Hiustuotemerkki Redkenin uusi mainoskasvo Lea T syntyi poikana.
Hiustuotemerkki Redkenin uusi mainoskasvo Lea T syntyi poikana.

Brasilialaisesta Lea T:stä tuli maailman ensimmäinen transsukupuolinen huippumalli. – Toivoin, että olisin ollut homo, koska se olisi ollut perheelleni kivuttomampaa, hän on kertonut.

Brasilialaismalli Lea T tekee historiaa esiintyessään kosmetiikkajätti L’Oréalin omistaman hiustuotemerkki Redkenin uutena mainoskasvona. 33-vuotias Lea syntyi Leandrona, kävi läpi vuosien mittaisen sukupuolenkorjausprosessin ja on nyt ensimmäinen transsukupuolinen malli ison kauneusyrityksen kansainvälisessä kampanjassa. Hänen kasvonsa ja hiuksensa tullaan näkemään lukuisissa mainoksissa niin tavarataloissa kuin kampaamoissakin.

Lean ura lähti lentoon vuonna 2010, jolloin hän esiintyi Givenchyn mainoskampanjassa ystävänsä, muotisuunnittelija Riccardo Tiscin rohkaisemana. Kun Lea ja Riccardo tapasivat ensimmäisen kerran, Riccardo oli vastavalmistunut suunnittelijanalku, josta on sittemmin tullut Givenchyn muotitalon luova johtaja ja yksi muotimaailman isoimmista nimistä.

Edettyään urallaan Riccardo palkkasi ystävänsä Lean henkilökohtaiseksi assistentikseen ja sovitusmallikseen.

– Hän on todellinen jumalatar. Hän on aina ollut hyvin naisellinen – superhauras, erittäin aristokraattinen, Riccardo ylisti Leaa muotilehti WWD:lle.

Riccardo myös näki Lean naisellisuuden ja kannusti aina tuomaan sitä esiin – ostamaan naisten vaatteita ja käyttämään korkokenkiä.

Oprah Winfreyn haastattelussa Lea kertoi tunteneensa olonsa erilaiseksi jo lapsena. Vähitellen hän tajusi, että se johtui siitä, että hän oli nainen miehen kehossa. Ajatus oli kiehtova mutta samalla niin pelottava, että hän yritti kieltää sen itseltään.

– Toivoin, että olisin homo, koska se olisi ollut kivuttomampaa perheelleni. Ja minulla olisi voinut olla... normaali elämä, Lea kertoi tunteikkaassa haastattelussa.

Suuri muutos

Leandro Medeiros Cerezo syntyi Belo Horizontessa Brasiliassa nelilapsiseen, katoliseen perheeseen. Valokeilassa olo tuli Lealle tutuksi jo lapsena, sillä hänen isänsä on tunnettu jalkapalloilija Toninho Cerezo. Lapsuutensa Lea vietti Italiassa. Joidenkin haastatteluiden mukaan isällä olisi ollut vaikeuksia suhtautua lapsensa seksuaalisuuteen, mutta Oprahin haastattelussa Lea kertoi, että pojan muutoksen sulattelu on ollut vaikeampaa äidille.

– Kaikki ajattelevat, että äiti hyväksyy enemmän, mutta hänen taustansa on hyvin uskonnollinen, todella katolinen, joten hän on joutunut taistelemaan uskonsa kanssa. Hän on kuitenkin aina vierelläni ja hyväksyy minut oikein hyvin.

Muutos on ollut suuri myös Lealle itselleen. Hän aloitti sukupuolenkorjausprosessinsa vuonna 2008, jolloin käynnistettiin hormonihoidot hänen muuttamisekseen miehestä naiseksi. Fyysisten muutosten lisäksi kokemus oli raskas henkisesti.

– Se on todella vaikeaa, koska taistelet koko maailmaa vastaan. Perheesi mutta myös itsesi kanssa. On muutettava kaikki itsessä, hän kertoi.

Sukupuolenkorjausleikkaus tehtiin Thaimaassa vuonna 2012.

Lea on jo vuosia puhunut kokemuksistaan avoimesti ja ajanut seksuaalivähemmistöjen asiaa, joten mainoskampanja on iso juttu sekä hänelle että kaikille transsukupuolisille. Muotimaailmaa myös syytetään usein vain yhdenlaisen naistyypin suosimisesta, joten Lean nousu huipulle on jälleen yksi askel kohti monimuotoisempaa muotibisnestä.

Vaikka Lea on sitä mieltä, että taistelu on kannattanut, hän suhtautuu omaan tulevaisuuteensa pessimistisesti. Ainakaan nelisen vuotte sitten hän ei uskonut koskaan löytävänsä ketään, jonka kanssa voisi olla onnellinen.

