.2.2016

Pyhimyksenä tunnettu Mikko Kuoppala, 36, ahdistuu tilanteissa, joissa ympärillä on paljon vieraita ihmisiä, joiden kanssa pitäisi small talkata.

Pyhimyksenä tunnettu Mikko Kuoppala, 36, oli varsinkin uransa alussa niin sisäänpäinkääntynyt, että räppäsi lavalla selkä yleisöön päin.

– Vaimokin on sanonut, että olen haastavin hänen tuntemistaan ihmisistä, mutta toisaalta minun kanssani ei ole kuulemma koskaan tylsää.

Mikko on yksi tämän syksyn Vain elämää -tähdistä. Ennen kuvausten alkamista uran alkuajoilta tutut tuntemukset ja jännitys nousivat pintaan.

– Ahdistus tai jännitys eivät liity enää esiintymiseen, vaan ennemmin uusiin sosiaalisiin tilanteisiin. Minulle isot tilaisuudet, joissa pitää moikkailla puolituntemattomia ihmisiä ja käyttäytyä tiettyjen sosiaalisten normien mukaisesti ovat ahdistavia, päivätyönään levy-yhtiön tuotantopäällikkönä työskentelevä Mikko selvittää.

Nuoruudessa ahdistuskohtaukset tuntuivat fyysisinä. Pahimmillaan Mikko pelkäsi saavansa sydänkohtauksen.

– Yritin rauhoittaa mieltä, mutta en saanut fyysisiä oireita kuriin.

Myöhemmin kivikasvoisuudesta ja introverttiydestä on tullut Pyhimyksen tavaramerkkejä. Mikko on pystynyt pysymään tinkimättömänä siinä, että hän pyrkii aina olemaan oma itsensä, vaikka ympäristö asettaisi paineita olla sosiaalinen ja hymyilevä.

– En ole lähtenyt tekemään kaupallista menestyäkseni, enkä esittelemään lavalla itseäni. Kerron tarinoita.

Mies arvelee, että introverttiydestä ei ole ollut läheisimmissä ihmissuhteissa haittaa.

– Olen hyvä ihmistuntija, ja tunnistan kyllä ihmiset, joiden kanssa voin olla oma itseni.

Millainen oli Mikon lapsuus helsinkiläisessä lähiössä? Miten Mikko selätti ahdistuksensa ja miten hän hallitsee sitä nykyään? Mitä Mikko ajattelee isyydestä? Lue Mikon haastattelu kokonaisuudessaan tämän linkin kautta. Voit lukea jutun myös Me Naisten uusimmasta numerosta 38/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.

Tilaajille
"Ahdistus tai jännitys eivät liity enää esiintymiseen, vaan ennemmin uusiin sosiaalisiin tilanteisiin", Mikko Kuoppala eli Pyhimys kertoo.
"Ahdistus tai jännitys eivät liity enää esiintymiseen, vaan ennemmin uusiin sosiaalisiin tilanteisiin", Mikko Kuoppala eli Pyhimys kertoo.

Räppäri Pyhimys eli Mikko Kuoppala on niin introvertti, että esiintyi uransa alussa selkä yleisöön päin. – Tiedän, että minua tulkitaan väärin. Mutta ei  kenelläkään ole velvollisuutta olla muuta kuin oma itsensä.

Lava on backstagelta katsottuna niin lähellä, mutta samalla niin kaukana. Tästä hetkestä 25-vuotias Mikko Kuoppala, Suomen rap-piirien nouseva lupaus Pyhimys, on haaveillut alakouluikäisestä saakka. Että joku tulisi kuuntelemaan hänen kappaleitaan. Jollain tasolla Mikko ei ole...