– Me transsukupuoliset synnymme ja kasvamme yksin. Operaation jälkeen synnymme uudelleen, mutta jälleen yksin. Ja me kuolemme yksin. Se on hinta, jonka maksamme, hän kertoi.

Lähteet: The Guardian, Daily Mail

Lue myös:

Hän on ensimmäinen pluskokoinen malli Pirellin kalenterissa

Mallisiskokset Maryam ja Shadi Razavi: "Isä valvoi, ettemme pukeudu liian paljastavasti"

Avanteensa paljastanut malli kerää kiitosta

Tänään alkavassa Love Island Suomi -sarjassa joukko kauniita ja komeita nuoria sinkkuja muuttaa Espanjan Marbellaan hulppeaan villaan nauttimaan toisistaan ja etsimään sitä oikeaa.

IS TV-LEHTI: Kahvipöydissä riittänee syksyllä ihmeteltävää, kun Briteissä kohusta toiseen edennyt huippusuosittu <HH>Love Island -tosi-tv-sarja saa suomalaisversionsa. Sitä juontava missikaunotar Shirly Karvinen on ohjelmasta täpinöissään.

– Tässä on tulossa jotain tosi erilaista, kuin Suomessa on koskaan ennen nähty. Realityja toki on ollut, mutta tämä on ihan omaa kastiaan – vähän niin kuin realitysarjojen Louis Vuitton, täysin omanlaisensa, hän hehkuttaa.

Joukko kauniita ja komeita nuoria sinkkuja muuttaa Espanjan Marbellaan hulppeaan villaan nauttimaan toisistaan ja etsimään sitä oikeaa.

– Äärimmäisen hyvännäköisiä ja mielenkiintoisia persoonia on luvassa, Karvinen lupailee.

Kamerat seuraavat huvilan menoa jatkuvasti, ja Subilta sitä voi katsoa kuutena iltana viikossa tunnin verran. Lisäksi maanantai-iltaisin näytetään viikon koostejakso.

Briteissä sarjan tuorein kausi naulasi jopa yli neljä miljoonaa katsojaa illassa ruudun eteen. Kaudelle haki käsittämättömät 85 000 ihmistä.

Kohuja ja katsottavaa neljällä kaudella onkin riittänyt.

Miss Iso-Britannia Zara Holland joutui luopumaan kruunustaan muhinoituaan kameroiden edessä.

Seksin määrä on hämmästyttänyt. Sitä on nähty ohjelman brittiversiossa jopa niin, että kaverit ovat seuranneet ja kommentoineet naapurisängyiltä ja taputtaneet lemminnän jälkeen.

Miss Iso-Britannia Zara Holland joutui luopumaan kruunustaan muhinoituaan kameroiden edessä. Viime vuonna muuan pari päätyi itkien anelemaan jälkiehkäisypilleriä tuotantoyhtiöltä. Yhtiö suostui mutta antoi vihaisen mandaatin: se on ensi kerralla turvaseksiä tai talosta ulos.

Shirly Karvinen sanoo nauraen, että näin ei pitäisi Suomen versiossa käydä.

– Kyllä kannustimia suojattuun rakasteluun on. Näistäkin asioista on huolehdittu, juontaja kertoo.

Kohuja ja actionia hän uskoo suomalaiskaudelta löytyvän.

– Me suomalaiset osaamme kyllä räväyttää. Vanha uskomus, että me olisimme rajoittuneita ja hiljaisia ja omassa kuoressa, ei enää tänä päivänä pidä paikkaansa. Suomalaiset ovat avoimia, sosiaalisia ja rohkeita.

Tehtävänä rakkausrealityssa on pariutua ja selvitä parinsa kanssa kahdeksan viikkoa loppuun asti. Katsojat äänestävät suosikkipariaan, ja vähiten ääniä saavat joutuvat lähtemään. Voittajaparille on tiedossa 25 000 euron potti.

Big Brotherin ja Temptation Islandin sekoituksesta Love Islandin erottaa mobiilisovellus, jolla kotoa käsin pääsee ohjailemaan eloa villassa. Suosikkiparia myös äänestetään sovelluksella.

– Katsoja tulee olemaan isossa roolissa siinä, mitä huvilassa sinkkujen elämässä tapahtuu, Shirly Karvinen selittää.

Love Island Suomi, Sub klo 21.00

Musiikintunti ei ole kaikille rentoja rytmejä sekä nautinnollista laulua. Se on jättänyt joillekin jopa liikuntatuntien kaltaiset – tai pahemmat – muistot.

Käsi ylös, kuka muistaa vielä musiikintuntien laulukokeet! Ne, joissa piti esiintyä koko luokalle? Tai nokkahuilutreenit, joissa oli vaikeaa jo pelkästään koskea instrumenttiin?

– Pojat pesivät nokkahuilut yleensä huonommin kuin tytöt ja sitten ällötti jo valmiiksi, jos seuraavalla kerralla itselle osuisi sellainen poikalimahuilu, kertoo Me Naisten haastattelema 38-vuotias Sari. 

Sari sai ala-asteella muutenkin tarpeekseen nokkahuilun soittamisesta eikä ole kapistukseen koskenut sen jälkeen.

Joidenkin nounou-listalla on nyt jopa hyväntuulinen karaoke, kiitos nolojen musatuntien. Tai no, ehkä muutaman tuopin jälkeen sitä voi kokeilla, jos ei ole kauheasti yleisöä.

Me Naiset selvitti, mitä kaikkea traumaattista koulujen musiikkitunneilla on tapahtunut. 1980–90-lukujen koululaiset kertovat nyt tarinansa.

1. Pikarunolausuntaa ankeassa varastossa

”Laulukokeet olivat ala-asteella horroria. Ensimmäisinä vuosina niitä laulettiin koko luokan edessä. Myöhemmin ne laulettiin opettajalle jossain varastossa, jossa ne nauhoitettiin ja soitettiin vielä myöhemmin koko luokalle. En osannut kunnolla sanoa r- ja s-kirjaimia, joten jännitin jo pelkästään niiden lausumista. Lauluni olivat usein yhtä pikarunonlausuntaa ilman mitään rytmiä.” Jenna, 32

2. Ällöttäviä lainasoittimia

”Lainanokkahuiluista jäi kammottavia fiiliksiä. Jos oma oli sattunut unohtumaan kotiin, joutui lainamaan yleiseen käyttöön tarkoitettuja nokkiksia. Ehkä ne eivät oikeasti edes olleet niin saastaisia, koska pestiinhän ne aina käyttäjien välissä, mutta oppilaiden kesken onnistuimme kehittämään niille maineen ehkä maailman ällöttävimpänä asiana.” Sanna, 29

3. Levyraadin epäreilu päätös

”Meillä oli musiikintunnilla usein levyraati. Vein sinne kerran isoveljeni C-kasetin, jonka olin kelannut Sabrinan suositun Boys, boys, boys -kappaleen kohtaan. Musiikinopettajamme oli vanhoillislestadiolainen, vähän vanhempi nainen, joka keskeytti vihaisesti mankan heti alussa ja käski minun mennä rehtorin kansliaan. Myöhemmin sain puhuttelun siitä, kuinka tokaluokkalaisen ei pidä kuunnella niin irstaita lauluja eikä varsinkaan tuoda niitä kouluun. Täysin epäreilua, sillä en edes ymmärtänyt puoliakaan renkutuksesta.” Mimmi, 35

”Sain puhuttelun, kuinka tokaluokkalaisen ei pidä kuunnella niin irstaita lauluja eikä varsinkaan tuoda niitä kouluun.”

4. Säestäjäkään ei kuullut ääntäni

”Mulla oli kakkosluokalla niin hento ääni, että opettaja joutui lopettamaan säestyksen pianolla kesken, kun hän ei kuullut lauluani. Kappale oli Pii, pii, pikkuinen lintu.” Katariina, 37

5. Opettajan nauru traumatisoi

”En ole ikinä ollut musikaalinen ja olen sen kyllä aina tiennyt. Silti sain vuosikymmenien traumat, kun jouduin ala-asteella laulamaan laulukokeessa. Opettaja säesti pianolla luokan takahuoneessa. Heti, kun aloin laulaa, opettaja hörähti nauramaan. Sen jälkeen meni noin 30 vuotta ennen kuin seuraavan kerran lauloin muiden kuullen. Ja tämäkin tapahtui aamuyöllä karaokebaarissa noin kahden promillen humalassa.” Pauliina, 42

6. Karaoke jäi kokonaan, enkelirooli melkein

”Meillä ei onneksi tarvinnut laulaa koko luokan edessä, mutta traumat jäi silti, kun näytti siltä, etten pääsisi lauluäänen takia joulukuvaelmaan enkeliksi. Muun muassa tästä syystä en koskaan laula karaokea – oli promillet mitä vaan.” Mari, 26

”Meni noin 30 vuotta ennen kuin seuraavan kerran lauloin muiden kuullen.”

Nyt on sinun vuorosi! Kerro alla kommentointikentässä, millaisia muistoja sinulla musiikintunneilta.

Kysely

Koulun musatunnit: parasta vai pahinta?